HEI VAAN

Viime aikoina ei mitään ihmeempiä ole tapahtunut, joten tuntuu siltä että ei ole mitään kerrottavaakaan...
Paitsi että sunnuntaina piipahdin ostolakosta huolimatta teatterin järjestämällä kirpparilla, mutta siellä ei kyllä ollut yhtään mitään mikä olisi herättänyt suurta halua sortumaan osteluun. Onneksi niin, pystyin siis pitämään lakon yllä ainakin vielä toistaiseksi :0)
Kävin myös kylässä ihanassa kodissa vanhassa rintamamiestalossa, mutta sieltä ottamani kuvat ovat nyt jumittuneet työpuhelimeni kätköihin ja en kertakaikkiaan osaa ottaa niitä sieltä ulos... mrrr, nää Lumiat!! Mutta jos sen onnistun tekemään, saatte piakkoin ihania kuvia kauniista kodista. Sitä ennen vain pari otosta aivan omasta kodista...

Kukkalinjalla mennään vielä... tyttären synttäriruusuista oli yksi mennyt poikki, mutta nou hätä... kaunis näinkin!

Tässäpä nämä tärkeimmät tällä kertaa, tulossa suuria asioita joista sitten kerron myöhemmin :0)
Hei vaan ja palaillaan!

KEVÄT MIELESSÄ

Eilen paistoi jopa pitkästä aikaa aurinko ja vaikka pakkasta olikin lähemmäs 18, niin valoisuus ja kirkkaus loi silti aivan kevät fiiliksen. Siispä kukkasia kotiin...

Jouluinen asetelma muuttui hetkessä keväisemmäksi. Tänään vietämme tyttären 16v synttäreitä, joten kahvipöydän somistus olikin paikallaan.

Palaillaan...

Perhonen lentää liihottaa...

Hiukan kevättä jo rinnassa, vaikka ei vielä siitä tietoakaan... mutta kyllä se tulee!

Kuin yhtä perhettä, uusi kupu sulautui joukkoon somaan.

Yhä edelleen olen lasikupu friikki, mutta kaitpa tuota pahempaakin voisi olla ;0)

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Houkutuksia ja lankeamisia

Onpahan taas ollut tapahtumarikasviikko kaikinpuolin, mutta jääköön osa kertomatta.Sen lisäksi että poika oli torstaina rilluttelemassa abien kanssa oikein vimosen päälle, olimme me miehekkeen kanssa "rilluttelemassa" perjantaista lauantaihin Oulussa. On se aika mukavaa kun nämä lapset on saanut kasvatettua näin isoiksi, että pärjäävät jo omillaan välillä ilman äitiäkin. Tytär nautti suunnattomasti äiti-vapaasta ja yksin olosta kotona, poikahan taas mennä viipottaa omiaan niin että välillä jo huolestuttaa tunteeko sitä kohta omaa poikaansa ollenkaan kun vastaan tulee. No... nuoret ovat nuoria ja onneksi aikalailla kunnollisia sellaisia vaikka välillä harmaita hiuksia saavatkin aikaan.
Kieltämättä nämä nuoriso(sta) vapaatkin ovat välillä aika mukavia, kuin myös joskus ukko-lomakin ; 0) Sit sitä jaksaa taas kattella toisiaan ihmeesti tooosi piitkään turhia hermostumatta!

Ja kun kerran Ouluun eksyttiin, pitihän sitä muutamalla kirpparilla samalla käväistä. Siitähän ei tietenkään hyvää seurannut, vaan aarteita tulla tupsahteli kuin aivan sattumalta nenän eteen houkutukseksi. Kaikkea sentään en mukaan ottanut, vaan suosiolla jätin muillekin. Turhan paljon kyllä lähti mukaankin ja nyt kyllä hiukka meinaa olla ostomorkkis päällä. Nyt teen kyllä ostolakon, ei mitään vähään aikaan... se on loppu nyt ja piste!!!

Osto- ja myyntiliike Ajatona Aika on aika vaarallinen paikka, siitäkin huolimatta suosittelen rohkeasti menemään sisälle putiikkiin jos Oulussa liikutte. Siellä häärii aivan ihastuttava rouva, jonka kanssa joka kerta jäämme suustamme kiinni tuhansine tarinoineen. Lasit ovat pienet liköörilasit ja kilahtavat kauniisti, kristallia siis.

Pikkuhiljaa kotimme kukkaset alkavat pärjäämään enemmän ja enemmän ilman mitään sen kummempia hoitoja : ) Sisustusliike Decora on myös aika ihku!

Tää on sellainen pikkusöpö, halkaisijaltaan vati on vain 17cm ja Nuutajärvenkupu sattui olemaan siihen niin sopiva.

  Käsin virkattu sängynpeite/pöytäliina on oikea aarre!

Aivan keskustassa olevalta kirpparilta löytyi vanhoja lankarullia ja...

...hopeinen juustohöylä parempiin juhliin. Taisi olla aivan käyttämätön ja todellakin hopeaa, leimat sen todistavat.

Toinen virkattu sängynpeite löytyi kirpputorilta. Tämä tulee ruokailutilan puusoffalle, vihdoinkin löysin sopivan.

Decorasta hups hei ja hurraa hujahti mukaan myös tämä...

Tämä on nyt se joka aiheuttaa huonoa omaatuntoa ja todellista morkkista, ei olisi pitänyt sittenkään... vaikka ihana se on... mutta... Ääh, onko teille koskaan käynyt näin?????

Tämän reissun jälkeen tuli se vahva tunne, että ostelulakko alkaa nyt!!! En mene lähellekään mitään kirppareita tai kauppoja, ennenkuin maaliskuussa kun Kauko tuo uuden kuorman Vaalan Antiikkikirpparille ;0)

Mukavaa lauantai iltaa ja nyt nauramaan Putouksen pariin.

OLETTE TÄRKEITÄ!!

Hyvää ystäväpäivää kaikki rakkaat lukijani, olette tärkeitä kaikki vaikka ette itsestänne annakaan mitään merkkejä! Lukijalaskuri kuitenkin kertoo sen, että teitä täällä käy ja en turhaan täällä höpise omiani.

Jottei menisi pelkäksi löoinäksi, niin laitan teitä ilahduttamaan muutaman epätarkan kuvan karvaisesta ystävästämme Artusta. Siellä ollaan pihalla tekemässä lintulauta tarkastusta  hiukan lähempää, tavallisesti se tapahtuu ikkunan takaa. Täällä käy vierailulla lintuja, oravia ja pupuja... ja arvatkaa vaan onko kissalla jännät paikat kun parhaimmillaan on neljä rusakkoa syömässä : 0)

Halit kaikille ja kiitos kun olette olemassa!

-Johanna

TÄÄ ON MUN LEMPPARI

Oli aivan pakko kuvata vielä tätä pientä vierashuonettamme, mä niin tykkään siitä. Nyt kun tuo uusi pöytä ja tuolin vaihto vielä tekevät siihen aivan oman tunnelmansa.

Tämä taitaa olla talomme lempparihuone tällä erää, tykkään niin kaikesta täällä...

...on vain hankala kuvata pienissä tiloissa ja suht hämyisissä oloissa.

Jaa... että minne se entinen pöytä joutui??

Se saa toimittaa nyt uutta virkaa tyttären huoneessa siinä toivossa että hänen läppärinsä pysyisi nyt täällä eikä tuolla vierashuoneessa : 0)

Aika hämyjä kuvia ikkunaa vasten, mutta nyt ainakin tiedätte tämän pöydän kohtalon.

Nyt hus hus kaikki pulkkamäkeen, onhan laskiaissunnuntai ja nam.... laskiaispullia luvassa!!

IHANAISET TERAPIA NAISET

Ettepä arvaa... tai no arvaatte kuitenkin. No juu, kävin Vaalassa ja... no loput varmaan tiedättekin! Kirppis oli kyllä tälläkertaa aika harvinaisen "tyhjä", johtuen siitä että uutta kuormaa ei ole tullut vähään aikaan ja asiakkaita riittää... mutta kyllähän te minut tunnette!! Ainahan sitä jotain mukavaa löytyy ja kun kerran sinne asti taas tuli ajettua, niin eihän sitä tyhjin käsin kehtaa kotiin tulla. Eikö ollutkin terpeeksi hyvä selitys??!!

Totesin miehelleni, että tulipahan taas käytyä oikeassa terapiassa... sitä nämä reissut nimittäin ovat. Saa nauraa ja jutustella samanhenkisten hamstraajien (siis keräilijöiden) kanssa, tutustuin tänään jopa erääseen blogini lukijaan joka oli löytänyt kirpparille täältä kauttani. Niin että terveisiä vaan, oli mukava tavata ja mahti löydön (löytöjä) teit sinäkin. Ei lähtenyt täällä vielä avioeropaperit vetämään (muille tiedoksi, epäilimme jo tätäkin mahdollisuutta nimittäin), vain pieni ihmettely (taivastelu) ja päänpyöritys... mutta siitäkin huolimatta  punaiset tulppaanit odottivat pöydällä. Minulla on kerta kaikkiaan ihana hurmaava mies!!

Haluutteko te nähdä?? No vaikka ette haluaisikaan, näytän kummiskii...

  Suloisia pikkuavaimia, pisin on 5cm pitkä.

Löysin myös aiemmin ostetuille teekupeille sopivat asetit.

 Ja sitten vielä!!

Jep jep... tiedän, mutta se on niin ihana sellainen. Entisen heivasin pois, älkää edes kysykö mihin!! En nääs todellakaan tiedä, vieläkö säilötään ullakolle lisää kalusteita vai joko raaskin myydä pois. Vaan kun se pieni mutta soi aina päässä, entä jos vielä tarvitsen joskus tai vaikka lapset tarvitsevat...

Tämä tuoli oli tarkoitus tulla pöydän kaveriksi, mutta taidan sittenkin tykätä tästä traktoripenkki yhdistelmästä enemmän.

Joten tuoli saa nyt jäädä tänne.

Nämä löydöt ovat tehty oikeastaan kehdesta eri paikasta, osa eräästä toisesta antiikkikaupasta Vaalassa. Nyt kyllä nolottaa, mutta en muista liikkeen nimeä. Kerron kun muistan.

Tällainen lauantain aamun retki tällä kertaa, kohta lähdemme miehekkeen kanssa piiiitkästä aikaa elokuviin katsomaan 21 tapaa pilata avioliitto- leffaa. En kerran vielä onnistunut sitä itse tekemään, joten katsotaan miten se sitten tapahtuu. Hih... kaikki täällä on hyvin, vielä me jaksetaan toisiamme katsella :0)

Mukavaa lauantai iltaa kaikille!

NAHKAMAHA

Arttu se osaa nauttia elämästään siitäkin huolimatta että toinen munuainen on mennyttä kalua... näin siis päivä kerrallaan ja toivotaan parasta, että yksi munuainen riittää ja pysyy kunnossa.

Taas kävimme kontrollissa lääkärillä ja onneksi kriittiset veriarvot olivat laskeneet, mutta ei normaalit. Tästä jatketaan aivan Artun voinnin mukaan ja onneksi tällähetkellä virkeä kissa ja näyttäisi olevan aivan onnellinen eläjä. Massu ilman karvoja edellisen käynnin jäljiltä, jolloin otettiin ultrakuvat ja pissanäytteet suoraan vatsan läpi neulalla. Kuulostaa inhottavalta, mutta reipas kissa meillä... ei voi muuta sanoa. Taas parit verinäytteet tassusta ja Arttu alistui kohtaloonsa.

Näin rennosti kaveri kuitenkin kaiken ottaa ja kipuja ei pitäisi tässä taudissa olla. Välillä vaihdetaan paikkaa ja asentoa... kaikki hyvin siis.

Näillä mennään ja me emme muuta voi. Elämä ja terveys ei ole aina itsestään selvyys, se on tullut taas todistettua. Olkaamme kiitollisia jokaisesta päivästä läheistemme seurassa ja nautitaan elämästä minkä luoja on meille suonut.

Halaukset kaikille lukijoilleni!

PIANON UUSI KAVERI

Tässä eräänä päivänä käväisin pitkästä aikaa moikkaamassa paikallisen osto- ja myyntiliikkeen kauppias herraa ja kuinkas kävikään (hih...), jotain pisti silmään näyteikkunassa. Ja olihan se sen verran kaunis, että otin sovitteille...

...hyvinhän se siihen passas ja meille jäi!

Sain vielä tällaiset söpöset kynttilämansetitkin Eskolta, kaunista vanhaa lasia.

Olemme tässä käyneet vilkuilemassa muutamaa myytävää taloakin, mutta mitä vakavammin muutto asiaa alkaa miettimään... sitä haikeampi olo alkaa tulla ajatuksiin. Saas nähdä, raaskitaankohan me sittenkään muuttaa mihinkään??

Mukavaa viikonloppua ihanaiset lukijani!