Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







torstai 27. kesäkuuta 2019

JUHANNUS TERVEISET

Olipa meillä tuuria säiden suhteen kun lähdettiin torpalle juhannuksen viettoon, kuinkas muutenkaan. Täällä kotipuolessa oli ollut kylmää ja todellakin myrskyä, kun me taas saatiin nauttia ihan hyvistä säistä pientä hetken vesisadetta ja lauantain tuulta lukuunottamatta.
Meidän juhannus meni ihan kaksistaan rauhallisissa merkeissä, saunottiin, tehtiin pieniä puuhasteluja mikä oli taas hiukan eteenpäin mökkiprojektissamme ja grillattiin ihan perinteisellä hiiligrillillä minkä sain vihdoinkin aikaiseksi hankkia. Ai mikä ihana tuoksu joka kyllä taitaa tulla mitä ilmeisimmin sytytysnesteestä, mutta tulipahan niin lapsuus mieleen ja isän grilliherkut! 😀





Suoritimme juhannuksen ratoksi myös pienen sohva operaation, purimme ja kasasimme. Tätähän meillä on tullut harrastettua ennenkin, joten tuttua puuhaa ja kaikki kiitos mieheni rautaiselle kärsivällisyydelle! Ullakon portaat ovat niin kapeat ja jyrkät että kalusteiden hankkiminen on suunniteltava todella tarkkaan. Jos tyytyisin Ikean koottaviin kalusteisiin niin tätä ongelmaahan ei olisi, mutta kyllähän te minut tunnette... ei ole koottavia nämä meidän kalusteet, lukuunottamatta paria rautasänkyä.





Siellä se nyt on vintillä ja koskaan ei kuulema sieltä alas enään tule : ) Sen pienen sadehetken vallitessa ennätin aikanikuluksi vähän suunnitella tuvan värimaailmaakin, joka on päässyt muuttumaan hiukan vihreävoittoiseksi. Toki vanha vaaleansinisillä ruusuilla oleva tähän sopii, mutta hiukan lämpöä mukaan haluaisin. Yksi vaihtoehto olisi maali, mutta ajattelin jos hiukan oikaisisi ja tapetoisi seinät tällaisella roosaan vivahtavalla roiskekuvio tapetilla. Tuolla oikaisulla tarkoitin nimenomaan tuota roiskeitten tekemistä, muutenhan maalaus olisi yksinkertaisempi vaihtoehto. Mitä sanotte, sävy on livenä aika kiva vihreän kanssa ja näyttääpä tuo prikulleen sama sävy löytyvän perinnevärikartastakin.


Kävimme ensimmäistä kertaa tutustumassa myös hiukan lähiympäristöömme ja ihaniin pieniin kyliin mitä Pohjanmaalla piisaa. Oli niin surullista nähdä miten paljon tuolla alueella on autioituneita kauniita vanhojataloja, voi kun pystyisi pelastamaan nistä ainakin osan.






Lähellä olisi kesälavakin kauniilla paikalla, jospa vaikka tännekin joskus innostuttaisiin lähtemään. Täällä sijaitsee myös upea hiekkaranta Storsand, retkeilypaikkoja kyllä piisaa kun vain ehtisi kaikkeen.





Mökkikylältämme löytyy myös upea kivikirkko jonka rakennus on aloitettu 1777, mutta käyttöön vihitty vasta 1792.





Se miksi täältä 250:n kilometrin päästä kesäpaikan halusin on juurikin tämä ihana historia mitä ei meidän kotiympyröistä löydy läheskään niin paljon. Meidänkin torpan tarina alkaa 1700-luvulta ja sieltä löytyy mielenkiintoisia tapahtumia. Mutta näitä haluan joskus selvittää lisää ja sitten siitä saadaan pitkäromaani aikaiseksi tännekin.

Huomenna vielä yksi työpäivä ja loma alkaa, ihana vapaus ja hiukan antiikkimessuja Fiskarsin suunnalla taas tiedossa. Aurinkoista loppuviikkoa!

maanantai 17. kesäkuuta 2019

YKSINÄISTÄ YKSIN OLOA

Perjantaina pyyhälsin suoraan työmatkalta Vallgårdiin, olinhan jo valmiiksi menossa siellä suunnalla. Myös tänä aamuna työpaikkani oli matkan varrella, joten lähdin vasta aamulla takaisin.
Tälläkin kerralla olin torpalla ilman miestäni eikä kissatkaan ollut nyt mukana. Pakko myöntää että olo oli alkuun vähän yksinäinen kun ei ollut ketään kenelle höpötellä, eikä kukaan komennellut minua (tätä meillä tekevät kissat, ei mies vaikka niin varmaan ajattelitte ensin :)). Mutta nautin silti kyllä suunnattomasti tästä omissa oloissa nyhjäämisestä välillä, sellainen olen aina ollut... tarvitsen omaa aikaa sosiaalisen työni vastapainoksi. Juhannuksena ollaan sitten koko lössi kasassa, pääsemme ehkä aloittelemaan hiukan keittiöremppaa ja asentamaan naulakoita seinälle. Koska meidän nuoriso on muualla juhannuksen vietossa ja vieraita ei ole tiedossa, joutaa sitä touhuilemaan vaikka tällaisia grillaamisen ja saunomisen lomassa.

Mitään suurempaa en tänä viikonloppuna tehnyt, touhusin vain hiukan sisustuksen parissa ja nautin pihalla auringosta. Välillä kyllä hiukan kaipailin tekemistäkin kun pelkkä oleilu alkoi pitkästyttämään, nurmikkokin kun oli tällä kertaa valmiiksi leikattuna huoltoyhtiön toimesta. Niin justiinsa... hiukan ylellisyyttä mökkeilyyn. Matkaa ja lääniä on sen verran paljon, että päätin tinkiä jostain ja maksaa tällaisesta palvelusta. Olipa muuten mukava mennä kun ruoho oli juuri leikattu eikä tarvinnut alkaa ensimmäisenä urakoimaan sen kanssa. Pääsin heti keittelemään tulokahvit ja nauttimaan pihasta ilman ahdistusta : )




Mökkireittimme varrella on monta mielenkiintoista etappia ja mennessä poikkesinkin Kälviällä Puoti & Kahvila Annessa josta tein pari suloista löytöä. Käykääpä joskus jos tuolla päin liikutte, vieressä on Toivosen Eläinpuisto ja Talonpojanmuseo.


On niin sydäntä pakahduttava tunne aina saapua omalle torpalle ja juuri maalattu verantakin toivottelee nyt paljon iloisemmin tervetulleeksi uudella värimaailmallaan. Ai että tykkään tästä vihreästä seinästä : )


Ensialkuun lämmittelin hiukan tupaa laittamalla puita uuniin, näin saa heti kotoisan tunnelman aikaan. Jännää miten hirsi pitää melko pitkään kuumuuden pois sisältä, vaikka ei sisällä toki kylmäkään ole mutta huomattavasti viileämpää.  Muutaman puun kun polttaa, niin saa kivan pikkulämmön ja tällä mentiin sitten viikonloppu.


Syreenit olivat vielä kukassa, joku oksa piti saada tietysti myös maljakkoon sisälle ilostuttamaan ja antamaan ihanaa tuoksua. Pihalla on aivan huumaava kukkien tuoksu tällä hetkellä, harmi että se menee pian ohi. Kukat houkuttelevat perhosia runsaasti ja niitä onkin mukava seurata pihalla ollessa.






Aivan sattumalta olin ostanut talvella Pänikästä ja Piirongista perhosaiheisen opetustaulun ja sehän sopii torpalle aiheeltaan kuin nenä päähän : ) Myös värit ovat mitä ihanimmat makuuhuoneeseen vihreän komuutin kaveriksi.




Sängynpäädyt ostin talvella neljällä eurolla Oulun Aasta Ööhon kirpparilta. Alunperin oli tarkoitus ne maalata, mutta nyt näyttää siltä että saavat jäädä valkoisiksi. Täytyy vielä kiinnitellä ne sänkyyn kiinni ja samalle tasolle tietenkin, näin saatiin aikaiseksi yhden sängyn päädyistä kahden sängyn päädyt.

Hiukan näpräilyä sisältyi myös viikonloppuun, kyhäilin sähköttömään porraseteiseen valaisimen patterilla toimivasta led-valaisimesta. Valo syttyy kätevästi kun lamppua hiukan nykäisee alaspäin.




Tästä tilasta kipaistaan ullakolle, joka on pintoja vaille valmis tila. Voi olla että tänä kesänä tänne ei vielä ehdi sellaisia toteuttamaan, mutta tarkoitus olisi sisustaa sen verran että saamme kesävieraat sinne majoitettua. Sain kasattua valmiiksi sängyt, nyt pitäisi vielä hankkia sellaiset patjat jotka saadaan mahtumaan sisään kapeasta portaikosta tai sitten joudumme hiissaamaan ne sisään ikkunan kautta : )





Tällaisia touhuja tänä viikonloppuna, jännätään mitä saadaan aikaiseksi seuraavalla keralla.
Mukavaa viikkoa!

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

VERANNAN REMPPAA

Laitetaanpa heti perään postausta viime viikonlopun maalaushommista kesätorpalla. Sain puuhastella jälleen omassa rauhassa miehen ollessa vieläkin kalareissuillansa, (ai kauheeta, voiko noin sanoa?), mutta kyllä te naiset varmaan ymmärrätte... ilman minkäänlaista toisen huomioonottamista, eli oma vapaus kaikessa 😀 Samahan koskee tottakai toisinkin päin, hiukan vaimolomaa miehellekin!
Mutta tuo nyt oli aivan sivuseikka, asia mitä tulin tänne kertomaan liittyy tosiaankin pääsisäänkäynnin verannan maalaukseen.
Sen värimaailma kun ei oikein ollut minun makuuni, niin eipä siinä muuta kuin uutta väriä pintaan. Muuta kunnostamista ei oikeastaan tarvinnut kuin seinien ja sivulaatikoiden sutiminen, lattian ja katonkin halusin jättää omaan vanhaan patinoituneeseen tilaan. En halua tehdä tästä liian sliipattua, vaan pienet epäkohdat saavat näkyä ja olla. Eikä rahaakaan ole tarkoitus laittaa ylettömiä tähän projektiin, toki torppa pidetään kunnossa mitä se vaatii. Ehkäpä ulko-ovet ja ikkunat sitä vaativatkin, mutta katsotaan miten asian korjaamme ja milloin... emme ainakaa tilaa uusia ikkunatehtaalta! : ))

Tässä ensin kuvaa ennen maalauksen ja sitten jälkeen, aika muutos pienellä vaivalla!














Harmi että nämä alkukesän puidenkukinnat menevät niin vauhdilla ohi, edellisen viikonlopun omenankukat olivat jo kuihtuneet, samoin tuomen... mutta nyt olivat vuorossa syreenit. Ja kylläpä olivatkin kauniita ja se huumaava tuoksu on mitä ihanin, kauniita myös maljakossa.



Ennätin myös maalauksen lisäksi nauttia lämpimästä säästä pihalla ja jopa hiukan ruskettua. Myös ompelukone surisi ja verhoja valmistui molempiin eteisiin ja pikkupala jäljellä olevaa ruutukangasta muuntui salusiineiksi.





Kissat ovat kyllä ottaneet kivasti Vallgårdin omaksi paikakseen myös, joten perjantaina mennään taas!