Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

VÄHÄN SISÄLTÄ JA HIUKAN ULKOA

Eiliset kirppis aarteet tarvitsivät tietysti paikan mihin ne esille saisi ja niinpä ruuvailtiin yksi (kauan aikaa sitten suunniteltu, mutta ei aikaan saatu) hylly paikoilleen aulatilan seinään.






Tila missä hylly on, näyttää ikkunan edesta katsottuna tältä...


Pariovien takana on iso eteinen, joka on vielä toistaiseksi täynnä pahvilaatikoita...joten en näytä vielä. Oikealle lähtee kapea käytävä jonka päässä on pukuhuone josta viimeisimpiä postauksia olenkin laittanut. Siellä perällä on myös wc numero 2, sekä tietysti kylppäri ja sauna. Käytävän varrella sijaitsee wc ykkönen ja kodinhoitohuone oikealla kädellä. Kuvassa vasemmalla olevien verhojen takana on piilossa ikävän rumat lämminvesivaraajat. Näin ehkä hahmotatte hiukan kokonaisuutta. Lupaan laittaa joskus koko komeuden pohjapiirustuksen sekä ennen ja jälkeen kuvia.

Myös pihalla on saatu jotain valmiiksi, tai ainakin melkein.


Kerttu siellä opettelee ulkoilua uudessa kissatarhassa. Hui että oli jännittävää, piti maukua ja täristä kuin haavanlehti alkuun, mutta sitten pimu jo pikkasen rohkaistui tutkimaan paikkoja tarkemmin.
Häkki siirretään vielä eri paikkaan ja tottakai asiaankuuluvat kiipeily hässäkät pitää tehdä, sekä pikkumökki mihin voi sujahtaa piiloon tarpeen tullen.


Emme vielä uskaltaneet tuoda molempia yhtäaikaa, Mauno on sen verran kookas ja säikky kaveri että katsoimme paremmaksi hoitaa totuttelun alkuun näin erikseen. Seuraavaksi tutustumaan tulikin sitten isopoju...


...alkuun ei tapahtunut mitään (eikä kyllä paljon myöhemminkään), siellä kopassaan mökötti hievahtamatta ;0)


Sitten sentään jo uskallettiin kääntyä ja varovasti katsoa ulos...


...seuraavaksi jo vähän rennompi asento, mutta ULOS EN TULE JA SILLÄ SIPULI!!! Voi näitä meidän arkajalkoja, vaatii hiukan enemmän aikaa kaiken totutteluun kuin aikasempien kissojemme kanssa. Mutta kaikki aikanaan, eiköhän me vielä ulkoilla monet kerrat tälle kesälle.

Sunnuntai päivän jatkoja kaikille, nyt grillaamaan!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

HUH MIKÄ VÄEN PALJOUS

Tänään täällä Oulussa oli suurkirppari tapahtuma, jonne minäkin reippaana aamusta suunnistin. Olin paikalla klo 10.30 ja olin aivan liian myöhässä!! Parkkipaikkoja ei ollut enään Ouluhallin pihalla eikä lähimaillakaan mitään mahdollisuutta löytää ja se ihmismäärä mikä jonotti sisään, sai minut luikahtamaan äkkiä paikalta pois. Jono oli monta sataa metriä pitkä ja autojonot sen mukaiset. Huh huh...ei tehnyt enään yhtään mieli sisälle, kun ajattelin toooodella pitkää jonottamisaikaa ja sitä tungosta mikä sisällä varmasti olisi. Niinpä hurautin samantien paikalta pois ja suunnistin tutuille kirppiksille, kun kerran sillä töin olin lähtenyt liikkeelle. Luulin että siellä olisi hiljaista tänään, mutta väärin luulin...luultavasti kaikki jotka olivat myös pelästyneet suusrkirpparin väenpaljoutta, olivat tulleet myös näille paikallisille apajille. Olikin hauska kuunnella, miten moni ihminen tuntui jutustelevan samasta aiheesta. En siis ollut ainoa joka oli luikkinut karkuun paikalta :0)
Löysin pari aarretta tältä reissulta ja suunnitelmissa oli että lähden kotiin samantien...




...mutta toisin kävi. Vastaan tuli tuttavani Kajaanista, joka oli jo ennättänyt käydä Ouluhallin tarjonnan tutkailemassa ja oli palailemassa takaisin kotiin. Hän lykkäsi lipun kouraani ja kehoitti menemään paikalle. Hiukan vielä emmin, mutta ajattelin käydä tutkailemassa tilanteen mikä se on näin pari tuntia myöhemmin. Autojonot olivat kaikonneet ja löysin kuin löysinkin parkkipaikan (myöhemmin kyllä selvisi että hurautin vahingossa myyjien paikalle). Vielä hetken emmin kun näin vieläkin sadan metrin ihmisjonon, mutta olihan minulla lippu!!! Niinpä sujautin itseni sujuvasti sisään...nöyrin anteeksi pyyntöni kaikille niille jotka siellä jonotitte!

Siellähän sitten hölmönä kiertelin ja ihmettelin väenpaljoutta ja myyjien runsautta. No niinhän siinä sitten kävi, että halvemmaksi olisi tullut jos en olisi paikalle mennyt...



Oikeanpuolimmainen pullo on se toinen löytö paikallisesta.





Betoni sydän oli yllätyslahjana odottelemassa kotona, kiitos ja pus pus!!




Hylly ja pöytä olivat superihania löytöjä, jospa pukuhuoneen ilme alkaisi pikkuhiljaa löytymään ja loksahtelemaan kohdilleen.


No ei mennyt hukkaan se käynti, kiitos Kajaanin ystävälleni tästä!! Lähiaikoina pystytän blogi kirppiksen pystyyn, nyt on aika myös luopua välillä jostain. Pikkuhiljaa alkaa selkeytymään osittain jo mikä uuteen kotiimme jää ja mikä ei.

Näissä merkeissä toivottelen oikein ihanaa lauantai iltaa!!

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

KAJAANIN TULIAISIA

Viimeiseen käyntiini Kajaanissa oli todella hyvä syy, sen lisäksi että näin vanhempani, siskoni ja rakkaan esikoiseni, sekä tietysti antiikkimessut. Olen nimittäin hankkinut jo aikaa sitten makkariimme ihastuttavan naulakon erään sisustusliikkeen loppuunmyynnistä. Oli aika vihdoinkin käydä hakemassa se kotiin, enhän viitsinyt sitä loputtomiin kenenkään varastoissa säilöä. Toisen harmi on toisen onni, sääli että näitä loppuunmyyntejä tupsahtelee vähän turhan tiuhaan tahtiin näinä aikoina. Alkuperäinen hinta naulakolla oli 990€, eihän se olisi millään sopinut pudjettiini normaali hinnalla. En halua hurrata kenenkään unelmien lopettamista, mutta tämä löytö oli kuitenkin minun onneni tällä kertaa.


Olen jo pitemmän aikaa etsinyt jotain hiukan kauniimpaa naulakko / reelinki versiota makuuhuoneeseemme, mutta nyt kun sellaista olisin kaivannut ei niitä näytä tarjolla olevan missään. Tämä Comptoire de Famillen naulakko olikin sitten oikea aarre kun sen vihdoin löysin. Oli muuten himskatin painava vempain pakata naisvoimin autoon, runko kun on kunnon takorautaa ja kokoakin piisaa.
Mutta kotiin saatiin, parempia kuvia luvassa myöhemmin kun saamme makuuhuoneen esittelykuntoon... sitä en sitten lupaakaan aivan pian ;0)

Pukuhuone jäi odottelamaan parempia ideoita, sisustaminen vain tökkäsi ja mikään ei tunnu hyvälle idealle (tai sitten meillä vain ole sopivia huonekaluja sinne??). Tässä vaiheessa on parempi jättää sisustaminen tähän ja palata takaisin asiaan kun ajatus kulkee taas.


On se kuitenkin jo nyt parempi mitä ennen...


...oli se niin kauhea, vähän niinkuin jossain liikuntasalin pukuhuoneessa. Onneksi ne saatiin purettua pois, eiköhän sisustuskin synny aikanaan.
Tästä tilasta siirrytäänkin sitten luontevasti kylppärin ja saunan puolelle, voi olla että tehdään vasta syksyllä sitten kun kesän touhut alkavat olla ohi.




Kateille kelpais näinkin, mutta talon emännän silmää ei oikein hivele nämä 90-luvun kaakelit. Tänne ideat ovat jo valmiina päässä, odottelee vain syksyä ja inspistä aloittaa remontti.
Mutta nyt nautitaan keväästä ja auringosta, mukavaa keskiviikkoa kaikille!



sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

ETTÄ TÄLLAINEN PÄÄSIÄINEN

Meidän pääsiäinen taitaa hurahtaa sen ihmeempiä juhlia järjestämättä, kerrankin on aikaa muutama päivä touhuta kotona ja tyttökin meni Kajaaniin kavereidensa luokse. Saldona on että pukuhuone on tapetoitu ja nyt sitten vuorossa armoton pähkäily sisustamisen kanssa. Tähän tilaan ei päässäni ole ollut valmiina minkäänlaista visiota, koenkin tämän meidän talon haasteellisimpana huoneena. En vain oikein saa mitään järkevää ideaa päähän ja niinpä päivä onkin mennyt tavaroita ympäri pyöritellessä.
Tänään näyttää tältä, epätoivo valtaa mieleni  : (





Tiedättehän sen tunteen kun enään ei mikään vaihtoehto tunnu hyvälle ja pyörittelet tavaroita vain paikasta toiseen. Sen olen päättänyt, että ilman mitään uusia hankintoja on sisustuksen onnistuttava. Ainoa mikä silmään tällä hetkellä hyvältä näyttää, on tämä tapetti.


Se onkin jo kaksi vuotta odotellut kaapissa omaa paikkaansa, oli vain kerran ostettava kun silmäni siihen iskin. Pikkasen jännäsin onko pukuhuone sen oikea sijainti, mutta pelko oli turha...oli se. Kun nyt vain saisi tämän sisustus pulmankin ratkaistua.

Ei tämä pääsiäinen pelkästään tässä ole, sillä käväisin eilen pitkästä aikaa mutkin Kajaanissa. Sopivasti siellä sattui olemaan antiikkimessut ja pitihän siellä äidin kanssa käväistä. Lähdin aivan sillä mielin, että mitään isompaa en aio ostaa. Ja hyvin siinä päätöksessä onnistuinkin, saldoni jäi kuin jäikin tähän...



Nämä pienet suloiset miniatyyrit pääsevät nukkekotiin sitten joskus kun taas innostun aloittelmaan vanhan harrastukseni. Nyt tätä puuhaa riittää aivan tarpeeksi 1:1 koossa, joten minimaailma saa odotella vielä.
Vähänkö olen tyytyväinen itseeni, että ostokset jäivät tähän. Messujen tarjonta oli pääasiassa astioita, joten helppo oli päätöksessä pysyä. Vähän pettymys oli koko tapahtuma, vaikka myyjiä taisi olla normaalia enemmän paikalla. Mutta mukava oli jälleen tuttuja kauppiaita tavata ja muutamia tuttavia Kajaanistakin tuli vastaan.
Ajelin yöllä takaisin ja huomasin miten hyvälle tuntui palata kotiin tänne Ouluun, siitäkin huolimatta vaikka kova ikävä jäi poikaa ja vanhempiani. Olen niin tyytyväinen tähän maiseman vaihdokseen, taisi olla aivan oikea aika elämässämme tehdä tämä muutos. Vaikka ero vanhimmasta lapsesta tuntuu haikealle, niin on kuitenkin tosi asia että hänenkin tulevaisuus taitaa olla pian jollain aivan muulla paikkakunnalla. Elämän kait kuuluukin mennä näin, lapset kasvaa ja lentävät pesästä ulos.

Asiasta kolmanteen, suklaata pitää olla...


...vaikka kukko ei enään meillä vierailekaan, kuten se silloin teki kun lapset olivat pieniä. Tälle onkin naurettu monet kerrat, kun tyttö tunnusti olevansa monesti hereillä salaa, kun äiti hiippaili yöllä huoneessa piilottelemassa munia. Mukavia muistoja, jotka ovat perinteenä jo minun lapsuudestani.

Tänä pääsiäisenä  päätin varmaan jo kymmenennen kerran, että sipulikukat eivät ole minun juttuni! Alle viikko ja tulos on tässä : (


Aurinkoista pääsiäistä teille kaikille ihanat!

torstai 17. huhtikuuta 2014

ELÄMÄN OHJEITA

Tämä tulostettu ja kahvilla tuunailtu teksti paperilla on pyörinyt pöydällä jo viikkotolkulla. En raaskinut roskiinkaan heittää, onhan tämä hieno lausahdus hyvä painaa mieleen ja ottaa esiin aina tarpeen tullen siinä vaiheessa kun elämä ei tunnu ihan niin helpolta.


Mietin ensin kehyksiä, mutta tulin siihen tulokseen että se on ihan kiva juuri näin kaikessa yksinkertaisuudessaan.


Olkoon nyt siinä, se voi olla toisena päivänä jossain muualla. 


Aurinko paistaa ulkona mitä ihanimmin, inhottavan paljastava mutta samalla niin piristävä. Rakkaalta työkaveriltani saatu lemmikki-kukka (tai paremminkin tykötarpeet, pieni ruukku + siemenet) aloitti kasvunsa vinhaa vauhtia valoisalla ikkunalaudalla. 


Ruukku oli sellainen ikävän tylsä muovikippo, tiedättehän mitä tarkoitan?? Laiska tuunailija ei sen ihmeempiä kehdannut tehdä, kuin ottaa kostean talouspaperin käteen ja sipaista hiukan maalia siihen. Sopivasti sitä hankaamalla ruukkuun, tulikin kiva patina pintaan. Menee täydestä, melkein aito saviruukkuhan siitä tuli ja on ainakin minun silmääni paljon miellyttävämmän näköinen.


Pienestä sitä ihminen ilon saa, katsotaan miten lemmikki kasvaa. 



tiistai 15. huhtikuuta 2014

MITÄ MITÄ HÄH?

Mauno se tulee ja jyrää...oli tässä naurussa pitelemistä!


Sattupa sitten tänä aamuna ennen töihin lähtöä. Kerttu makoili sohvalla kaikessa rauhassa ja kun hetkeksi käänsin selkäni, tilalla olikin Mauno. Siinä se makasi tyytyväisenä ja vähän jännän näköisenä. Ihmettelin hiukan nopeaa kissan vaihtoa ja mietin minne se Kerttu hävisi...kunnes Maunon alta alkoi kaivautumaan esiin ensin jonkun tassu, sitten silmät ja korvat...
Katsokaa nyt tuota mokoman ilmettä...minäkö...mikä ihmeen Kerttu...mistä minä tiedän missä se on!!!
Alku tilanne jäi tietysti kuvaamatta, mutta enpä olisi heti hoksannut etä kirppuhan on siellä Maunon alla ja mokomakin rotjake makasi niinkuin ei olisi mitään tapahtunut :0)


No Kerttuhan sieltä kaivautui ulos ja Mauno jatkoi tyytyväisenä makaamista valloittamallaan paikalla.

Että sellainen kissa tarina tällä kertaa.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

NIPPELIÄ, NAPPELIA, HELMILILJOJA JA KISSOJA

Sen verran pitää pääsiäistä olla meilläkin, että helmililjat hankin kuin hankinkin kissa vaarasta huolimatta. Turhaan pelkäsin, aivan rauhassa ovat saaneet liljat kukkia pöydällä ja yöllä ne ovat kissojen saavuttamattomissa kaikelta varulta.


Ja sitten nippelit...


Radio sai puuttuvat nupit...kyllä Pirkka grillauskastike oli nyt meillä kovasana. Paripulloa (jo onneksi vanhaksi mennyttä, kröhöm) löytyi jääkaapsta, joten ostettavaksi jäi yksi lisää, folio korkiksi pulloon ja spraymaalilla suihkimaan korkkeja. Kyllä hätä keinot keksii!

Menköön tämä nappelista...


 Eikö miesten vessassakin voi olla vähän hömppäromantiikkaa??


Ja sitten loppuun vielä niitä luvattuja kissoja...


Vesipeto jälleen hanan äärellä.



Sen jälkeen uni taas maistuu, ensin näin päin...


...ja sitten näin.


Jos ette vielä ole oppineet erottamaan näitä kahta veijaria toisistaan, niin hempeän vaaleanpunainen nenähän kuuluu Maunolle. Toki livenä nämä kaksi erottaa jo isosta kokoerosta.

Mukaan tuli myös Kerttu...


...ja Kerttuhan ei ole hetkeäkään liikkumatta jos hereillä on :0)


 Paitsi sitten tässä, sainpas otettua kerrankin hyvän kuvan meidän murkkuikäisestäkin. Kuvissa niin kauniisti levällään oleva sänky, mutta mites petaat kun tällaisia kamuja lötköttää niin tyytyväisenä peittojen seassa. Kyllä se niin on, että taitaa kissat määrätä meillä tahdin :0)

Siinäpä sitä olikin montaa eri sorttia tarjolla tällä kertaa, ei muuta kuin hyvää alkavaa viikkoa sinne ruutujen taakse!