Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







perjantai 29. kesäkuuta 2012

AURINKOA JA VÄHÄN MYRSKYÄKIN

Vihdoinkin aurinko vaivautuu hiukan näyttäytymään ja hiukan lämpimämpääkin heti, mutta ei lähelläkään helteitä. Voi kun sunnutaina olisi rippijuhliin edes tällaista säätä, saisi vieraatkin nauttia ulkona olosta ja olisi hiukan enemmän reviiriä missä asettua kahville. No olipa niin tai näin, juhlat tulevat jokatapauksessa.

Artun kanssa aamulla nautittiin kiireettömästä aamusta pihalla ja räpsäistiin pari kuvaakin.







Hiukan myrskyäkin ennätti tulemaan nuorenherran kanssa kelloajoista ja menoista. Johan tuota kolme päivää ollaan totuteltu tähän kotiin paluuseen ja nyt vasta ensimmäinen sanaharkka :0) Kertokaapa te muut teinien äidit, miten suhtaudutte nuortenne yö menoihin ja aikatauluihin??!! Tuntuu olevan KAIKKI kaverit vain yöllä liikenteessä ja ne kaikkihan on nähtävä nyt ja heti. Suurin asia mikä tässä nyt mättää, että aina ei muisteta oikein ilmoitella missä ollaan ja milloin tullaan. Olkoontpa vaikka 40v, mutta olen sitä mieltä että jotain pientä informaatiota olisi velvollisuus välillä antaa että kaikki hyvin ja tulen vasta silloin ja silloin. Olen sanonut että niin kauanaikaa kun kotona asutaan, täytyy tietää jotakuinkin missä milloinkin ollaan. Täälläkin sattuu kaikenlaista ikävää jatkuvasti ja se huoli on niin suuri.
Mitä mieltä olette... olenko liian tiukkapipo äiti? En taida olla oikein sopiva teinien äidiksi!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

TAAS TÄÄLLÄ

Postauksia alkoi tulemaan kuin sieniä sateella, mutta sellainenhan tuo sää ulkona onkin. Oli aivan pakko päästä hehkuttamaan viime hetkellä valmistunutta huonetta ja ennen kaikkea pojan paluuta. Sieltä se äidin poika tuli kotiin tavaroinensa ja voi sitä riemua miltä paluu tuntui. Ymmärrettävästi hän on hiukan haikeinkin mielin palannut tänne "takapajulaan" miljoona kaupungista, mutta eiköhän aika kultaa muistot ja paluu arkeen ala tuntumaan normaalilta jälleen. Onneksi hänen parhaimmat ystävänsä olivat jo Helsingissä vastassa ja kavereiden kanssa jälleen näkeminen oli varmasti tärkeää. Kotona hän viipyi kokonaista pari tuntia ja taas mentiin... höh... mutta yritän tässä sulatella tätä nuoriso elämää hymyssä suin.

Nytpä paljastan kuitenkin viimeisimmän remontti kohteemme, johon poitsukin oli ihan tyytyväinen. No... varmasti tämän jälkeen, tässä muutamia ennen kuvia.




Huone rempan jälkeen ja parin uuden hankinnan...


 

Toinen näistä hankinnoista on tämä upea vanhakaappi. Olen ostanut tämän ihanuuden jo aikoja sitten Antigue housesta, jossa se on odottanut Ullan ja Jarin varastossa remontin valmistumista.


Kaappi oli mintunvihreä, mutta maalasin sen saman tien vanhanvihreän sävyllä. Sopii meille paremmin ehdottomasti.


Opetustaulu pääsi vihdoinkin oikealle paikalleen, tähän asti se on roikkunut ovenkahvassa odottamassa paikkaansa.

Näistä ovista olen aika innoissani, pienellä askartelulla niistä tuli täydelliset.



Ovethan olivat alunperin sellaiset 50-luvun vaneriovet (katso ensimmäinen kuva) ja näin niistä tehtiin peiliovet...


...ensin kaluste maalia oviin, sitten 4mm vanerista naulattiin peilit ja taas maalia pintaan.


Helppo ja halpa oviremontti, sopii vanhan talon tyyliin. Koukut löytyivät Taimi ja Tarvike liikkeestä.



Sänkyyn olisi kellarissa vanhat sängynpäädyt, jotka joskus löysin netin kautta Annosta. En vielä ole aivan varma niiden väristä, joten jäädään odottelamaan inspistä ja katsotaan nyt tulevatko ne käyttöön vai ei.



Vanha naulakko myös Antigue Housesta, on kuulema vanhan kirkon entistä kalustoa. Toiveissa olisi että nuoren herran takit löytyisivät jatkossa tästä eikä lattialta.


 Verhokankaan ostin jo vuosi sitten Aseman laidan Sadulta, musiikki miehelle hiukan nuotteja tekstiileihin...



Näitä vehkeitä piisaa useampiakin. Ihana kuulla pian taas tuttua kitaran soittoa yläkerrasta.


Seuraava kuva on aika hämyinen, mutta päästään oikeaan tunnelmaan. Hämyistähän tämä sää onkin taas.


Pöytä ja tuolit ovat muistoja Tuvalta


Toinen suurempi hankinta oli tämä klaffipiironki, joka löytyi Osto ja Myynti liikkeestä.



Sisältä se on aika vinhan värinen (vielä). Muuten ok, mutta ei sovi meidän kotiin enkä tykkää vaaleansinisestä.


Maalaan sen valkoiseksi tai harmaaksi.

Taisi niitä hankintoja olla sittenkin kolme kappaletta (naulakko mukaan lukien) tai neljäkin ehkä (koukut), mutta matto ja tyynynpäälliset ovat jo aiemmin hankittuja löytöjä Hobby Hallista.

Valkoinen tyyny (viides hankinta) ja jotain pientä äidillekin tuli postissa eilen täältä



Lopuksi vielä kuva miltä huoneessa näyttää nyt muutaman tunnin jälkeen...


...äidin kullannuppu on saapunut kotiin :0)

tiistai 26. kesäkuuta 2012

TÄMÄ ON SALAISUUS...

Muuten en mitenkään tätä julkisesti mainostaisi, mutta lahja oli niin mahtava että en voi olla kertomatta salaisuutta. Tänään TAAS tulee yksi vuosi lisää elettyyn elämään ja se ei kyllä ole mitenkään juhlimisen arvoista!
Mutta mieheni on toista mieltä ja oli käynyt hakemassa minulle lahjaksi kirpparilta tämän aivan mahtavan putellin koreineen.
Nämä odotteli minua aamulla ruokailuhuoneessa kun kömmin ylös sängystä...



Ihastuin tähän aarteeseen viime viikolla käydessäni kirpparilla ja mainitsin asiasta "ohimennen" hänelle ja viestihän meni perille. Kiitos rakkaani!


Aamukahville oli myös jätetty jotain hyvää... njam, valkosuklaa donitsi!! Näin nautin aamun kaikessa rauhassa yksikseni hitaasti nautiskellen.


Ulkona näyttää vaihteeksi tältä, mutta eipähän harmita sisällä olo liikaa.


Huomenna onkin sitten mieheni synttäreiden vuoro, joten sunnuntaina riittää juhlimisen aihetta moneksi. Pääasia on tietenkin Tytön rippijuhlat ja pojan paluu Japanista.

Ihanaa tiistaita kaikille lukijoille!

maanantai 25. kesäkuuta 2012

JUHANNUS MUISTELOITA

Kaikki ylimääräinen liikenevä aika on mennyt pojanhuoneen remppaan, mutta on se ollut sen väärtiä...hyvältä näyttää! Siitä myöhemmin sitten... huomenna poitsu tulee kotiin :0) Kyllä tätä mammaa meinaa hiukan jännittää, onhan poika ollut melkein vuoden poissa kotoa. Mutta ihanalta tuntuu saada taas pesue kasaan.
Tytär lähti aamulla rippileirille, voi miten tärkeää se tuntui olevan. Onhan se yksi iso etappi tuollaiselle 15 kesäiselle, muistan vielä hyvin itsekin sen ajan (josta on jo ikuisuus, mutta muisti ei vielä ole sentään mennyt) kun itse olin tuon ikäinen ja rippikoululainen. Silloin sitä oltiin jo niin vanhoja omasta mielestä ja nyt kun noita ihania neitoja katsoo, tuntuu siltä että aivan lapsiahan he vielä ovat. Tai sitten sitä ei vain äitinä halua millään uskoa, että oma nuorimmainenkin alkaa olla jo iso neiti. Eikait me mammat vaan vanheta!!!

Nyt taitaa olla enään myöhäistä toivotella juhannuksia, mutta toivotan hyvää alkavaa viikkoa vaikka. Laitan muutaman kuvan meidän juhannus paikasta, jossa vietimme rauhallisen viikonlopun aivan kahdestaan... tai oikeastaan kolmistaan, mies, kissa ja minä. Otimme asuntovaunun auton perään ja arvoimme muutamasta vaihtoehdosta lähitienoolta paikan minne suunnistamme. Kohteeksi päätimme lopulta ottaa Ristijärven ja siellä olevan leirintäalueen Ristijärven Pirtin. Emme olleet täällä aiemmin käyneetkään, mutta onneksi nyt mentiin. Aivan ihana maalaisidylli rauhallisella paikalla, tämä täti kun ei enään mitään menomestoja kaipaa.
Toki perjantaina täälläkin juhannusta vietettiin ja saatiinpa muutama tanssiaskelkin otettua pitkästä aikaa yhdessä. Hauskaa oli ja ihania ihmisiä ympärillä. Sääkin oli mitä mainioin koko viikonlopun, ei pisaraakaan vettä.

Näin kaunis paikka on Ristijärven Pirtti



Vanha kanttorila 1800-luvulta palvelee tänäpäivänä leirintäalueen vastaanottona ja onpa siellä myös pieni kahvio / lounaspaikkakin.


Täällä oli Tallibubi joka on vain silloin tällöin avoinna, kuten nyt juhannusaattona. Renne laulatti karaokea ja muut pääsivät tanssimaan. Hmm.. täytyisiköhän aloittaa taas lavatansseissa käyminen.


Tässä näkymä vaunupaikaltamme. Kuva hiukan valehtelee, järvi oli todellisuudessa paljon lähempänä kuin miltä näyttää.


Päärakennuksen vieressä oli söpö maakellari, oli aivan pakko räpsäistä kuva siitäkin.


Rannassa idyllinen rantasauna, jossa saunoimme perjantai iltana. Uimaan en tohtinut, joten talviturkki pysyy vielä visusti päällä.




Alueella oli monta nuotiopaikkaa ja kotakin huonompia säitä varten.


Alueelta lähtee myös pieni luontopolku...


Toisella puolella vaunualuetta on myös vuokrattavia mökkejä ja sieltä löytyi rannasta tällainen huvimaja


Kyllä Suomen kesä on kaunis!


Juhannusaattona yöllä kuvattua...


...aiemmin illalla poltettiin kokko.


Ihastuimme niin paikkaan, että päätimme jättää vaunumme tänne. Täällä sielu lepää ja pääsee hiukan arjesta irti. Matkaakin meiltä Kajaanista vain 39 km, joten tulee lähdettyä helpommin kun matkaan ei kulu turhia aikoja.

Artulle paikka oli vielä niin jännittävä, että hän päätti olla kokonaa tulematta ulos vaunusta. Töllötteli vain ikkunasta sekä ovenraosta ohikulkijoita ja kömpi tarvittaessa piiloon peiton alle.



Sunnuntaina sitten kun oli jo kotiinlähdön aika, niin alkoi herrakin hiukan rohkaistua esiintuloon.

Arki ja maanantai koetti jälleen, mutta minäpä sainkin  jäädä kotiin viettelemään viikon mittaista kesälomaa ja valmistelemaan tulevia rippijuhlia. Leivontaa ja hullunlailla siivousta siis tiedossa... jospa vaikka saisi ne ikkunatkin pestyä vihdoin. Mutta mukavaahan tämäkin on kun siihen on kerrankin aikaa.

Nyt lähden vielä yhden vanhan vaatekaapin kimppuun ja maalaan sen loppuun. Kaiken täytyy olla huomenna valmiina, kun matkamiehemme saapuu kotiin.

Palaillaan...