Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 16. lokakuuta 2011

PITKÄN PÄIVÄN JÄLKEEN

Nyt on sitten messut messuiltu ja täytyy kyllä sanoa että pitkä oli 12 tuntinen messupäivä ja siihen päälle vielä tavaroiden pakkaus ja kotiin ajo. Mutta kivaa oli siitäkin huolimatta... hauskoja keskustelu hetkiä ja kauppaakin tehtiin, toki kyllä vielä pakattavaksi asti riitti takaisinkin tuomisia.

Tältä näytti Sofian Tuvan pöytä...






Kotiin päästyäni pääsin heti lämpimään saunaan ja unta ei tarvinnutkaan houkutella kovinkaan kauan.

Tänään tein varmasti enkat moneen moneen vuoteen, heräsin vasta puoli 11 jälkeen... kaunis päivä melkein pilalla ARGH!!!

Päätin kuitenkin saada jotain aikaiseksi, joten ei kun pyykinpesukone pyörimään ja uusia viikolla ostamiani kukkia asettelemaan entisten kauhtuneiden tilalle...




Minusta tämä teerasia on niin kaunis, että päätin olla ymmärtämättä tuota Ranskalaista tekstiä ja laitoin sen hoitamaan korulippaan virkaa ;0)




Kannatti muuten livahtaa tuonne messuille viettämään lauantai päivää, sillä armas mieheni oli sinä aikana tehnyt kaikki pihan pakolliset syystyöt. Arvatkaapas olinko iki onnellinen... vihaan nimittäin yli kaiken noita syyspuuhia pihamaalla. Keväällä kyllä myllään siellä intoa puhkuen, mutta kesän päättyminen ja talven odottelu ei oikein minua saa innostumaan pihalla puuhailuun. Siispä iso hali omalle mussukalleni!

Oikein aurinkoista sunnuntaita teille kaikille!
Lähettänyt klo

1 kommentti:

  1. Pia 16. lokakuuta 2011 klo 15.46

    Syystervehdys :)
    Kivalta näyttää - tätini Aila kertoi blogista, siispä vierailulle.
    Ihanaa on....
    T. Pia - Suklaahiironen

    reetukka.blogspot.com

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)