Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







keskiviikko 23. tammikuuta 2013

The happiest people...

Sujjautinpas yhden tarratekstin yläkerran tyhjyyttään ammottavaan kohtaan...



...olen jo kyllä mennyt (luullut menneeni) tekstityskauden ohi ja oikeastaan ne joka paikan tekstit ovat jo vähän ärsyttäneet, mutta tämä kohta kyllä oikein huusi jotain tällaista. Olin kyllä suunnitellut tekeväni sabloonan ja maalavani sopivan tekstin (olisi tullut huomattavasti kivempi), mutta laiskuus otti vallan ja en saanut sabloonaa tehtyä.


Tätä elämän tosiasiaa on hyvä miettiä ja elää onnellisena onnellista elämää : )

Mukavaa keskiviikko iltaa toivotellen...

 PS. Poitsu sai ajokortin ja arvatkaa kuka istui tänään kyydissä ja pelotti niin pi...sti. Sain jopa riidan aikaiseksi, kun erehdyin antamaan viisaita neuvoja siinä sivussa... ilmeisesti liikaa ; 0)


8 kommenttia:

  1. Onnea pojalle ajokortista. Meillä on kummallakin nuorella ajokortit ja joka hiivatin kerta, kun ne on auton kanssa liikenteessä, mä hermoilen ja vahtaan kelloa, että koska ne tulee. Perään en sentään enää soittele, kun siitä sain sellaista satikutia, jotta oksat pois.
    Ja kiva teksti - hyvä on ilman sabloonaakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämän nuorison kanssa saa harmaita hiuksia milloin mistäkin :) Mutta kyllä minua suoraan sanottuna hirvittää tuo liikenteeseen lähteminen, itse olin nuorena teininä aika rajussa metsäänajo kolarissa nuoren 18 vuotiaan kyydissä. Siitä ikuisia muistoja pitkin kasvoja.

      Poista
  2. mie oon jo oppinu pitää suun kiinni , tytöllä ollu kortti jo puoli vuotta, näin vältytään isommilta perheriidoilta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin sitä oppii... mutta kun pelotti oikeesti ja aivan aiheestahan minä vaan ;)

      Poista
  3. Ihana tarra<3
    No meillä tytär opettelee juuri ajamista ajoluvalla....ja minä toimin opettajana!!!! Hih, kaikkeen sitä tuleekin ryhdyttyä :D Nautin yhdessäolostamme, vaikka muutama TILANNE onkin ajotunneilla ollut...

    VastaaPoista
  4. Kyllä tarrakin on ok, vaikka maalilla olisi saanut vähän erilaista ilmettä.
    Ei olisi meillä onnistunut oma opetus, ei varmaan edes puhuttais enään toisillemme... sen verran on nämä meidän luonteet keskenään ärhäkät ja lyhyt pinnaiset. Mutta muuten kyllä ihana poika ja hauskat jutut.

    VastaaPoista
  5. Löysinpä sinut DIY-haasteen kautta ja blogisi näyttää niin hyvälle, että tässä ollaan jo kirjauduttu lukijaksi :) Mukavaa viikonloppua, ja palaan tutustumaan paikkoihin sitten paremmalla ajalla!

    VastaaPoista
  6. Kiva kiva, tervetuloa Hiljamaaria mukaan :)

    VastaaPoista