Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







perjantai 1. kesäkuuta 2012

AARTEIDEN METSÄSTYSTÄ VAALASSA JÄLLEEN

Rakas äitini teki eilen viimeisen päivän töitä raskaassa ja arvokkaassa työssään sairaanhoitajana ja nyt on koittanut aika aloittaa uudenelämän alku ilman työntuomia rasitteita. Suuri muutos elämässä, mutta varmasti hyvin ansaittu!! Yrittäjän elämäni ei taas salli juurikaan pitempiä vapauksia minun elämääni, mutta tänään päätin pitää yhden "kesälomapäivän" ja näinpä me vapaat neidot päätimme suunnistaa sen kunniaksi kohti Vaalaa aarteiden metsästykseen. Ja hyvinhän se saalistus onnistui... ette varmaan yhtään epäilekään sitä :0)

Nämä kaikki lähti mukaani ja kuvitelkaas... mieheni sanoi että on oikein ylpeä minusta kun en tämän enempää haalinut tavaraa kotiin tällä kertaa!!!!! HÖ... mitähän se sillä tarkoitti???



Niin niin... tiedän, taas näitä ruusu juttuja ja olisin KAIT ilmankin pärjännyt... MUTTA.... kun ne vaan ovat niin ihania ja se hinta!!!
Pääsenköhän kohta tuonne 4D:n hamstraajat dokumenttiin??


Joo..o ja lamput.... mutta 5 euroo... aatelkaas!!! Kynttilänjalkojahan ei ole koskaan liikaa ja nuo kynttilämansetit ovat tarpeen.


Näitähän tarvitaan aina ja niin pitsiliinojakin...


...ja, olisitko sinä voinut jättää nämä pois ostoskoristasi hintaan 6 euroa??




Mutta se mikä tästä päivästä teki ennenkaikkea niin ihanan, oli äitini kanssa vietetty päivä ja se miten me yhdessä olimme kuin kaksi lasta karkkikaupassa... hihkuimme innosta löytöjemme äärellä ja nauroimme hullutuksillemme. Kiitos äiti... tiedän että käyt kurkkaamassa blogiani joku päivä :0)

Näistä aarteista puheen ollen, nämähän olivat vasta minun löytöjäni. Toinen ja jopa hiukan suurempikin satsi oli sitten äitini. En tullut kuvanneeksi kaikkea, mutta nämä ihanuudet kuvasin ja täytyy myöntää että hiukan kateeksi käy. Itsepähän houkuttelin näihin sortumaan, mutta kun kotona näitä sitten ihastelimme niin hoksasin toden teolla miten IHANAT ne ovat ja kuppeja asetteineen on 12 kpl!! IIK... olisinhan minäkin ne voinut ottaa ja laittaa jotkut muut kupit kiertoon. Kohtahan meillä on rippijuhlatkin ja arvatkaa vaan onko meillä tusinaa samanlaisia kahvikuppeja... no EI!! Onneksi saan nämä edes lainaksi juhliimme.


Käväisimme myös toisella kirpparilla katsastamassa mikä sen tarjonta on. Siellä valikoima oli enemmänkin sitä tavallista kirpparitavaraa, eli vaatteita suurimmaksi osaksi. Mutta kun oltiin oikein shoppailu vireeseen päästy, niin jotainhan sieltäkin mukaan lähti.


Nää on ihanat!

Totesimme päivän päätteeksi, että Vaalassa molemmilla kirppareilla aivan ihania ja välittömiä ihmisiä. Monet hauskat jutut ennätimme kuulla ja kahvitkin saimme juoda lähtiessämme. Tänne taidamme palata toistekin!




2 kommenttia:

  1. Voi mitä aaarteita löysitkään :) Ei noita olisi millään tohtinut jättää kirppikselle!
    Mukavalta kuulosti päivänne tyttöjen kesken:)
    Sadeterkut!

    VastaaPoista
  2. Todella upeita löytöjä olet tehnyt!

    VastaaPoista