WANTED WANTED

Voihan pylly, etten pahemmin sanoisi...tekisi mieli...mutta en ilkeä!! En kyllä voi kehuja antaa Tapettitalolle joka pitää netissä tapettimallistoja esillä, joita sitten ei kertakaikkiaan enään edes valmisteta. Nyt kun olen saanut valittua neljä eri tapettia kotiimme ja valinnat tuntuneet todella hyviltä...NIIN...näitä mitään perhanan neljää mallia ei sitten enään valmisteta. Mitä hittoa ne niitä sitten pitää esillä!!!! MRRRR!

Nyt sitten epätoivoisena haluaisin saada edes niistä yhden, kokonaista yksi rullaa vain tarvittaisiin. OLISIKO KELLÄÄN JÄÄNYT YLI TÄLLAISTA, MAKSAN MELKEIN MITÄ VAAN??

 

Paikka olisi täällä...

 ...pieni tilanjakaja seinä kaipailisi tapettia pintaansa.  Toiselta puolelta näkymä tämä...

Parempia kuvia sitten valmiista, kun nyt saisi ne hiton tapetit!! Voitte arvata että alan olla korviani myöten täynnä tätä sekamelskaa ja se vaan tuntuu jatkuvan...ja...jatkuvan...ja...

Pieni vilautus vielä tästäkin projektista. Jos tänään pääsisi saumaamaan tuon pöytätason laatoituksen ja huomenna aamulla tulee sähkömies taloon. JIHAA...saamme lisää valoa.

Nyt kuulkaas kaikki kuulolle, etsinnässä siis yksi rulla ruskeaa Juhannusruusu tapettia!!!

VALOTEEMA JATKUU

Näin pimeään aikaan tulee nämä valoasiat väistämättäkin eteen ja sillä teemalla jatketaan. Lumi tuli ja suli...harmi, minä kun sitten kuitenkin oikeastaan tykkään siitä lumesta. Mieli virkistyy kummasti siinä pienestä valoisuuden tunnusta ja tuleehan se joulumielikin pikkuhiljaa maan valjetessa. Kummasti hävisi vesisateen myötä se fiilis, mutta kynttilöitä meillä poltellaan urakalla senkin edestä.

Ja sitten heureka, tämän aamun idea joka piti saman tien toteuttaa töiden jälkeen (huom! oikeasti miehen piti toteuttaa).

Ja vaikka nyt itse kehunkin, on muuten todella ihana!!

Pikkasen vilautan projektia mikä kuvissa jo vilahtaa...

Tästä lisää kuvia kunhan saamme asiaa vietyä eteenpäin.

Eilisen päivän päätin viettää vapaalla ja käväisimme serkkuni ja tyttäreni kanssa kirpparilla. Sieltä muutama härpäke tarttui mukaani...muuten koetin pysyä suht järkevänä. Olisi nimittäin ollut aika monta muutakin mukavaa kotiin viemistä, mutta näillä päätin pärjätä tällä kertaa.

Kananmuna telinehän on elintärkeä väline (mietinkin jo miten olen voinut elää ilman sellaista) ja ruosteisia purkkejahan tarvii aina...vai..onko joku eri mieltä asiasta???
Lisäksi tähän kokoelmaan lähti mukaan pari Ludvig-lasilautasta. Hinta lapussa luki 1,20€ ja sisältää 4 lautasta. Ne kaksi muuta oli jotain aivan muuta mallia ja niinpä jätin hyllyyn ne ja otin vain Ludvigit mukaan. Olin aivan valmis maksamaan pelkästään näistä tuon summan, pitäköön myyjä ne toiset tai myyköön ne puoleen hintaan.

Nyt tämä yökyöpeli painuu pehkuihin, mukavaa viikonloppua!

VALOA TALOON

Rakastan (kuten taitaa rakastaa koko meidän perhe) näitä ihania pimeitä iltoja ja tunnelmallisia hetkiä kotona kynttilän valossa, mutta rajansa kaikella! Jos jokaisen asian joutuu tekemään pimeässä tunnelmavaloissa, kuten lukemisen, ristikkojen täyttämisn yms. alkaa se ihana pimeys jo välillä ahdistamaankin. Niinpä oli jo korkea aika kaivella laatikon syövereistä muutama valaisin esiin ja asentaa ne paikoilleen.

 

Oli mukava yllätys huomata, että kattovalaisimen pistoke on himmentimen takana, joten tämän  valon alla voi tunnelmoidakin.

Kärkkäiseltä ostin ihastuttavan ruusuköynnös ledvalosarjan. Muuten ihana, mutta valo ehkä liian valkoista makuuni. Siispä tytär saa nämä huoneeseensa ja onneksi ne mielellään sinne ottikin.

Kajaanista pois muuton yhteydessä ostin tämän puisen antiikkivalaisimen ystävieni liikkeestä. Nyt se on arvoisellaan paikalla, tulee oikeuksiinsa kokonsa puolesta korkeassa tilassa. En saanut otettua tilasta  hyvää kuvaa, missä se myös tulisi oikeuksiinsa...joten sitä odotellessa näette vasta tämän itse ihanuuden.

Viikonloppuna saimme purettua puuhellan päältä massiivisen huuvan pois ja kas vaan kun tilan tuntua tuli tuplaten lisää. Olihan se kuparihuuva komiakin, mutta jospa nyt saisimme hiukan pienemmän valkoisen version tähän joskus tilalle.

Tila nyt näyttää tällä hetkellä vähintäänkin rujon epämääräiseltä ja aika härskiltäkin, mutta eiköhän me tästäkin nurkasta vielä jotain kauniimpaa aikaiseksi saada. Ja näinpä aloitimme tyttären kanssa sen projektin näin...

...hiukan liitutaulumaalia ja...syödään keksiä lisää :0)

Tästä osasta onkin helppo jatkaa eteenpäin, katsotaan mitä tästä saadaan aikaiseksi.

Se on moro taas!

KIRPPUILUA

Eilen päätimme tyttären kanssa lähteä käväisemään yhdessä kirpputoreilla, mutta yhteen se jäi...ei oikein innostanut meidän neitiä tämä homma. No ehtihän sitä tehdä löytöjä yhdestäkin, joten ehkäpä hyvä näin.

 

En malttanut edes silittää liinaa, kun se piti jo saada pöydälle :0)

Juu..u, mantelimyllyhän se. Tiedetään...minullahan on jo sellainen, mutta kun tämä nyt vain sattui sopimaan meille paremmin. Joten nyt sitten olisi yksi kappale mantelimyllyjä ja yksi lihamylly ylimääräisenä. Jos joku sellaisia kaipailee, niin täältä Oulusta voisi sellaiset ostaa 5€ kipale.

Nyt sitten löytyi mieluisat patalaputkin. Olen nääs niin kädetön näissä virkkuuhommissa että en saisi edes tällaisia aikaiseksi. Voi kun joskus saisi intoa alkaa opettelemaan tuo jalo taito.

Tällaista kirppuilua tällä kertaa, nyt joudun lähtemään työn touhuun. Palaillaan taas!

HOME SWEET HOME

Näin liimattiin ensimmäinen teksti tänne navettaankin...mutta se perskutti ei meinaa millään pysyä seinällä :(
Tuli sitten todistettua että hyvää ja halpaa ei ole olemassa!! Halpa Kärkkäisen tarra ja joka tunnin välein käyn jotain kohtaa painelemassa kiinni...argh!

Tämä lienee pienin murhe silti meillä tänään. Todella ikävä tapahtuma puukotuksen muodossa sattui juuri tämän päivän aikana tyttäreni koulussa. Sydän syrjällään hain hänet pois juuri tapahtuneen murhenäytelmän jälkeen, kädet vapisten kiitin luojaa siitä että sain hakea hänet turvaan. Järkyttyneet nuoret miettivät monenlaista ja päällimmäisenä pyörii mielessä miksi tällaista tapahtuu???

Tänään oma koti tuntui entistä tärkeämmälle ja turvalliselle paikalle, missä saamme olla kaikki yhdessä.
Päivän tapahtumia miettien ja ajatuksia vaihdellen olemme viettäneet tämän illan kotona, mutta selityksiä ei tälle hirveälle tapahtumalle vain löydy. Mutta tästä on vain jatkettava ja uskottava parempaan huomiseen.

Hyvää yötä kaikille ihanille!

MESSUILUT ON MESSUILTU JA ARKI PALAA

Niin se taas viikonloppu vierähti ohi ennen kuin oikein ehti edes tajuta kunnolla sen alkaneenkaan, mutta oikein ekstra mukava se ainakin oli. Rakkaat vanhempani olivat käymässä meillä täällä Oulussa, isän mukaan vahtimassa lapsia mitä ne täällä oikein puuhailevat. Äitini kanssa kolusimme tietysti Antiikkimessuilla kun ne täällä sattuivat olemaan ja peräti kahtena päivänä tuli käytyä ;0)
Olihan siellä...arvaatte varmaan!! Ihania tavaroita isosali pullollaan. Ja jotain tietenkin tarttui mukaankin tuttuun tapaan, YLLÄTYS!!!

Tuosta isosta vuoasta olisi tarkoitus tehdä kattovalaisimelle suojakupu, sinne katon rajaan...tiedättehän mitä tarkoitan, en keksi sille nyt mitään järkevää nimeä.

Soffan paikka tulee olemaan pukuhuoneessa, kunhan joskus saamme tyhjennettyä sen pahvilaatikoista ja purettu sieltä pois entiset pukuhuonepenkit. Laitan myöhemmin kuvia tilasta, kunhan pääsemme sinne käsiksi.
Tällaisia aarteita löytyi sitten Oulun messuilta, lisäksi tiedän saavana pari aivan huippuihanaa juttua "joulupukilta". Sattui olemaan tämä äiti-tonttu mukana ja... no, loput arvaattekin ;0)

Sohva, opetustaulu, emalikippo ja piparimuotit ostin ihanalta Marja-Tertulta, kiitos tuhannesti...oli mukava tutustua! Ihanasti rempallaan blogi löytyy täältä.
Muitakin tuttuja myyjiä oli kiva taas nähdä, monenlaista juttua tuli jälleen jutusteltua. Seuraavia messuja odotellessa me jatkamme täällä remonttia ja koetamme keksiä paikat uusille ihanuuksille.
Se on moro taas!

PALKINTO

Päätin palkita itseni tällä ihanalla valaisimella jota olen pitkään ihastellut aina Decorassa käydessäni. Syy miksi palkitsen itseni on se, että voitin eräässä valtakunnallisessa Kiinteistömaailman kisassa ihan mukavan palkinnon. Tämä olkoon siis muistona siitä :0)

Keittiö on alkanut tuttuun tapaan täyttymään purnukoista, purkeista ym. ihanasta hömpästä, mutta eihän se muuten olisikaan meidän keittiö :0)

Liina löytö eiliseltä pikavisiitiltä Alppilan kirpparilla. Täällä tulee käväistyä aina silloin tällöin työreissuilla, koska se on sopivan pieni juuri tällaisiin pikaisiin pyrähdyksiin.

Alatte varmasti olla jo kohta korvianne myöten kyllästyneitä meidän keittiöömme, mutta minä en! Lupaan lopettaa siitä höyryämisen heti kun pääsemme siirtymään remontissa muihin tiloihin, jaksakaa siis siihen saakka...muuta ei ole tiedossa :0) Koska tämä on se ainoa paikka kotonamme joka tuntuu jo jokseenkin normaali-ihmisten kodilta, vietän siellä mielelläni aikaa ja nautin tunnelmasta. Joten tällä mennään mennään vielä jonkin aikaa.

Viikonloppuna olisi antiikkimessut ja voitte arvata kuka sinne pyyhältää hippulat vinkuen lauantai aamuna. Mitään suurempia hankintoja yritän olla tekemättä, mutta ainahan kaunista tavaraa on ihana käydä vain vaikka hypistelemässäkin.

Heipsan taas, palaan messujen jälkeen!