Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







maanantai 25. kesäkuuta 2012

JUHANNUS MUISTELOITA

Kaikki ylimääräinen liikenevä aika on mennyt pojanhuoneen remppaan, mutta on se ollut sen väärtiä...hyvältä näyttää! Siitä myöhemmin sitten... huomenna poitsu tulee kotiin :0) Kyllä tätä mammaa meinaa hiukan jännittää, onhan poika ollut melkein vuoden poissa kotoa. Mutta ihanalta tuntuu saada taas pesue kasaan.
Tytär lähti aamulla rippileirille, voi miten tärkeää se tuntui olevan. Onhan se yksi iso etappi tuollaiselle 15 kesäiselle, muistan vielä hyvin itsekin sen ajan (josta on jo ikuisuus, mutta muisti ei vielä ole sentään mennyt) kun itse olin tuon ikäinen ja rippikoululainen. Silloin sitä oltiin jo niin vanhoja omasta mielestä ja nyt kun noita ihania neitoja katsoo, tuntuu siltä että aivan lapsiahan he vielä ovat. Tai sitten sitä ei vain äitinä halua millään uskoa, että oma nuorimmainenkin alkaa olla jo iso neiti. Eikait me mammat vaan vanheta!!!

Nyt taitaa olla enään myöhäistä toivotella juhannuksia, mutta toivotan hyvää alkavaa viikkoa vaikka. Laitan muutaman kuvan meidän juhannus paikasta, jossa vietimme rauhallisen viikonlopun aivan kahdestaan... tai oikeastaan kolmistaan, mies, kissa ja minä. Otimme asuntovaunun auton perään ja arvoimme muutamasta vaihtoehdosta lähitienoolta paikan minne suunnistamme. Kohteeksi päätimme lopulta ottaa Ristijärven ja siellä olevan leirintäalueen Ristijärven Pirtin. Emme olleet täällä aiemmin käyneetkään, mutta onneksi nyt mentiin. Aivan ihana maalaisidylli rauhallisella paikalla, tämä täti kun ei enään mitään menomestoja kaipaa.
Toki perjantaina täälläkin juhannusta vietettiin ja saatiinpa muutama tanssiaskelkin otettua pitkästä aikaa yhdessä. Hauskaa oli ja ihania ihmisiä ympärillä. Sääkin oli mitä mainioin koko viikonlopun, ei pisaraakaan vettä.

Näin kaunis paikka on Ristijärven Pirtti



Vanha kanttorila 1800-luvulta palvelee tänäpäivänä leirintäalueen vastaanottona ja onpa siellä myös pieni kahvio / lounaspaikkakin.


Täällä oli Tallibubi joka on vain silloin tällöin avoinna, kuten nyt juhannusaattona. Renne laulatti karaokea ja muut pääsivät tanssimaan. Hmm.. täytyisiköhän aloittaa taas lavatansseissa käyminen.


Tässä näkymä vaunupaikaltamme. Kuva hiukan valehtelee, järvi oli todellisuudessa paljon lähempänä kuin miltä näyttää.


Päärakennuksen vieressä oli söpö maakellari, oli aivan pakko räpsäistä kuva siitäkin.


Rannassa idyllinen rantasauna, jossa saunoimme perjantai iltana. Uimaan en tohtinut, joten talviturkki pysyy vielä visusti päällä.




Alueella oli monta nuotiopaikkaa ja kotakin huonompia säitä varten.


Alueelta lähtee myös pieni luontopolku...


Toisella puolella vaunualuetta on myös vuokrattavia mökkejä ja sieltä löytyi rannasta tällainen huvimaja


Kyllä Suomen kesä on kaunis!


Juhannusaattona yöllä kuvattua...


...aiemmin illalla poltettiin kokko.


Ihastuimme niin paikkaan, että päätimme jättää vaunumme tänne. Täällä sielu lepää ja pääsee hiukan arjesta irti. Matkaakin meiltä Kajaanista vain 39 km, joten tulee lähdettyä helpommin kun matkaan ei kulu turhia aikoja.

Artulle paikka oli vielä niin jännittävä, että hän päätti olla kokonaa tulematta ulos vaunusta. Töllötteli vain ikkunasta sekä ovenraosta ohikulkijoita ja kömpi tarvittaessa piiloon peiton alle.



Sunnuntaina sitten kun oli jo kotiinlähdön aika, niin alkoi herrakin hiukan rohkaistua esiintuloon.

Arki ja maanantai koetti jälleen, mutta minäpä sainkin  jäädä kotiin viettelemään viikon mittaista kesälomaa ja valmistelemaan tulevia rippijuhlia. Leivontaa ja hullunlailla siivousta siis tiedossa... jospa vaikka saisi ne ikkunatkin pestyä vihdoin. Mutta mukavaahan tämäkin on kun siihen on kerrankin aikaa.

Nyt lähden vielä yhden vanhan vaatekaapin kimppuun ja maalaan sen loppuun. Kaiken täytyy olla huomenna valmiina, kun matkamiehemme saapuu kotiin.

Palaillaan...

1 kommentti: