Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

MUUTTOA JA PESÄN RAKENNUSTA

Nyt sitten on Kajaanin koti tyhjä ja siivottu (mitä nyt muutama pikkujuttu jäi vielä kyydistä, tänään illalla mies hakee loputkin), tyhjä koti toivottaa tervetulleeksi uudet asukkaat ensi viikolla. Melkoinen urakka oli tämä meidän muuttomme, kaksi kuukautta siihen vierähti kaikkiaan. Täytyy kyllä antaa suuri kiitos ja halaus omalle armaalleni, hän on joutunut aikalailla uurastamaan yksin. Teineistä on ollut valitettavan vähän apua (älkää kysykö miksi!) ja minä itse olen majaillut täällä Oulussa... työn vuoksi en ole pystynyt olemaan muutossa niin paljoa mukana. Mutta nyt sitten oltaisiin jo sen verran voiton puolella, että tämä kaaos on enään yhdellä suunnalla.

Näin jäi tyhjä koti, kiitos näistä hyvistä vuosista!




Ja jotta tämä muutto ei olisi liian helppoa, teimme vielä perjantaina yhden sellaisen pojan omaan uuteen kotiin. Huoh... haikea on olo, mutta näin kait sen kuuluukin mennä. Lapset kasvavat ja jossain vaiheessa muuttavat kotoa. Nyt kyllä tarvitsisin kaikilta saman läpi käyneiltä valtavasti lohtusanoja, kuuluuhan sen mennä näin??!!!


Siellä se "pieni" raataa remppahommissa, kylläpä on ihmeesti intoa esikoisella riittänyt tähän touhuun... onhan kysymyksessä oma ensimmäinen koti. Tässä maalataan omaa huonetta.


Yhteiset tilat, kuvassa olohuone...


...ja keittiö. HUOM! Pojilla on tiskikonekin, kyllä kelpaa :0)


Siitä se lähtee, uuden alku ja opettelu. Onneksi hänen ei tarvitse olla yksin, vaan tässä samassa suht isossa kodissa asuvat kaksi hänen kaveriaan myös. Jokaisella omat huoneet ja sitten nämä yhteiset tilat saunoineen... ei paha :0)

Eilen vielä ennen Ouluun paluuta, kävimme hakemassa Aseman laidalta muutaman puskan uuteen pihaamme. Ne kun siellä tuntuivat olevan ylimääräisia, niin meillehän ne kelpasiavt kyllä... KIITOS Satu!! Itseasiassa ne piti jo hakea viime kesänä, mutta kas vain... emme muka ehtineet. Hyvä niin, sillä nythän ne olisivat jääneet vanhaan pihaamme.

Täällä ne nyt kasvavat onnellisina uudessa miljöössä.


Siellä vilahtelee naapurimme talo, ei mitään rumaa katseltavaa sekään!


Suunnitteilla rakentaa jotain riukuaidan tyyppistä näkösuojaa ja tontin erottajaa vielä, mutta niiden aika ei taida olla vielä tänä kesänä. Alapuolella aamutuimaan ikkunasta otettuja kuvia. Täällä Oulussa oli aikamoinen rankkasade ja ukkonen joka herätti mahtavalla jyrinällään, ja TYKKÄSIN! Onko kukaan muu teistä tällainen ukkosfani? Minusta se on jotain upeaa, mutta kunnioittaen luonnonvoimia ihastelen sitä mielelläni turvallisessa paikassa.



Polttelin kynttilöitä ja katselin ukkosta ikkunasta.


Päivästä tuli kuitenkin oikein hyvä ja aurinkoinen kun sateesta selvittiin, hyvä sää siis pystyttää uusi paviljonki pihalle. Olin tilannut tämän jo kauan sitten ennen kuin tiesin edes missä tulemme asumaan ja hiukan jännitinkin että sopiiko se tänne meidän pihamme tyyliin.


Turhaan jännitin... sopii se. Jotain istutuksia tulen tekemään sen ympärille ja muutama puskakin vielä mahtuisi pihalle näkösuojaa antamaan. Katsotaan mitä tästä syntyy, mitään tarkkoja suunnitelmia ei vielä ole. Satun pihalta (Aseman laidalta) nappasin pari ideaa ja tallensin ne kameralle muistiin. Siellä pihassa ja talossa riittää ihasteltavaa ja katseltavaa loputtomiin, niskat ovat kipeänä pään pyörityksestä kun yritin taas ammentaa kaikki ihanuudet silmiini. Ei riitä pikainen käynti siihen, voisin viettää huoletta päivän ihastellen kaikkea sitä kaunista silmänruokaa mitä sieltä löytyy.

Mutta paluu omaan pihaan, pikkuhiljaa sekin alkaa näyttämään meidän pihalta kivineen päivineen...


Uskokaa tai älkää, nämä kaksi isompaa pyöreää kiveä ovat muuttaneet mukanamme jo kaksi kertaa :0) Mieheni ei oikein sitä ymmärrä, mutta kiltisti kuljetti ne mukana jälleen kun oikein kauniisti (kiristäen ja uhkaillen) pyysin.


Siinä ne nököttävät tallin kulmalla ja eipä nuo miehestäkään huonolta näyttänyt siinä. Viime viikolla istutetut padan kukatkin alkavat kukoistamaan pikkuhiljaa kun ovat kotiutuneet siihen, juu...kukkia olla pitää.


Vielä pari ikkunasta otettua kuvaa...



...minä niin rakastan näitä ruutuikkunoita, olen vihdoinkin saanut sellaiset! Näihin tunnelmiin päätän höpinät ja lähden nauttimaan vielä hetken pihalle kauniista auringonpaisteesta. Huomenna taas töihin, kiire viikko edessä.

Aurinkoista sunnuntai iltaa!

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

TÄSSÄ ON MEIDÄN TALO

No nyt sitten oli aikaa kuvata hiukan uutta kotiamme ulkoapäin... taisin luvata näitä otoksia jo jokunen aika taaksepäin. En vain yksinkertaisesti aiemmin ilennyt niitä ottaa, sen verran mahtavat nokkosistutukset reunustivat seiniämme. Juhannus käytettiin hyväksi ja saimme kitkettyä jo aika paljon näitä inhotuksia pois, mutta vielä niitä vaan riittää moneen seuraavaankin kitkentä innostukseen. Pihan hoito on "hiukan" jäänyt retuperälle useamman vuoden ajalta, joten tätä siistimistä taitaa olla tiedossa meillä vielä pitkät tovit. Mutta taas kerran... hiljaa hyvä tulee ja antaa ideoiden muhia päässä. Toki nämä meidän perinnemaisemat eivät oikein sovi millekään puutarhaunelmalle, mutta toisaalta hyvä niin... pääsen helpommalla. Tänä kesänä saavat riittää nämä muutamat ruukkukukat, jotka olen hankkinut. Tänään hain vielä muutaman lisää muuripataan joka löytyi pihan perukoilta, kukat olivatkin jo mukavasti alennusmyynnissä.



Aikaisemmin olen vilautellut kuvia etupihaltamme, nyt on aika esitellä takapihamme...





  ...ja taloamme.





Ovi vie olohuoneeseen. Tässä on tuplaovet ja näkymä sisäpuolelta on tälläinen.


Jos joltakulta on mennyt ohi aikaisemmat postaukset, niin kerron vielä kerran että uusi kotimme on 1924 rakennettu entinen navetta. Samassa pihapiirissä on myös muita rakennuksia ja ihanat naapurimme (ne ainoat samassa pihassa) asuvat tilan päärakennuksessa. Naapurin isännälle tuttu paikka jo lapsuudesta saakka ja onkin ollut mukavaa kuulla tilan historiaa ihmiseltä joka sen todellakin tuntee. Navetta on rakennettu suurinpiirtein kokonaan uusiksi vuonna 1999, vanhaa kunnioittaen ja museoviraston valvonnassa. Nyt talo on ensimmäistä kertaa asuinkäytössä, aiemmin tässä on toiminut tilausravintola. Suht pienillä remonteilla tämä on aivan valmis koti, keittiö ja muutama väliseinä suurimpia tehtäviä. Tottakai sisustushullu haluaa sitten sitä muutakin, mutta niitä toteutamme pikkuhiljaa.




Ja kun kaikki on hujan hajan (yhä edelleen), niin koetan tehdä edes muutaman pienen valmiin nurkkauksen ilahduttamaan ja antamaan toivoa tulevasta.





Ja kaikki muu ympäriltä jätetään suosiolla kameran ulottumattomiin :0)

Näin me täällä melkein maalla asutaan ja viihdytään, heipsan taas!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

MELKEIN KUIN MÖKILLÄ

Niin se sitten juhannuskin tuli ja meni... aivan kotosalla vieteltiin tämä suloinen juhla pois. Mihinkäs sitä raaskii täältä lähteä, kun ensimmäisen kerran oli aikaa kunnolla istua aloilleen ja nauttia olosta vaikkakin sekamelskan ympäröimänä. Täällä olo on kuin olisi ainakin melkein mökillä ja ympäristö tässä pihalla kuin olisi maalla (tytön mielestä sitten ei, se kuulostaa liian kauhealta 16 vuotiaan korvissa). Ainoastaan liikenteen ääni ohi kulkevalta tieltä paljastaa, että olemme kuitenkin kaupunkilaisia. Etupihallamme ei näy ristinsielua, vaikka nakusillaan juoksentelisit ei katsojia löydy mistään. Ihana rauha... tätä olen kaivannut!!

Tässä hiukan juhannus tunnelmia meidän tapaan, lämmintä... välillä paistoi ja välillä satoi.





 Bauhaussista löytyi aika kiva paviljonki, jolle sitten lauantaina olikin todellakin käyttöä välillä.


Mutta se perhana vuotaa saumojen kohdalta, murrr!! No, suurin osa pysyi onneksi ulkopuolella :0)



Ilma oli kuitenkin lämmin ja mukavan hämärä, oikea tunnelma polttaa kynttilöitä.



 Pientä somisteluakin tuli tehtyä ja olo taas astetta kotoisampi.




 



Loimuttelimme lohta... NAM!!!



Lauantai menikin valvoessa pitkään ja nukkumaan emme malttaneet mennä kuin vasta reippaasti yli puolenyön. Ilta hämärtyi jo sen verran että hämäräkytkin lamputkin syttyivät, mikä rauha, aah tätä tunnelmaa, lisää kynttilöitä, lämmintä, yhdessä oloa!!




Sunnuntaina sitten hiukan sisätilojen somistelua, mitä nyt pystyy ja laatikoista löytää.


Vielä ensi viikonloppuna olisi edessä viimeinen rutistus Kajaanissa. Loput tavarat pois ja loppusiivous, siinä se sitten... entisen elämän loppu ja uuden alku lopullisesti. Kyllä näin jälki käteen tuntuu hurjalle, miten pian kaikki päätökset kuitenkin tehtiin ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Mutta hyvältä tuntuu, joskus tekee hyvää kääntää uusi sivu elämälle ja kokea jotain uutta ja jännää.

Mukavaa sunnuntaita toivotellen,

Johanna