Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







maanantai 23. toukokuuta 2011

TERVETULOA IHANA KESÄ

Voi kuinka ihanan kaunis sää olikaan sunnuntaipäivän iloksi suotu ja sehän tiesi sitä että pihalla tuli puuhasteltua kaikenlaista kivaa ja vähemmän kivaakin. Lauantaina naapurin rouva kävi houkuttelemassa mukaan puutarhalle ja tätä tyttöähän ei tietenkään montaa kertaa tarvinnut houkutella ;0).
Mukaan puutarhalta lähti joitakin kukkia hallaöitä uhmaten, mutta onneksi on tuo kasvihuone mihin ne saa helposti nostettua vielä yöpymään kaiken varulta.

Tältä tämä kukkaishuoneeni näyttää tälläerää...


...aivan, siellä on verhot! Miestäni tämä hiukan huvitti, mutta minusta ne on söpöt ja antaa suojaa uteliailta ohikulkijoilta. Vieressä menee nimittäin paljon käytetty metsäpolku ja onhan se varmaan aika huvittavan näköistä kun minä tuolla istuskelen kahvikuppi kädessä kuin akvaariossa kaikkien pällisteltävänä.




En ole aiemmin törmännyt valkoisiin Mustasilmäsusanniin, ne ovat niin kauniita.


Samoin tämä lila Lumihiutalekukka on aivan uusi tuttavuus




Näitä vanhoja puulaatikoita muuten löytyy Sofian Tuvalta, samoin kyllä monta muutakin tavaraa mitä kasvihuoneessa näkyy.



Vanha kukkapenkkikin näyttää päivä päivältä rehevämmältä ja sainpa sinne jo suihkulähteenkin värkättyä päälle 




Kyllä pienikin vesiaihe antaa paljon paljon iloa ja ilmettä puutarhaan, ihana veden liplatus tekee niin mukavasti kesän tuntua lisää.



Myös pörriäiset tekevät niin ihanan kesäisen olon, minusta niitä on hauska seurata omissa puuhissaan


Arttukin nauttii elämästään ja näkee kesäisiä unia


Tietyömaalta haettuja kiviä hyödynnetään näihin pengerryksiin, tämäkin uusi kukkapenkki olisi muuten vinossa.


Haimme sunnuntaina peräkärryllisen multaa ja nytpä penkki odottaa enään kukkien istutusta. Viime kesäisiä pikkupensaita ja kuunliljoja siellä jo on, sekä runkosyreenin istutin tuohon reunaan. Pieni vasiallaskin sinne tulee suihkulähteineen.


Huvimajan eteen kaivettiin pieni etupiha, jotta mökki ei näyttäisi olevan aivan montussa. Sieltä tulikin kallio vastaan jonka kanssa täytyy tehdä kompromisseja. Taidan puhdistaa kivetyksen hyvin ja keksiä jotain kivaa sen päälle.



Eikä nämä kaivuutyömaat toki tähän loppuneet...
Niin kuin olen teille jo kertonut, on tämä meidän piha vino joka suuntaa. Pöytää ja tuoleja ei voi oikein mihinkään laittaa noin vaan ilman että on vaarana kupsahtaa selälleen tuolin kanssa. Niinpä kaikki vaatii kaivamista ja pengerrystä, jotta saataisiin jotain suoraa aikaiseksi. Tarkoitus siis olisi saada tehtyä erilaisia tasanteita pihalle ja häivyttää tuota vinoutta kaikennäköisillä istutuksilla ja kukkapenkeillä.

Tähän sitten olisi tulossa tasanne grillausta ja oleskelua varten


Haastavaa tällaisille kotipuutarhureille joilla ei ole hajuakaan mistään oikeaoppisesta piharakentamisesta. Mutta pikkuhiljaa katsotaan mitä saadaan aikaiseksi ja kokeilemallahan sitä oppii... vai oppiiko??

Tulipahan taas kunnon kuvapläjäys laitettua, mutta kun oli niin paljon kuvattavaa. Itse pidän blogeista missä on paljon kuvia, kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

 










torstai 19. toukokuuta 2011

KIRPPISTELYÄ PITKÄSTÄ AIKAA

Pitkästä aikaa ennätin käväistä alkuviikosta kirppiksellä ja kuten arvata saattaa, mukaan lähti kaikenlaista kivaa! Pitemmittä puheitta, tässä löytöni...

Ikkunanpoka pääsee komistamaan kasvihuonettani
                                                         

Ompelukone pääsee komistamaan Sofian Tuvan näyteikkunaa jossain vaiheessa


Metallitarjotin, kannu ja sokerikko... aika turhuuksia mutta ihania! 




Lautanen sopi kivasti tälle pikkukuvulle


Olen melkoisen hurahtanut kaikenlaisiin lasikupuihin, niiden alle on niin kiva sujauttaa milloin mitäkin ja kahvipöydän kattaukseen näillä saa luotua kivasti hauskaa ilmettä ja ovathan ne sitten niin kauniita ihan näin vaan hyllyn täytteenäkin.




Nämä suloistakin suloisemmat pikkukengät löysin nettihuutokaupasta


Pienet pitsiliinat ovat myös yksi heikkouksistani...




Mukavaa torstaita teille kaikille ihanaisille lukijoilleni!


keskiviikko 18. toukokuuta 2011

VELJEKSET KUIN ILVEKSET

Kiitos Leenalle Onni-veljen kuvista! On ollut hauska huomata miten samanlaisia rötvelöitä nämä veljekset ovat, niin tavoiltaan kuin ulkonäöltäänkin. Hiukan kömpelöitä elämästä nauttivia kolleja...

                                                                                              Arttu                                                     


ja  Onni


Mukavaa päivänjatkoa kaikille harmaasta säästä huolimatta!

maanantai 16. toukokuuta 2011

KASVIHUONE HARJAKAISET

Sunnuntaina olikin aivan upea ilma viettää kasvihuoneen harjannostajaisia. Saimme vihdoinkin kasattua viime syksynä hankkimani pienen kasvihuoneen ja täytyy kyllä sanoa että mielikuvitusta on sen suunnittelijalla riittänyt! Tuhat nippelia ja nappelia ja erinlaista osaa piti kasata todella monisivuisen ohjekirjasen avulla. Kaikki osat eivät edes menneet paikoilleen ilman pieniä korjauksia, mutta onneksi minulla on tuo oma yleismies jantunen joka ratkoo nämäkin ongelmat. Olisi voinut jäädä kasaamatta ilman miesvoimaa tämäkin projekti. TUNNUSTAN SIIS, en pärjäisi ilman miestäni!

Ihan kiva siitä tuli... vaikka nyt ehkä jos olisin sitä ostamassa, valitsisin kasvihuoneeni oikeilla laseilla. Kaikista ihanin vaihtoehto tietysti olisi vanhoista ikkunoista tehty, mutta tämä saa nyt luvan kelvata. Sen verran kuitenkin tein muutosta tähän hökötykseen, että maalasin alumiinirungon valkoiseksi. Saas nähdä miten maali siinä tulee pysymään.

Tiedoksi vain kaikille, en todellakaan aio sen kummemmin siinä kasvatella tomaatteja enkä muitakaan vihanneksia, kunpahan vaan on kukkien ruukutusta varten ja kauniina koristeena pihallamme. Ehkä jotain yrttejä sinne voisi laittaa ruukkuihin ja joskus voisin kokeilla kasvattaa kesäkukkia aivan alusta saakka itse. Mistäpä sitä tietää mihin vielä innostuu!

Nyt koko komeutta koristaa aivan valmiiksi kasvatetut kesäkukkaset, jotka oli aivan pakko eilen hankkia senkin uhalla että joudun ne vielä sisälle kantamaan. Kylmää ilmaa taitaa taas olla luvassa loppu viikoksi :0(


Tässäpä teille "muutama" kuva kasvihuoneestani. Kukkia haluan lisätä vielä paljon kunhan ilmat tästä lämpenevät.










Ja kuinkas ollakkaan... yksi tekstitarra eksyi tännekin.
Täällä vietetään ONNELLISTA ELÄMÄÄ!



Oli muuten aika vaikea kuvata läpinäkyvää tilaa.

Kukkapenkki tuossa vieressä odottaa tekijäänsä vielä, kielsivät puutarhalla istuttamasta mitään tämän kuun aikana. Hö.. ja minusta kun olisi ollut jo niin kiva saada uudet kukkaset kasvamaan siihen.
Vesialtaankin hankin jo valmiiksi, se pitäisi vain kaivaa tuohon maahan. Olisin halunnut ehkä vähän isomman, mutta kun maasta tulee kallio vastaan sieltä sun täältä ei monttua voi kovin syvälle kaivaa.


Jotain hyötyä on tuosta tietyömaan räjäyttelystäkin. Sieltä löytyy paljon sopivia kiviä pengerryksiin ja kukkapenkin somisteeksi. Kottikärry kaupalla niitä sieltä olemme pihallemme kärränneet.


Tällaisia puuhia tällä kertaa Laitakadulla, mitähän seuraavaksi keksisi...

tiistai 10. toukokuuta 2011

HULLUJA ON MONEKSI

Kyllä me taidetaan olla hiukan hulluja... meinaan minä ja mieheni! Hän tuumasi eilen illalla, että kyllä nuo meidän naapurit taitavat pitää meitä varmaan hiukan omituisina... erilaisia rakennelmia nousee pihallemme kuin sieniä sateella.
Ykskaks yllättäin meidän parvekkeelle alkoi viikonloppuna rakentumaan pergola, siinäpä se äitienpäivä menikin kivasti ja täytyy sanoa että kannatti! Kiva äitienpäivälahja vaikka ei ihan vielä valmiiksi saatukaan. Päälle tulee vielä valokate ja päätyyn ritilä köynnöksille, hiukan näkösuojaa naapuriin ;0)
Suunnittelin jotain kangas viritelmää auringon suojaksi ja kynttiläkruunua pöydän päälle. Kivaa kun saan sisustaa nyt oikein kunnolla myös parvekkeemme ja saamme istuskella siellä vaikka sateellakin.




Minun puuhani keskittyi enemmän tuonne pihalle, jonne alkoi syntymään kuoppa uudelle kukkapenkille ja mahdollisesti vesialtaalle. Kovvoo hommoo sanon minä, olo kuin jyrän alle olisi jäänyt.


Kasvihuonettakin ennätimme asennella omalle paikalleen. Tämä vino piha on kyllä haasteellinen, joka asia täytyy kaivaa tai pengertää paikoilleen.


Viimekesän kukkapenkistä alkaa jo löytymään lupaavasti vihreääkin. Sieltä ne nousee taas... kesä tulee sittenkin!




Tästäpä on hyvä jatkaa...
mukavaa tiistaita kaikille.