Nyt kun tämä ihme eloon herääminen viikkojen väsymyskauden jälkeen on tapahtunut, olen ilokseni myös huomannut olevani innostunut taas tästä kaupunkikodistammekin. Hävettää myöntää, mutta kotimme on ollut todellakin "pikkuisen" kaaoksessa koko kesän ja syksyn. Mutta nyt ulkona on ykskaks maisemat muuttuneet hyvin talvisiksi ja kirpsakka pakkanen aurinkoineen saa suun hymyyn väkisinkin.
Mieli ajautuu automaattisesti jo kohti joulua, melkein tekisi mieli laittaa tonttulaulut soimaan mutta koitan hillitä vielä itseni ja pysyä ihan kynttilä linjalla toistaiseksi.
Ja kun tämä uudelleen rakastuminen omaan kotiin on tapahtunut, olen heilunut tietysti kameran kanssa ahkeraan ympäri huushollia. Ihmeellistä miten taas kaikkea katsoo aivan uusin silmin : ) Valitettavasti myös niinkin päin että jokunen hävitettäviin luokiteltu tavara onkin saanut hiukan lisäaikaa ja ovat siirtyneet niin sanotulle harkintaosastolle takaisin. Tässä yksi sellainen onnekas tavara, tämä aito vanha Madonna pääsi nyt kokeeksi paraatipaikalle olohuoneen kaapin päälle yläkerran unohdetuista uumenista. Olen jotenkin mennyt tämän madonna-ajan ohi, mutta kun tämä on oikeasti vanha...hmmm... tähän ei pitäisi sortua, mutta näin kävi!!
Samoin kävi näiden vanhojen teatterikiikareiden kanssa... noloa!
Sama ilmiö meinaa käydä muutamien astioiden kanssa, onneksi olen saanut myytyäkin joten turha haikailla enään niiden perään. Kuvitelkaa, en ole ikinä käyttänyt ja sitten kun päätän luopua niin ne alkavat tuntumaan maailman tärkeimmiltä kapistuksilta!!
Mutta vaikka tiedän aivan hyvin että yhtään puusohvaakaan en olisi tarvinnut enään lisää, niin tätä hankintaa en kadu yhtään. Joten luovutaan jostain ja nautitaan jostain uudestakin välillä, näin se tasapaino säilyy : )
Ihanaa viikkkoa ja kiitos siitä että olette siellä!