Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







lauantai 2. maaliskuuta 2013

SYNTIEN TUNNUSTUS

Ihana aurinkoinen lauantai ja koko (oikeasti 3/4) perhe(ttä) täydessä työntouhussa. Mies siivoillut kellaria, me tyttären kanssa siivoiltu kotia. Pojan pässi vain nukkunut autuaasti tietämättä mistään mitään (tai ainakin esittää niin). Voi himputti tuota nuorisoa ja heidän yöelämää, muu perhe elää aivan muunlaista vuorokausirytmiä. Hän sopisi varmasti hyvin johonkin yötyöhön, huoh!!

No me muut olemme ainakin ansainneet kunnon päiväkaffeet.


Hetki vain ja tulos oli tämä...


Jätettiin kuitenkin yksi nuorelle herrallekin, joka muuten nousi juuri ylös klo 13.45. Sopivasti imuri odottamassa oven takana häntäkin, jännätään nyt sitten montako päivää se siinä lojuu ;0)

Aurinko saa minussa heräämään kummasti pienen puutarhurin, ainakin sen verran että se saa minut kipittämään kauppaan ja ostamaan uusia kukkia entisten kauhtuneiden tilalle. Eteisen kuolleen muratin tilalle tuli Minikissus, jota nyt yritän saada kasvamaan tuohon tyhjään kaareen. Kasva kasva kukka pieni... jos oikein paljon sille höpötän, niin saisikohan se vauhtia kyseiseen hommaan??



Ostolakosta huolimatta jalkani vain veivät minut eräänä päivänä puoliväkisin kirpparinhyllyjä tutkailemaan ja tunnustankin nyt näin julkisesti teille kaikille (sekä miehelleni), että lakkoani on nyt sitten virallisesti rikottu :0(
Rehellisyys maan perii... näin minua valisti yksi lukijanikin edellisessä postauksessani! Lupaan siis jatkossa olla salailematta teiltä yhtään mitään, jään siitä kuitenkin kiinni.




Tuo ylin tuossa on uusin löytö tähän kokoelmaan. Olen nyt tunnustanut syntini teille, siinä kaikki tällä kertaa ja amen. Ihanaa viikonloppua teille kaikille rakkaat lukijani!

Ps. Talostamme löytyy myös toinen rentokaveri ilman mitään paineita mistään...


12 kommenttia:

  1. Nyt kun on synnit tunnustettu voi sitten ottaakin rennosti :)
    Mä MEINASIN tänään poiketa kirpparille, mutta tuli niin vahva tunne siitä, että siellä on odottamassa mua jotain - ja kun en kuolemaksenikaan keksinyt tarvitsevani mitään - niin en uskaltanut mennä :D

    Kävin sen sijaan jättämässä uuden lautatilauksen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten sä pystyit siihen??!! :0)
      Mitähän sinä nyt suunnittelet?? Hulluja on hyvä pitää jännityksessä.

      Poista
  2. Ihana Arttu!!! Sylillinen ♥:ä!

    Piti mun jotain muutakin sanoa, mutta... ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kyllä jäi vaivaamaan mitä olit sanomassa!! Tähänkin pätee sama sanonta... hullua on hyvä pitää jännityksessä ;)

      Poista
  3. Täällä myrskyää ja sataa lunta....oli hyytävän kylmä, kun olin lenkillä!
    Suoloinen Arttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylmä täälläkin oli, mutta niin kaunista. Minä pysyttelin koko päivän neljän seinän sisällä, jospa huomenna pääsis jo ulos.

      Poista
  4. synnintunnustus vastaanotettu :) ja anteeksi annettu : hieno rasia , olisi ollut syntiä jättää se ostamatta!

    kuulostaa niin tutulta nuorisovuorokausirytmiltä, kyllä se siitä muuttuu ;)) heh heh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä se Riikka ymmärrät minua aivan täysin, olisi minustakin ollut suurempi synti jättää tuo ostamatta... ehdottomasti!
      Kyllä kait ne joskus kasvavat aikuisiksi nuo nuoretkin, vaikka nyt tuntuu siltä että se vaan kestää ja kestää.

      Poista
  5. Sulla on tosi kivalta näyttävä blogi ja tietenkin koti! Minä en ole vielä edes yrittänyt pysyä poissa kirppiksiltä, koska kyllä tänne meille aina vähän mahtuu tavaraa... Ei ehkä oikeasti, joten ei tekosyitä: kirppikset ovat vain liian lumoavia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Kartanonrouva! Olen samaa mieltä, ainahan sitä jotain saa mahtumaan lisää nurkkiin ja myös siitä että kirpparit ovat lumoavia paikkoja. Niistä on vain niin himskatin vaikea pysyä poissa ja melkein aina sieltä sitten tarttuu jotain mukaankin... kun halavalla saa ;0)

      Poista
  6. Voi miten hauskaa lukea tuosta pojastasi. Itselläni on jonkin ajan kuluttua sama edessä ja voin vain kuvitella että nimenomaan ihan SAMA tilanne.

    Upea lintutaulu. Tuollaisen ottaisin minäkin, vaikka olisi mikä lakko, joten no worries.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea vaan tulevaan, siinä sitä onkin monenlaista kommervenkkiä edessä ;) Ihania ne kuiteskii on, mutta välillä... mrr!!
      Lintutaulussa niin sopivat minun värit, että pakkohan se oli ostaa.

      Poista