Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







tiistai 15. tammikuuta 2013

KUN NYT VAUHTIIN PÄÄSTIIN

Seinät täyttyvät pikkuhiljaa erilaisista vanhoista ja vähemmän vanhoista kehyksistä. Niin että kun nyt vauhtiin päästiin, antaa nyt sitten mennä vaan. Kerroin jo aiemmin että postissa on tulossa vielä yksi nettilöytö lisää ja nyt se sitten tuli, oikeastaan niitä oli kaksi...





Muutenpa täällä taas mennään tasaista arkea mutta onneksi huomenna taas jo paremmalla puolella. Pojalla autokoulun teoriakoe edessä aamulla ja äitiä jänskättää tietysti aivan hirmuisesti. Ei yksistään sen vuoksi että meneekö läpi vaan myös siksi, että on muuten aikas tyyristä lystiä tuo autokouluilu. Taas yhdestä kokeesta saa pulittaa 110€ ja en todellakaan haluaisi montaa ylimääräistä maksua lisää. Olemme yhdessä tehneet netissä harjoituskokeita ja arvatkaa vaan saisinko enään edes ajokorttia. Kyllä poika nauroi makeasti, kun en kuvien ja kysymysten perusteella oikeastaan ymmärrä mitään liikenteestä :) Jos joku poliisiherra lukee tämän, niin tulevat varmasti hakemaan vanhan lätyskän muorilta pois. Olisi varmasti aika-ajoin tarpeellista hiukan kerrata esim. liikennemerkkejä. Tänäänkin pohdin kaupungilla autoa pysäköidessä, jotta mitä ne kaikki nuolet ja metrit tarkoittvat siinä merkin alla. Täytyi kysyä jopa neuvoa ohikulkevalta herrasmieheltä... onneksi olen nainen ja voin tehdä niin! Aatelkaas jos olisi mies, ei olisi voinut kysyä ei : )
Sitäpaitsi olen tumman tukkani alla oikeasti blondi, olen vain yrittänyt peittää sen mahdollisimman hyvin. Ei mitenkään pahalla kaikki vaaleaveriköt, sillä oikeasti hiukan blondina on hyvä olla ja miehethän tykkäävät kun saavat neuvoa ladyjä. Sitä paitsi naiseuden varjolla voi myös hyvällä omallatunnolla luistaa monesta "miesten hommasta", vaikka aivan hyvin pärjäisimme itsekin.

Juu... tiedän että mieheni lukee tämän, mutta kyllä hän taitaa jo minut tuntea.... pusi pusi!!

Palaillaan taas.

2 kommenttia:

  1. Upeat kehykset, Johanna!!

    Jep, blondina saa niiiin paljon anteeksi ;D Ja voi vähän säheltääkin sen turvin enemmän *hih*

    VastaaPoista
  2. Näin on, mutta kun on nykyään tämä tumma look :) Olen kuitenkin nainen...

    VastaaPoista