MARKKINOITA, MAALAUSTA, NÄPRÄYSTÄ YM. YM.

Viime viikonloppu sisälsi kaikkea tuota mitä otsikossa lukee, mutta sen lisäksi se sisälsi myös löytöjä, suunnittelua, testailua, yksinoloa, nautintoa, hiljaisuutta, tunnelmointia, vesisadetta, aurinkoa sekä lämpöä, takkatulta ja kynttilöitä... näistä kaikesta oli minun viikonloppuni tehty. Ette siis varmaan arvaa missä olen ollut?!?

Missäpä muuallakaan kuin omassa mansikkapaikassamme Pohjanmaalla. Tällä kertaa olin täällä aivan yksin, kissatkin jäivät kotiin koska ajelin tänne suoraan työmatkaltani perjantaina. Mutta se nautinto kun välillä saa olla aivan yksin, hiljaisuus...vain omat ajatukset ja yli 200-vuotiaan talon tunnelma takaa että se on täydellistä.

Muutama keltainen lehti maassa ja kypsyneet omenat kertovat väistämättä että syksy on tuloillaan, mutta vielä onneksi ehtii nauttimaan monta viikonloppua ennen kuin talvi koittaa.

Viikonlopun kulku meni näin...

Perjantai:
Menomatkalla poikkesin Pietarsaaressa Lundagårdissa hakemassa kattokuvun yhteen lamppuun. No, jos totta puhutaan niin lähti sieltä mukaan yksi emalinen vihreä lampunkupukin tykötarpeineen... mutta palataan siihen asiaan toiste.
Tulo torpalle alkoi perinteisesti kukkien poimimisella maljakoihin. Sopivaa kerättävää löytyy aina omalta tontilta ja sen kupeesta tien viereltä. Ilman näitä somistuksia viikonloppu ei voi alkaa, veikkaan että kyläläiset ovat nimenneet minut hulluksi kukkatädiksi. Siellä he ovat minut nähneet pyllistelemässä ojan pientareella jos ei muualla 😂

Sitten lasi viiniä ja saunan lämmitykseen. Kyllä kiitin taas itseäni siitä päätöksestä että palkkasin huoltofirman leikkaamaan nurmikkomme, muuten olisin aloittanut illan parituntisella ruohonleikkuulla. Olen valmis maksamaan siitä muutaman satasen, ehdottomasti! Hyvä perusteluni on tälle se, että matkaa on kolmen tunnin verran ja viikonloput ovat aivan liian lyhyitä uhrata aikaa tällaiseen ja kaiken lisäksi sitä ajettavaa on siellä kotonakin.

Syksyn tulosta kertoo myös pimenevät illat ja yöt, sadepäivänä kynttilöitä ja valoja sai sytytellä jo aikaisemmin.

Ystäväni oli tuonut pihalle odottelemaan pari kranssia ja pääsin niitä heti mallailemaan kaappivanhuksen oviin. Nämä on minun kestosuosikkeja, sopivan yksinkertaisia ja aitoja.

 Perjantaina olisi jo ollut joka vuotiset Juthbackan markkinat, mutta kun ajoin kylän läpi ja näin sen valtavan automäärän ja sen miten kauas olisin joutunut kulkupelini jättämään, päätin mennä sinne vasta seuraavana päivänä. Kaiken lisäksi yli 700 myyntikojua kolutessa vierähtää muutama tunti, mieluummin menen sinne aamusta virkeänä. Mehän olemme olleet täällä mieheni kanssa jo monena vuonna asuntoauton kanssa, aivan ihania muistoja. Mutta nyt torppamme on täältä kahdeksan kilometrin päässä, joten nämä perinteet ovat nyt muuttuneet erilaisiksi.

 Ilta meni saunoessa ja nauttiessa leppoisasta tunnelmasta kaikessa rauhassa. Ajoissa nukkumaan, jotta seuraavana päivänä jaksaa koluta aarteita urakalla.

Lauantai:

Herätys klo 7.00, halusin nauttia kiireettömästä aamusta ennen markkinoille lähtöä. Jos sanon että rakastan näitä näkymiä aamupalalla, niin uskotteko minua?

 

 

Lähdin markkinoille ennen yhdeksää ja autoja oli jo ennättänyt paikalle kiitettävästi, mutta onneksi sain parkkipaikan vielä aivan läheltä. En ollut hakemassa mitään erityistä, enkä ollut mitenkään erityisellä ostotuulellakaan. Varon enään keräämästä nurkkia täyteen roinaa, vain harkittua... tai ainakin haluan uskotella niin itselleni 😉

Niinpä saaliikseni muodostui monen tunnin kiertelyn jälkeen nämä muutamat kirjansivut ja pari lamppua. Perhoskuva kuvastaa hyvin meidän Vallgårdiamme, sillä pihalla lentelee uskomattoman paljon perhosia. Etenkin silloin kun alkukesästä syreenit, tuomi ja omenapuut olivat kukassa, mutta vieläkin niitä riittää. Siitä erikoinen paikka, että yhtään itikkaa, mäkäräistä tai muutakaan ärsyttävää ötökkää (lukuunottamatta muutamia isoja hämppiksiä) ei ole näkynyt, ainoastaan erilaisia kauniita perhosia. Siksi olenkin nimittänyt torppamme perhospaikaksi 💓

Tämä lamppulöytö ratkaisi keittiön työvalon puutteen, aika hauska vaikka itse sanonkin!

Päivä oli oikein aurinkoinen ja lämmin, siispä vietin loppupäivän pihalla. Omenoita näyttää tulevan taas ärsyttävän paljon, vaikka kaikki puut eivät tänä kesänä olevan niin tuottoisia kuin viime kesänä. Mutta kymmenen puuta... riittää näitä! Harmi vaan että en ole näistä mitenkään innostunut, toivon että joku naapureista oikeasti uskaltautuu menemään pihalle ja poimimaan ne itselleen. Olen kovasti koittanut tästä vihjailla muutamalle ihmiselle.

Lauantai oli oikein kiva päivä, paljon katsottavaa ja tuttuja ihmisiä. Kaiken lisäksi nautin todella tästä yksin olosta ja vapauden tunteesta, anteeksi vain rakas mieheni ja ystäväni!

Illalla jälleen saunomista, lasi viiniä... tai no... ehkä kolme, rentoa oleilua ja fiilistelyä hämyisissä tunnelmissa.

Tarkkasilmäinen varmaan jo huomasi että olin myös ennättänyt tuvan puolella tekemään pieniä verho kokeiluja, mutta katsotaanpa tarkemmin valoisimmista kuvista.

Sunnuntai:
Ihana aamu ja herääminen ilman kelloa noin puoli kahdeksan. Täällä on niin erilainen tunne herätä kuin kotona, sitä tunnetta on vaikea selittää kenellekään. Se onnen tunne on uskomaton, että istun taas tässä aamupalalla ja ihailen näitä näkymiä. Tänne haluaisin jäädä jos se olisi mahdollista. Mutta onneksi lähtöpäivä ei ole vielä tänään, vaan vasta maanantaina 💓

Anteeksi... en raaskinut jättää yhtään kuvaa pois, en vain saa näistä kyllikseni ja haluan ne kaikki talteen tänne! Tänä digiaikana tahtoo kuvat hukkua toisten sekaan, siksi niitä mielelläni tallennan tänne blogiini itselleni katseltavaksi.

Olin aloittanut edellisenä päivänä verhokokeiluni ja jopa hankkinutkin ihanan luonnonvalkoisen pellavakankaan korkeita salusiineja varten. Sitten aloin mallailemaan että jos kummiskin laittaisikin sivuverhot. Olisiko pituus millainen ja onko liikaa jos ne olisi molemmin puolin vai riittäisikö tälle kahden ikkunan seinälle vain yhdet?? Siinäpä sitä taas meni aikaa vatvoessa ja pähkäillessä, enkä ole vieläkään päätöstäni tehnyt 😅

Tähän pulmaan kysyin jo mielipiteitä facen sisustusryhmässä mutta en tullut siitä hullua hurskaammaksi, mielipiteet jakautuivat tasan niin moneen osaan mitä itsekin pyörittelen päässäni... Mutta jos innostutte, niin saa niitä ajatuksia heittää tännekin. Jos sieltä vaikka tulisi jotain uutta ideaa mikä ei ole vielä mieleeni juolahtanut.

Samalla tuli testailtua jo hankittua tapettia seinään, jos sitä joskus vaikka innostuisi sinne liisteröimäänkin.

Mitään suurempia en näiden lisäksi tehnyt, ripustin vain muutamia koukkuja Fiskarsista hankkimaani hyllyyn ja makuuhuoneen seinälle, sekä maalasin yhden vanhanhyllyn jota ajattelin keittiöön hellan ja komuutin päälle.

Verho kokeiluni jäi maanantain lähtöni jälkeen tämän näköiseksi, syystä että nämä Ikean verhot sattuivat löytymään kaapista. Ajattelin että katson onko silmäni tottuneet tähän näkymään kun palaan takaisin perjantaina. Vielä tuhat ja yksi kuvaa, jotta saan haaveilla sitten pitkän talven aikana uudesta kesästä .

Vielä loppuun iso kehu tänään ostamastani JDL:n lehdestä. Vihdoinkin oli lehti täynnä jotain aivan uutta, eikä niitä toistensa kopioita lehdestä toiseen. Taidan alkaa taas ostamaan tätä ihanaa lehteä mikäli se jatkossakin pysyy tällä linjalla. Minusta se on ollut hiukan jämähtänyt, onko joku muu samaa mieltä vai olenko ihan uuno mielipiteineni?

Mukavaa viikkoa teille kesäisissä merkeissä!

VIIKONLOPUN PIENET TOUHUT

Viikonloppu mennä hurahti taas, ihan liian nopeasti! Arkeen tottuminen vie taas hetken, mutta muistuttelen itseäni sillä että saan olla kiitollinen omasta arjestani ja siitä että on työ josta tykkää ja mihin palata. Mutta silti... olisin vielä voinut vähän aikaa jatkaa lomaa 😊

Syksyn lähestyminen ei ole koskaan ollut minun juttuni, vaikka nämä pimenevät illat vielä kun on vihreää ovatkin aika ihania.

Olimme jälleen omassa mansikkapaikassamme torpalla ja viimeistelimme pieniä asioita keittiössä.

Miehen kohdalla nämä viimeistelyt oli listahommia ja minulla lähinnä sisustamista. Hirsiseinien lopullinen puhdistus viedä odottaa tekijäänsä, vähän kehtuuttaa kun tietää mikä sotku siitä tulee kun hommaan ryhtyy.

Harrastimme myös kaappimööpleerausta jossa käytiin kyllä minun voimavarojeni äärirajoilla. Kyllä nämä vanhat komistukset painavat!

Kaappi on hankinta jo viime talvelta Niitynmaan Nostalgiasta Tyrnävältä ja on ollut kotivarastossa säilössä tähän saakka. Upea yksilö koska on niin vanha. Kaapin kylkien pinnoissa on kyllä sanomista, mutta näillä mennään ainakin toistaiseksi. Tapettivalintani sopii kyllä täydellisesti tähän kunhan seinään ne saadaan, sitä odotellessa 😀

Tästä väistyi kaappi mikä oli hankittu alunperinkin makuuhuoneeseen ja nyt kun ovi siirtyi toiseen paikkaan, se vihdoin saatiin sinne siirrettyä. Voi mikä autuas tunne kun vaatteet saatiin pois lattioilta ja kasseista.

Taas saatiin pieniä asioita tehtyä mistä tuli hyvä mieli. Pikkuhiljaa torppa muuttuu enemmän oman näköiseksi, kuitenkin liikaa muuttamatta sitä. Kyllä tämä on meille niin rakas paikka 💓