Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







torstai 14. heinäkuuta 2011

PITKÄSTÄ AIKAA KOTIAKIN

Onpas hurahtanut pitkä aika siitä kun olen viimeksi päivittänyt kotikuulumisia, mutta siihen on kyllä aivan hyvä selityskin. Meillä ei vaan ole kertakaikkiaan tapahtunut mitään uutta ja mullistavaa... päinvastoin, koti on kuin suoraan pommituksen jäljiltä välillä. Olen sitä mieltä että silloin kun on kesä ja kauniit säät, ei kotihommia tarvitse murehtia vaan nautitaan kesästä. Ei ne sieltä mihinkään karkaa... valitettavasti ;0)

Yhtä valitettavaa on kuitenkin myös se, että en ole kyllä tänä kesänä oikein kunnolla ennättänyt nauttimaan pihammekaan kukkaloistosta saatika huvimajasta. Onko järkee vai ei... hikihatussa puurramme pihaa ja sitten siellä ei ennätä olemaan!! Onneksi on kesää vielä jäljellä ja toivottavasti pitkä kaunis syksy, sitten istumme varmasti huvimajassa ja nuotion äärellä monena monena iltana. Muutamia kuvia pihamme viimeisimmistä hetkistä.



Kasvihuone on jäänyt somaan piiloon kukkien taakse. Tämä lilakukka on kuulema rikkaruohoa, mutta minusta se on kaunis sellainen ja antaa kivasti näkösuojaa kävelypolulle.


Pikkuhiljaa uudempikin penkki alkaa näyttämään kukkapenkiltä, ensi kesänä varmasti vielä enemmän.




Vesi vaihdettiin kulkemaan välillä ruukusta joka oli meillä käytössä entisen kodin pihalla.


Viimekesänä istutettu Pionikin teki ensimmäiset kukkansa


Tämä pensas on tietääkseni Loistojasmike, aivan ihanan tuoksuinen kukinto ja KAUNIS!


En ymmärrä mikä näitä muita mokomia vaivaa, ne vaan eivät vaan halua kukkia niinkuin tämä yksi loistoyksilö... muutama hullu kukka vaan.


Sisälle sen verran uutta tullut, tätä en nimittäin voinut vastustaa. Saimme myyntiin tällaiset tarktorituolit ja täytyihän se yksi kotiinkin saada. Sopii tämän pöydän äärelle kuin nakutettu.



Nytpä lähden taas mieli puuhaani, saimme uuden lähetyksen Tuvalle ja pääsen tutkimaan mitä ihanuuksia tälläkertaa saimmekaan. Niistä lisää sitten myöhemmin.

1 kommentti:

  1. Aivan ihanastuttava piha teillä!

    Puotisi onkin minulle tuttu, aina kun Kajaanissa käyn niin poikkean ihanassa puodissasi:)

    Kesäterkuin Karita

    VastaaPoista