Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







tiistai 10. toukokuuta 2011

HULLUJA ON MONEKSI

Kyllä me taidetaan olla hiukan hulluja... meinaan minä ja mieheni! Hän tuumasi eilen illalla, että kyllä nuo meidän naapurit taitavat pitää meitä varmaan hiukan omituisina... erilaisia rakennelmia nousee pihallemme kuin sieniä sateella.
Ykskaks yllättäin meidän parvekkeelle alkoi viikonloppuna rakentumaan pergola, siinäpä se äitienpäivä menikin kivasti ja täytyy sanoa että kannatti! Kiva äitienpäivälahja vaikka ei ihan vielä valmiiksi saatukaan. Päälle tulee vielä valokate ja päätyyn ritilä köynnöksille, hiukan näkösuojaa naapuriin ;0)
Suunnittelin jotain kangas viritelmää auringon suojaksi ja kynttiläkruunua pöydän päälle. Kivaa kun saan sisustaa nyt oikein kunnolla myös parvekkeemme ja saamme istuskella siellä vaikka sateellakin.




Minun puuhani keskittyi enemmän tuonne pihalle, jonne alkoi syntymään kuoppa uudelle kukkapenkille ja mahdollisesti vesialtaalle. Kovvoo hommoo sanon minä, olo kuin jyrän alle olisi jäänyt.


Kasvihuonettakin ennätimme asennella omalle paikalleen. Tämä vino piha on kyllä haasteellinen, joka asia täytyy kaivaa tai pengertää paikoilleen.


Viimekesän kukkapenkistä alkaa jo löytymään lupaavasti vihreääkin. Sieltä ne nousee taas... kesä tulee sittenkin!




Tästäpä on hyvä jatkaa...
mukavaa tiistaita kaikille.
Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. Anonyymi11. toukokuuta 2011 klo 0.09

    ihanalta näyttää♥♥
    -kaikki kesäterassit ja muut vastaavat on aivan parasta !

    ps. sullakin on sanavahvistus, tarkoituksella???

    VastaaPoista
  2. Johanna11. toukokuuta 2011 klo 10.08

    Niin kyllä onkin ja kesä tottakai, olen samaa mieltä Pepi! Enpäs ole tiennytkään mokomasta sanavahvistuksesta, olen samaa mieltä myös siinä... ne ovat ärsyttäviä! Mitenkähän saan sen poistettua???

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)