Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







torstai 29. syyskuuta 2016

ON KOKOA JA NÄKÖÄ

Kaunis kuin mikä ja kokoa riittää, kaappiin ei mahdu enkä haluakaan...tämän täytyy olla esillä!




Näen jo tämän niin ihanana osana juustopöydän kauttauksessa ja uskonpa että tämä tulee olemaan mukana joulupöydässä ja monessa muussakin. Se on ihana!!

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

KAHDEKSAN VUOTTA

Siitä on kahdeksan vuotta kun vietimme onnellista päivää, sanoimme silloin toisillemme tahdon. Sitä tahtoa on nyt sitten ylläpidetty jo näin kauan, toki olimme eläneet jo yhdessä tätä ennenkin. Voisinko olla onnellisempi, rinnallani on mitä ihanin mies. Tässä on hyvä olla ja tästä on hyvä jatkaa yhdessä kohti tulevia onnellisia vuosia : )




 Tämä pullo täytyy säästää, kaunis!


Ihania värejä syksyyn, alla oleva ihana kukkakimppu on ystävältä saatu piristys : )




Tähän viikkoon on mahtunut taas monenlaista, reissua Kuusamo, Kemi ja Tornio akselilla ja vielä ennätän käydä yhden päivän Vantaallakin ennen viikonloppua.
Muuten kotosalla tasaista menoa ilman mitään sen kummempia projekteja, jotain pientä kokeilua kuitenkin...siitä myöhemmin lisää.
Palaillaan!

lauantai 24. syyskuuta 2016

ALKAISKO KEILAAMAAN?

Aika hienot sanon minä, kyllä vaan taas voi sanoa että ennen kaikki oli paljon kauniimpaa...jopa keilat!





Tarinat on niin super ihana putiikki, täältä on tullut haalittua kotiin jos minkäkinlaista aarretta. Samasta paikasta ovat myös vanha vakka, pullonavaaja ja taikinapyörä...


JDL:n pellavaliina on kauan sitten ostettu löytö White Housen alekorista, sopi aika kivasti yhteen vakan kanssa.






Suloista viikonloppua!

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

NYT KEKSIN!

Olen pitkään pähkäillyt mikä olisi sopiva pöytä sohvan eteen, joku sellainen mikä ei vie liikaa tilaa ja ei peitä sohvaa liikaa. Ratkaisu löytyi lähempää kuin uskoinkaan, aivan omasta kodista parven portaiden alta : )





Värikin niin nappiin että!! Nyt sitten pitää keksiä jotain tilalle sinne portaiden alle ; )


Aurinkoista alkavaa arkea!

maanantai 12. syyskuuta 2016

ONNELLISTA ELÄMÄÄ

Viikon ensimmäinen arkipäivä taas selätetty, ihana aurinkoinen päivä railakkaalla tuulella maustettuna. Ihania asiakkaita ja iloisia uutisia, tytär sai jo toisen työpaikan. Näin se nuoren elämä alkaa järjestymään ja pikkuhiljaa taitaa olla haaveissa oman pesän laittoa. Yhtä iloinen olen pojan uudesta opiskelupaikasta Helsingissä, uutta intoa ja puhtia nuoren miehen elämässä. Mitä sitä voisi äiti enempää toivoa kuin että lapsilla olisi hyvä elämä!







Onnellista viikkoa!

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

SYYSRETKELLÄ

Viikonloppuna matkasimme suuntamme Raaheen ja siellä paikalliselle leirintäalueelle. Yleensä en mielelläni lähde vapaalla reissuun niille paikkakunnille missä poikkean tuon tuosta työni vuoksi, mutta nyt päätimme kuitenkin kokeilla pitkästä aikaa miltä tuntuu osallistua karavaanarien omiin "pirskeisiin". Tällä kertaa oli aiheena rosvopaisti treffit ja ohjelmaa oli kahdelle päivälle todella runsaasti. Yksi kohokohta oli tietysti rosvopaistien valmistus, jokainen vei oman lihan mennessään ja siellä ne yli 200 lihamöhkälettä kypsyi pe-la välisen yön maakuopassa. Nam...oli muuten hyvää!!! Melkeinpä tekisi mieli kokeilla joskus omallakin pihalla.

Monenlaista ehdimme viikonlopun aikana tehdä, mutta pääasiassa otimme oikein rennosti ja nautimme vain oleskelusta. Kahtena iltana pääsimme tanssimaankin pitkästä aikaa, pakko myöntää että parin kunnon boogi woogien jälkeen olo oli kuin tiskirätillä : ) Kyllä tuli tunne että pitäisköhän alkaa taas liikkumaan, tanssin pariin tekisi mieli taas palata.

Oma viehätyksensä on tässä syysretkeilyssäkin! Kävimme kävelemässä luontopolulla ja kiipesimme lintutorniin ihailemaan maisemia...








 Ja alaskin pitäisi uskaltaa tulla...



Mikähän se on että näin iän karttuessa korkeat paikat vain entistä enemmän tuntuu mahanpohjassa?


Vajaan kahden kilometrin matkalla ennätti olla monenlaista maisemaa ja kasvillisuutta, ei kyllä tee yhtään huonoa välillä tutustua ihan tuttuun luontoomme ja metsien ihmeellisyyksiin. Nämä retkeilyt ovat jääneet sen myötä kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi.








 En tiennytkään että metsässäkin voi kasvaa niin valtava määrä apiloita!






Saimme taas kerran rauhallisen ja nätin paikan leirillemme, siitäkin huolimatta että alueella oli yli 200 vaunua ja autoa.


 Kun autosta astui ulos, näkyi taustalla meri.



Mukavia muistoja lisää tämän kesän matkailu kokemuksista, saattoi olla jopa viimeinen tälle vuodelle "Teuvon" kanssa. Jälleen tuli vahva tunne siitä, että emme tehneet turhaa ostosta kun hankimme oman asuntoauton. Jo näin lyhyellä ajalla olemme tehneet monta mukavaa reissua ja on kiva tietää että ensi kesänä seikkailut jatkuvat taas : )

Leppoisaa sunnuntaita!