Vihdoinkin saimme jotain irti itsestämme ja aloitimme tyttären huoneen remontoinnin, joka olisi jo pitänyt tehdä syksyllä. Mikä ihme se on, että asioita on vain niin helppo lykätä aina vain eteenpäin ja aikakin tuntuu menevän siivillä?!? Joskus toivoisin että vuorokaudessa olisi muutama tunti enemmän.
Mutta tästä se lähtee
Muutama kuva lähtötilanteesta, jotta saan myöhemmin näyttää lopputuloksen ja tämän eron. Se onkin parasta ja mukavinta remppaamisessa... nähdä se suuri muutos mikä tilassa tapahtuu.
Ta daa... tässäpä sitten valkoinen katto. Hyvältä näyttää... ehdottomasti valoisampi ja koska huonekorkeutta täällä ei ole kuin 212cm, näyttää korkeammaltakin. Mutta sen voin sanoa, että mielestäni katon maalaus on ehkä yksi tympeimmistä hommista remontoinnissa. Hiuksetkin maalissa ja niska huutaa tuskaansa!
Seuraavaksi sitten tapettia seiniin, ovien maalaus ja lattiallekin pitäisi tehdä jotain. En vielä ole oikein varma haluanko maalata lattian vai pitäisikö tehdä kunnon hionta ja laittaa jokin muu sävy siihen. Sen näkee sitten, kunhan saamme ensin muut asiat tehtyä. Remppa jatkunee sitten ensi viikonloppuna.
Vaihdoimme aiemmin hankkimani wanhan valaisimen keittiöstä ruokailutilaan ja ai että näyttää hyvälle siinä, koska pöytä on aika kookas ja valaisin on myös reilumman kokoinen.
Keittiön puolelle löysin samantyyppisen wanhan valaisimen, mutta pienemmän sellaisen. Nyt ei tarvitse enään perheen miespuolistenkaan kumarrella sen alta kulkiessaan.
Ja taas kerran meidän muiden uurastaessa, Artsi osasi ottaa kaiken jälleen niin rennosti : =)
Voi noita kissan päiviä!