Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







keskiviikko 26. syyskuuta 2018

HISTORIAA MENNEILTÄ AJOILTA

Remppahommat Vallgårdissa jäävät odottelemaan ensi kesää, koko pitkä talvi aikaa pyöritellä ajatuksia päässä. Hyvä asia, mutta luulen että ensi talvi tuntuu erityisen pitkälle 😅
Sen verran utelias kuitenkin olin, että halusin kurkistaa yhden huoneen pinkopahvien alle. Tarkoitus olisi tässä huoneessa jäättää osittain hirsipintaa esiin ja hyvällä omalla tunnolla sen teenkin koska pahvit oli jo valmiiksi niin huonossa kunnossa näillä seinillä.


Ja niin lattiakin, ei harmita yhtään irroitella näitä kauhistuksia pois! Tiedän kyllä että alla ei ole mikään helppo tapaus odottamassa, mutta paksua lankkua se silti on.


Jännitys oli suuri, sillä koskaan ei tiedä purettaessa mitä alta löytyy. Sieltä se hirsi paljastuu, ihan hyvä kuntoista onneksi. Tältä osin huokaistiin helpotuksesta.


 Tästä alkoikin hauska leikki, montako kerrosta tapettia löytyy yli 200 vuotta vanhasta seinästä : )


 Tilkkeenä on sammalta jota pursusi aika reippaasti, voisi sanoa että aika pölyistä hommaa oli.


Ylimääräiset irralliset sammaleet rapsuteltiin pois, taidan laittaa pellavarivettä hiukan lisäksi jotta ei tuuli aivan tuivertaisi läpi.


Nauloja on aivan irroitettavaksi asti, onneksi mies oli hankkinut minulle hyvät työkalut. Kun purkutyö eteni, tuli eteen aina vaan lisää uusia kerroksia tapettia...















 Lopultakin hirsi...



 ...ja vielä yksi yllätys! Pinkopahvin alla suoraan hirren päällä oli vielä neljä erilaista tapettia...


 ...ja pari boordiakin oli jonkin kerroksen päällä : )


 Lopputulos oli seuraavanlainen: 1 tapetti ja sen alla sanomalehti, 12 kerrosta tapettia + kaksi erilaista boordia, pinkopahvi ja sen alla 4 tapettia. Yhteensä siis 17 kerrosta erilaisia tapetteja!! 
Kun sitten tätä naureskeltiin että on se mieli muuttunut useinkin asukkailla, niin laskimme kuitenkin että ei se tee 200:lle vuodelle kuin 11 vuotta väliä uusintoihin. Eli jos tuon saman ajan kuluessa laskisi minun tahtimäärällä kerrokset... kuinkahan monta niitä olisi?? 😂😁😁😁




Kylläpä huoneen tunnelma muuttui kerrasta, mutta aivan tällaiseksi se ei tietenkään jää. Kuten arvata saattaa, eihän se esiin tuleva puu ole aina aivan niin siistiä kuin toivoisi ja tässä olisikin haastetta saada kaunis yhtenäisempi puunsävy pinnalle. Jos näyttää siltä että ei onnistu, täytyy harkita maaliakin mutta mieluummin ei.


Kuten kerroin...ei kaikki seinät tule hirsipinnalle, ainakin yksi seinä tapetoidaan ja sen alle jää säilöön kaikki historia. Toki otan jonkun palasen talteen puretuistakin kerroksista ja valokuvia on otettu mahdollisimman tarkkaan joka kerrostumasta. Ei näitä passaa hävittää jotta tulevillekin sukupolville jää ihmeteltävää : ) 
Täältä löytyi hyvä ja mielenkiintoinen teksti vanhoihin tapetteihin liittyen, voisi siis olla hyvinkin mahdollista että nämä vanhimmat on 1700-luvulta, mutta tätä asiaa täytyy joskus tarkemmin alkaa tutkimaan. Mielenkiintoista tietoa tapettien historiasta löytyy enemmänkin myös täältä, voi kun näihin olisi aikaa perehtyä enemmänkin. Jos joku viisaampi osaa jo nyt heti kertoa mihin aikakauteen tuo alin tapetti hirren päällä kuuluu, niin saa vinkata. Se olisi todella kiva tietää!

maanantai 24. syyskuuta 2018

MAURIA ODOTELLESSA

Kävimme viikonloppuna jälleen Pohjanmaalla hiukan edistämässä asioita Vallgårdissa, auto ja peräkärry täynnä rompetta jälleen. Kummasti sitä tavaraa vaan on aina vietäväksi, mutta taas ollaan saatu jotain aikaiseksi jotta paikka alkaisi tuntumaan omanlaiselta. Joka käynti kerran jälkeen on alkanut seuraava kerta tuntumaan enemmän siltä kuin tulisi kotiin, pikkuhiljaa tutustumme toisiimme. Remppasuunnitelmat muhivat päässä ja jotain pientä pistettiin jo alullekkin jotta tiedän mitä pintojen alta löytyy. Vanhoissa taloissa voi aina sanoakin että se on suorastaan jännittävää, koskaan ei tiedä löytyykö purettaessa mukavia vai ikäviä yllätyksiä. Tällä kertaa voi sanoa että vähän molempia, mutta toistaiseksi ei mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Palaan tähän aiheeseen myöhemmin, ennen sitä hiukan tunnelmia viimeisimmältä käynniltä. Ensimmäiseksi sytyttelimme tulet pönttöuuneihin...




Ihana lampaantalja on ostos Kajaanin Askosta jossa oli viime käyntini aikaan todella hyviä synttäritarjouksia, tämäkin oli puoleen hintaan.


Tupa sai uudet verhot, vain ompelua vaille valmiit : ) Vaikka entiset pitsitkin olivat kauniit, nyt vain halusin jotain ei niin romanttista ikkunoihin. Ruutu tekikin tilasta hiukan tupamaisemman jota tänne hiukan enemmän kaipailen. Sitä tunnelmaa toivon saavani aikaiseksi remontin edetessä, mutta tämä tila ei ole ensimmäisenä listalla.


Sen verran pitää viihdykettä näin pimeisiin iltoihin olla että halutessa voi möllistellä vähän telkkariakin, jos vaikka yksin joskus olen syksymmällä niin kummasti se tuo turvallisuuden tunnetta. Nyt huomaan että ei minusta taitaisi olla aivan erämökin asustajaksi, olen joka käynnillä ajatellut mielikuvaa siitä miten vessareissu huussiin pihan perälle luonnistuisi pimeällä. Voin ainakin sanoa että se olisi aivan omanlaisensa operaatio, eniten siellä kammottaisi pimeässä vaanivat lukit!!!!



Keräsin oman pihan puista omenoita illan herkutteluhetkeä varten, muutama pääsi koristeeksikin.


Vallgårdista löytyy nykyään myös vähän luksusta, nimittäin sähköhella! Valovirralla toimiva liesi löytyi netin kautta, näitähän ei enään nykyään valmisteta joka on kyllä todella harmi. Uunissa paistui oikein komeasti omena-murotaikinapaistos jota söimme vaniljajäätelön kanssa. Hyvin paistui pannulla myös pihvit, oikein toimiva vempain ja siisti kuin mikä.

Yksi pieni inhakohta saatiin köökissä jo kuntoon...



Kammoan kaikkia tällaisia paikkoja, ainoastaan se että on inhottavan näköinen mutta että sieltä voi mönkiä myös ötökät sisälle. Myös tähän löytyi ratkaisu nettimarkkinoiden kautta, mies hiukan muotoili sopivammaksi ja laittoi verkon ritilään ja jo kummasti koheni ulkonäkö eikä ylimääräiset tunkeilijat pääse sisään ainakaan tästä kolosta!


Pänikästä ja Piirongista Vaalasta ostin hauskoja kynttilänpidikkeitä pulloineen.



Mauri-myrskyä odotellessa valmistauduin tunnelmaan, mutta lyhyeksi jääneiden sateiden ja tuulien jälkeen alkoi paistamaan aurinko.















Ilta alkaa kuitenkin pian taas hämärtymään, kynttilät syttyvät jälleen ja muutaman pöytävalaisin tuo sopivasti lisää tunnelmaa...






...kunnes ilta pimenee täysin ja tunnelma muuttuu taas aivan omanlaisekseen, pihasauna kruunaa kaiken täydellisesti. Nyt kun sää on jo hiukan viileämpi, on mukava vipeltää pihan poikki löylyihin ja sieltä takaisin lämpimään tupaan.




Sunnuntai olikin aivan erityisen kaunis ja aurinkoinen, puuhapäivä tiedossa : )









Kaikki huoneet ovat täällä todella valoisia, toisin kuin meillä kotona jossa ikkunat ovat yhdellä seinällä ja pieniä kuten navetoissa monesti on.
Tekee mieli niin kuvata valmiin näköisiä kohtia ja haaveilla...






 Mutta tämähän ei ole koko totuus...






Seuraalla kerralla kerron mitä sisätiloissa tapahtui muuta, se onkin jo aika jännittävää!