Näin jäi tyhjä koti, kiitos näistä hyvistä vuosista!
Ja jotta tämä muutto ei olisi liian helppoa, teimme vielä perjantaina yhden sellaisen pojan omaan uuteen kotiin. Huoh... haikea on olo, mutta näin kait sen kuuluukin mennä. Lapset kasvavat ja jossain vaiheessa muuttavat kotoa. Nyt kyllä tarvitsisin kaikilta saman läpi käyneiltä valtavasti lohtusanoja, kuuluuhan sen mennä näin??!!!
Siellä se "pieni" raataa remppahommissa, kylläpä on ihmeesti intoa esikoisella riittänyt tähän touhuun... onhan kysymyksessä oma ensimmäinen koti. Tässä maalataan omaa huonetta.
Yhteiset tilat, kuvassa olohuone...
...ja keittiö. HUOM! Pojilla on tiskikonekin, kyllä kelpaa :0)
Siitä se lähtee, uuden alku ja opettelu. Onneksi hänen ei tarvitse olla yksin, vaan tässä samassa suht isossa kodissa asuvat kaksi hänen kaveriaan myös. Jokaisella omat huoneet ja sitten nämä yhteiset tilat saunoineen... ei paha :0)
Eilen vielä ennen Ouluun paluuta, kävimme hakemassa Aseman laidalta muutaman puskan uuteen pihaamme. Ne kun siellä tuntuivat olevan ylimääräisia, niin meillehän ne kelpasiavt kyllä... KIITOS Satu!! Itseasiassa ne piti jo hakea viime kesänä, mutta kas vain... emme muka ehtineet. Hyvä niin, sillä nythän ne olisivat jääneet vanhaan pihaamme.
Täällä ne nyt kasvavat onnellisina uudessa miljöössä.
Siellä vilahtelee naapurimme talo, ei mitään rumaa katseltavaa sekään!
Suunnitteilla rakentaa jotain riukuaidan tyyppistä näkösuojaa ja tontin erottajaa vielä, mutta niiden aika ei taida olla vielä tänä kesänä. Alapuolella aamutuimaan ikkunasta otettuja kuvia. Täällä Oulussa oli aikamoinen rankkasade ja ukkonen joka herätti mahtavalla jyrinällään, ja TYKKÄSIN! Onko kukaan muu teistä tällainen ukkosfani? Minusta se on jotain upeaa, mutta kunnioittaen luonnonvoimia ihastelen sitä mielelläni turvallisessa paikassa.
Polttelin kynttilöitä ja katselin ukkosta ikkunasta.
Päivästä tuli kuitenkin oikein hyvä ja aurinkoinen kun sateesta selvittiin, hyvä sää siis pystyttää uusi paviljonki pihalle. Olin tilannut tämän jo kauan sitten ennen kuin tiesin edes missä tulemme asumaan ja hiukan jännitinkin että sopiiko se tänne meidän pihamme tyyliin.
Turhaan jännitin... sopii se. Jotain istutuksia tulen tekemään sen ympärille ja muutama puskakin vielä mahtuisi pihalle näkösuojaa antamaan. Katsotaan mitä tästä syntyy, mitään tarkkoja suunnitelmia ei vielä ole. Satun pihalta (Aseman laidalta) nappasin pari ideaa ja tallensin ne kameralle muistiin. Siellä pihassa ja talossa riittää ihasteltavaa ja katseltavaa loputtomiin, niskat ovat kipeänä pään pyörityksestä kun yritin taas ammentaa kaikki ihanuudet silmiini. Ei riitä pikainen käynti siihen, voisin viettää huoletta päivän ihastellen kaikkea sitä kaunista silmänruokaa mitä sieltä löytyy.
Mutta paluu omaan pihaan, pikkuhiljaa sekin alkaa näyttämään meidän pihalta kivineen päivineen...
Uskokaa tai älkää, nämä kaksi isompaa pyöreää kiveä ovat muuttaneet mukanamme jo kaksi kertaa :0) Mieheni ei oikein sitä ymmärrä, mutta kiltisti kuljetti ne mukana jälleen kun oikein kauniisti (kiristäen ja uhkaillen) pyysin.
Siinä ne nököttävät tallin kulmalla ja eipä nuo miehestäkään huonolta näyttänyt siinä. Viime viikolla istutetut padan kukatkin alkavat kukoistamaan pikkuhiljaa kun ovat kotiutuneet siihen, juu...kukkia olla pitää.
Vielä pari ikkunasta otettua kuvaa...
...minä niin rakastan näitä ruutuikkunoita, olen vihdoinkin saanut sellaiset! Näihin tunnelmiin päätän höpinät ja lähden nauttimaan vielä hetken pihalle kauniista auringonpaisteesta. Huomenna taas töihin, kiire viikko edessä.
Aurinkoista sunnuntai iltaa!
Tekstit
