MINULLAKO OMITUISIA TAPOJA???

Villa Namusta tipahti jälleen haaste ja sepäs ei ihan mikä tahansa haaste olekaan! Nyt täytyisi tunnustaa viisi omituista tapaa itsestään : )

 

Hmm... onko mikään omituista mitä teen!!!!
No varmasti niitä löytyisi muiden mielestä paljonkin, mutta että pitäisi huomata ne itse???

Mietin... mietin ja tadaa, tässä ne tulee.

1. Minulla on tapana puhua itsekseni ja se ei aina katso paikkaa missä olen
2. Puhun myös meidän kissan puolesta, se on jo aivan normaalia meidän perheessä
3. Tykkään laitella valokuvakehyksiä esille ja sitten ne saattavat odottaa tyhjillään kuvia vuodenkin
4. Kerään ja haalin vaan "uusia" huonekaluja, vaikka olemme suunnittelemassa pienemmän talon ostamista
5. Kun saan päähäni että jollekin täytyy soittaa, niin teen sen välittömästi sen kummemmin ajattelematta mitä
    olen tekemässä sillä hetkellä... paras on kun kerran huomasin peseväni hampaita samalla kun ystäväni jo
    vastasi puhelimeen : 0)

Tunnustus pitäisi jakaa seuraavalle viidelle ja haluankin kuulla näiden suraavien bloggaajien omituisimmat tavat ehdottomasti!

Riikka Elämää Periferiassa blogista
Titti
Heidi Heddas blogista
Pikkutalon elämää
Ani Uutta, vanhaa ja lainattua blogista

Toivottavasti kuulemme vieläkin nolompia tunnustuksia kuin minulla, jäämme siis odottelemaan mielenkiinnolla mitä omituista muut touhuavat.

PIKKU PULMA

Huutokauppa löytöni on aiheuttanut pieniä pulmia viikon aikana ja kotimme ruokailutila onkin ennättänyt muuttamaan muotoaan aika monta kertaa kuuden päivän aikana. Mitäs menet ja ostat kaapin ilman mitään suunnitelmia!! Helpotusta asiaan on lupautunut antamaan muutama ostajaehdokas, mutta se on vain vahvistanut tunnetta... että tästä en luovu ja paikkakin sille löytyy (pakko löytyä). Halusin vain niin sinnikkäästi pitää ajatuksesta kiinni, että kaapin paikka on juuri tässä ruokailutilassa ja näinpä se sitten siellä on... ainakin toistaiseksi.

Pientä viilausta vielä edessä, peilin ja kattovalaisimen siirto oikeille paikoilleen. Eiköhän silmä tähän totu ja kaappi saa asettua taloksi aivan rauhassa.

Jalat suunnistivat jälleen kirpparille alkavan viikonlopun kunniaksi ja pari pikkujuttua sieltä mukaani tarttui.
Lasikulho näyttäisi olevan aikalailla vanhaa tekoa, todella paksua lasia ja painava. Juustohöylä viehätti omalla tyylillään, siinä on sentään jotain kaunista verrattuna tavallisiin höyliin ja hinta kokonaisen yhden euron.

Tämän enempää en teitä kiusaa höpinöilläni ja näihin tunnelmiin lopettelen. Lähden ihanaan saunan lämpöön ja toivottelen rauhaisaa lauantai iltaa kaikille!

Palaillaan...

The happiest people...

Sujjautinpas yhden tarratekstin yläkerran tyhjyyttään ammottavaan kohtaan...

...olen jo kyllä mennyt (luullut menneeni) tekstityskauden ohi ja oikeastaan ne joka paikan tekstit ovat jo vähän ärsyttäneet, mutta tämä kohta kyllä oikein huusi jotain tällaista. Olin kyllä suunnitellut tekeväni sabloonan ja maalavani sopivan tekstin (olisi tullut huomattavasti kivempi), mutta laiskuus otti vallan ja en saanut sabloonaa tehtyä.

Tätä elämän tosiasiaa on hyvä miettiä ja elää onnellisena onnellista elämää : )

Mukavaa keskiviikko iltaa toivotellen...

 PS. Poitsu sai ajokortin ja arvatkaa kuka istui tänään kyydissä ja pelotti niin pi...sti. Sain jopa riidan aikaiseksi, kun erehdyin antamaan viisaita neuvoja siinä sivussa... ilmeisesti liikaa ; 0)

TULIPAHAN HUUDETTUA

Juu..u ja kalliiksi tuli, ei siis kannattaisi aina suutaan aukaista : 0)
Meilläpäin on nykyään aika harvoin huutokauppoja, mutta pitkästä aikaa tänään sitten oli. Tähän asti olen ollut näissä tapahtumissa oikein kiltisti hiljaa ja aivan vaan sen takia että en ole yksinkertaisesti kehdannut suutani aukaista, vaikka en yleensä nyt niin ujo tyttö olekaan. Tänään sitten leipäläpeni avasin ja miten siinä kävikään... kaappihan sieltä heti pamahti mukaan. Ensi ajatus oli: HULLU, mitä menin tekemään, sitten tuli ajatus että aika ihanahan tuo oli kuitenkin. Kaitpa se toinen ostajaehdokas sai jotenkin innoitettua minut mukaan, kun alkoi siellä takana kilpaa huutelemaan. Ja kun kerran suuni auki sain, niin en antanut periksi... hip ja hurraa... voitin!!

Siinä se nyt sitten on, elämäni ensimmäinen huutokauppa ostos. Ei se nyt oikeesti niin kallis ollut, mutta ainahan näihin tahtoo joku seteli upota... onhan se kuitenkin vanha puumööpeli. Hiukan helpotti ostokrapulaa se, kun eräs herrasmies onnitteli minua huutoni johdosta. Kaitpa se ei ihan turha kapine ole, ainakin minun aivoissani raksutti tuhat ja sata käyttötarkoitusta tälle värkille.

Väkertelin jo heti illalla lappusia laatikoihin ja "vanhensin" ne kahvilla.

Varmasti pidän kaappia näin avoimena, mutta siinä on tällainen rulo-ovi

Kaapin paikka tulee olemaan näillänäkymin ruokailuhuoneessa, jos en nyt sitten päätä vielä kannattaa sitä talon miehillä yläkertaan. On muuten taas yksi aika painava kaappi lisää muutettavaksi, puu on puuta.Onneksi lähdin kuitenkin isommalla autolla huutokauppaan, ei olisi tainnut kuplan sisään mennä.

Olisihan siellä ollut kaiken näköistä hilipetööriä, mutta tämä sai riittää. Täytyy kyllä sanoa ja ihmetellä, että kaikenlaista ne ihmiset kyllä huutavat ja ostavat?? :0) Kuolinpesistähän tahtoo löytyä monenlaista krääsääkin, mutta hyvin näkyi kaupaksi menevän kun halavalla sai.

Nyt nukkumaan, jotta huomenna jaksaisi taas virkeänä nousta maanantai aamuun... öitä!

Ps. Miten nämä tekstit hyppivät miten sattuu, enkö osaa enään kirjoittaa oikein?  Nyt en jaksa enään asiaan perehtyä, jospa te jotenkin edes perässä pysyisitte.

SE OLI MENOA...

Eilinen päivä meni todellakin juostessa eestaas lääkärien merkeissä, tyttö toisessa paikassa ja kissa toisessa... siinä välissä muutama työpuhelukin tuli tehtyä ja ei siinä vielä kaikki... ennätimme vielä ylläri pylläri reissulle Vaalaankin antiikkikirpparille äitini ja ystäväni kanssa. Äkkiäkös vajaat sata kilsaa suuntaansa ajaa : )

Aamulla oli kirpparilla ollut taas tungosta, joten ei siellä tietenkään enään siihen aikaan ollut niin paljoa valikoimaa... mutta kun kerran sinne asti ajettiin niin pakkohan sitä jotain on mukaankin haalia. Ja sitä jotain löytyi kaikille meille kolmelle.

Tässäpä minun löytöni...

Kukkahäkkyrä, sipulipussi ja avain ovat toisesta antiikkiliikkeestä Vaalasta. Sipulipussi on sen verran kookas, että sopii esim. yöpukupussiksi tai sukkapussiksi.

Vaalassa on muuten antiikkikirpparin lisäksi kaksi muutakin antiikkiliikettä... uskomatonta, niin pieni paikkakunta mutta näin on. Kaikki nämä löydöt maksoivat reilun 30 €... eihän ole paha? Näiden hintojen  takia me ja moni muukin kehtaamme ajaa tuon 94km eestaas ja ovathan nämä myös aika mukavia retkipäiviäkin näin naisten kesken.

Lumililjasta löysin vielä hauskan rautaisen kirjaimen loppuunmyynti alesta ja sehän sopi kuin nenä päähän vanhan avaimen kanssa yhteen.

Että sellainen perjantai... vauhtia ja menoa ja vähän murhettakin kisun kanssa, mutta ei auta kuin elää päivä kerrallaan ja katsoa mihin sairaus johtaa. Tätä se elämä meillä nyt on Artun kanssa, muuta emme nyt voi.
Siitäkin huolimatta, hyvää viikonloppua sinne ruutujen äärelle!

-Johanna

KUN NYT VAUHTIIN PÄÄSTIIN

Seinät täyttyvät pikkuhiljaa erilaisista vanhoista ja vähemmän vanhoista kehyksistä. Niin että kun nyt vauhtiin päästiin, antaa nyt sitten mennä vaan. Kerroin jo aiemmin että postissa on tulossa vielä yksi nettilöytö lisää ja nyt se sitten tuli, oikeastaan niitä oli kaksi...

Muutenpa täällä taas mennään tasaista arkea mutta onneksi huomenna taas jo paremmalla puolella. Pojalla autokoulun teoriakoe edessä aamulla ja äitiä jänskättää tietysti aivan hirmuisesti. Ei yksistään sen vuoksi että meneekö läpi vaan myös siksi, että on muuten aikas tyyristä lystiä tuo autokouluilu. Taas yhdestä kokeesta saa pulittaa 110€ ja en todellakaan haluaisi montaa ylimääräistä maksua lisää. Olemme yhdessä tehneet netissä harjoituskokeita ja arvatkaa vaan saisinko enään edes ajokorttia. Kyllä poika nauroi makeasti, kun en kuvien ja kysymysten perusteella oikeastaan ymmärrä mitään liikenteestä :) Jos joku poliisiherra lukee tämän, niin tulevat varmasti hakemaan vanhan lätyskän muorilta pois. Olisi varmasti aika-ajoin tarpeellista hiukan kerrata esim. liikennemerkkejä. Tänäänkin pohdin kaupungilla autoa pysäköidessä, jotta mitä ne kaikki nuolet ja metrit tarkoittvat siinä merkin alla. Täytyi kysyä jopa neuvoa ohikulkevalta herrasmieheltä... onneksi olen nainen ja voin tehdä niin! Aatelkaas jos olisi mies, ei olisi voinut kysyä ei : )
Sitäpaitsi olen tumman tukkani alla oikeasti blondi, olen vain yrittänyt peittää sen mahdollisimman hyvin. Ei mitenkään pahalla kaikki vaaleaveriköt, sillä oikeasti hiukan blondina on hyvä olla ja miehethän tykkäävät kun saavat neuvoa ladyjä. Sitä paitsi naiseuden varjolla voi myös hyvällä omallatunnolla luistaa monesta "miesten hommasta", vaikka aivan hyvin pärjäisimme itsekin.

Juu... tiedän että mieheni lukee tämän, mutta kyllä hän taitaa jo minut tuntea.... pusi pusi!!

Palaillaan taas.

HIENOSÄÄTÖÄ

Viikonloppu jälleen hurahtanut hujauksessa ja mitään sen ihmeellisempää ei edes ennättänyt tapahtumaan (taaskaan), mitä nyt pientä hienosäätöä kotirintamalla.

Takkahuoneen valkoinen peuranpää hiukan ärsytti liialla valkoisuudellaan ja näinpä otus sai pienen suihkautuksen spray-maalia pintaansa ja...

...TA DAA, paljon parempi nyt.

Lauantaina piipahdin kirpparilla ja pääsin ulos onneksi ilman mitään maatamullistavia löytöjä, pari pikkujuttua kuitenkin tarttui mukaani.

Portaikon valokuvaseinät saivat hiukan täydennystä ja sehän tietää muutamaa naulanreikää lisää : )

Talomme alkuperäinen emalinen numerokyltti pääsi myös kunniapaikalle...

...ja olohuoneeseen hain ullakolta takaisin maton mikä siinä on aikaisemminkin ollut.

Jokin asia kun alkaa mielessä tökkimään, niin se kyllä sitten tökkii... ja nyt se on tuo olohuoneenpöytä! Olen sitä aikani katsellut (ainakin 10 vuotta) ja nyt tekisi mieli löytää uusi sopivampi. Ei vain ole vielä vastaan tullut, mutta kyllä se vielä tulee jostakin.

Siinäpä ne tärkeimmät tältä viikonlopulta, huomenna taas virkeänä takaisin töiden pariin.
Näkemisiin!