Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







perjantai 9. marraskuuta 2012

JÖSSES SENTÄÄN!

No niinhän siinä taas kävi että Vaalassa tuli käytyä mutka Antiikki kirpparilla... onko järkee vai ei???? Mutta se on minusta aika hauskaa että olen saanut tartutettua tämän saman "hulluuden" äitiinikin (joka osaa olla yleensä oikein järkevä ostoksissaan toisin kuin tyttärensä), ihana seuralainen ja niin yhtä sekaisin kuin minäkin (ainakin melkein)!!
Aika kiva kuitenkin huomata, että joka kerta siellä vaan tulee samat tutut naamat vastaan ja ruuhka melkoinen... joten en ole ainoa hurahtanut :) Tiedän että muutama ystäväni jäi Kajaaniin kieriskelemään vieroitusoireissaan kun eivät päässeet lähtemään mukaan, ja näinpä teimmekin ostoksia puhelimen välityksellä! Satu... nyt ei ollut sopivia kuppeja sinulle, mutta saatat ne saada piankin :)

No joo, tässä nämä...





Kyllä tähän kelpaa jouluna Vihreät marmeladi kuulat laittaa tarjolle!



Tämän tarjoiluvadin sisälle voi laittaa kuuman veden pitämään herkkuja lämpimänä.




Alla olevan tarjoiluvadin pituusmitta on 55 cm, joten kyllä siihen isompikin kinkku mahtuu.


Niin ja, yhtään astiaa ei pitänyt enään taloomme tulla... mutta...


...toisin kävi. Näiden kuppien halkaisija on 11cm ja ikuinen ongelma teenjuojien kanssa on nyt ohi, samaa Saksalaista Bavaria posliinia kuin aiemmin löytämäni kahviastiastokin. Nämä tarvitisi parikseen tietysti myös asetit...


...pakko kuitenkin nyt kertoa että nämäkin maksoi yhden euron verran kipale. Ja kun tähän samaan sarjaan nyt vain sattui olemaan myös nämä vadit, niin eihän niitä voinut jättää poiskaan :)


Myös iso tarkoilulusikka, haarukkaotin ja sokerilusikka humpsahti mukaan kuten myös servettiteline... yhtensä 5 euroa.


Kuten jo kerroin, sai yksi oireileva aarteensa vaikka ei mukana ollutkaan. Kuvia tekstarilla ja kymmenen puhelua välillä ja näin sai hänkin lievitettyä pahinta tuskaansa. Seuraavan kerran otan videokameran mukaan ja pidän puhelua yllä samalla, nopeuttaa toimintaa aikaslailla :)  Tällaiset kuljetin vielä mukanani, joten auton peräkontti täyttyi taas kummasti meidän kaikkien aarteista ja paljon kaikkea ihanaa jäi vielä kauppaankin...




Että näin... vetää sanattomaksi minutkin! Mukavaa viikonloppua siltikin, nyt saunaan ja nauttimaan viikonloppuvapaasta.

18 kommenttia:

  1. No jösses sentään! Ihania!! Mitä kuppeja sä oot mulle keksinyt ;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirjo etsii uusia, joten saattaisi luopua niistä aikaisemmista ja ehkä voisin minäkin harkita jo jotain laittaa vähemmäksi :) Tuon kakkuvadin ja viimeisimmän metallikulhon voisin myös sinulle myydä jos haluat.

      Poista
    2. Se vain passaa!! Mä olen yhteyksissä!

      Oot ihana ♥

      Poista
  2. Ei ole totta, niin mielettömiä. Tuo ensimmäinen jalallinen tarjoilukulho vei sydämeni ja en ihmettele että sinunkin, joka nyt olet sen onnellinen omistaja. Ja voin kuvitella, että jo aiemmin aloitetun sarjan löytäminen kruunaa olon. Aika paljonpa hankit kaikkea - saitko edullisesti? Tai, no, mikä sitten on edullisesti : ) ? Ehkä tämä oli vähän retorinen kysymys esittää hurahtaneelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se... nämä Vaalan löydöthän ovat nimenomaan edullisia, siksipä niitä tahtookin kerääntyä aina mukaan vähän liikaakin. Suosittelen vierailemaan joskus siellä!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Tiedän... jotain hupia sitä on oltava ihmisen elämässä!!

      Poista
  4. Siis kertakaikkisen ihania löytöjä, minua kiehtoo tuo lamppu, se on mahtava. Kaunis myös ylinnä kuvassa oleva malja, muista nyt puhumattakaan.
    Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuo lamppu on upea... mutta menee ystävälleni :)

      Poista
  5. Siis mitä ihmettä tähänkin muka voi sanoa! Kuola valuu ja se valuu ja se....
    Johanna, olet kyllä niin, niin ikävä ihminen - ettäs tiedät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm... mitähän tuohon nyt sitten sanoisi :)

      Poista
    2. En suinkaan tarkoittanut kommenttiani mitenkään negatiiviseksi :)

      Poista
    3. Voi Tiina rakas, en toki niin luullutkaan... olet niin yhtä höperö näiden aarteiden ja sisustamisten kanssa kuin me monta muutakin!

      Poista
  6. Jösses tosiaan. Ylin korkea malja(ja muutkin löydöt) on ihan ylivertaisen kaunis esine.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin ja tiedätkö mitä... maksoi 4 euroa!!

      Poista
  7. Muuten, blogissani on sinulle tunnustus: http://villaidur.blogspot.fi

    VastaaPoista
  8. Vastaukset
    1. Niinpä niin, mars kaikki ensi viikon perjantaina tai lauantaina Vaalan antiikkikirpparille!!

      Poista