Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







lauantai 15. kesäkuuta 2013

SEHÄN ON KUIN KOTONAAN

Jotkut tavarat tuntuvat asettuvan täällä uudessa kodissamme paikoilleen kuin itsestään (sen mitä täällä nyt on vielä pystynyt laittamaan paikoilleen), aivan kuin ne olisivat meillä olleet vain odottamassa sitä omaa paikkaansa.


Kuten tämä viimekesäinen peräkontti-kirppis löytöni. Kipinäsuojus on isoon takkaamme oikein sopivan kokoinen ja tuo kaunis ruosteenpatina saatiin aikaiseksi kesän aikana kun se sai toimia pihan sulostuttajana huvimajan patiolla. Näyttää livenä paremmalta kuin kuvissa, uskokaa pois.


Tuhkakannukin näyttää täällä eri somalta. Kaverina sillä on tämä vanha mikäpälie härpäke (kyljessä lukee vesihiisi), jossa makkaratikut ovat oivallisesti tallessa. Jäi tänne entisiltä omistajilta ja minullehan se sopi kyllä, en alkanut perään kyselemään :0)


Samoin AVI-rehupullo on kuin kotonaan... tietysti... asummehan navetassa :0)


Ruusukranssitkin näyttävät täällä niin ekstra ihanilta!



Äitienpäiväksi saatu kukkakin näyttää viihtyvän navetan ikkunalla, kukkaa pukkaa aina vaan uutta ja minä kun olin jo nakkaamassa sitä monta kertaa roskikseen. Ihmeitten aika ei ole ohi, kun olen saanut jonkun sisäkukan näin hehkumaan (kastelemalla silloin kun muistan)  :0)


Vapaapäivän kunniaksi käväisin kiertämässä parit kirpparit. Köyhää oli tarjonta minun maulle, vaikka tavaraa pursusikin hyllyillä kyllä jokalähtöön. Vai johtuneeko tunne siitä, että ylenpalttinen ostohulluus on kaikonnut minusta vihdoinkin... ja olen siihen oikein tyytyväinen. En taida haluta täyttää tätä kotia liialla tavaralla, vaan enemmänkin harkiten. Tällä ajatuksella, kunnes taas huomaan että paikat täyttyy huomaamatta. Minkäs luonteelleen mahtaa?

No kaksi löytöä tein kuitenkin...


...jalallinen Ludvig-sokerikko, jollaista en olekaan ennen tavannut ja tuo ihastuttava emalinen tee-kannu.


Kansi aukeaa saranan varassa, joten saan siitä oivan kesäkukka maljakon tai kastelukannun. Koristeeksikin se kyllä kelpaa aivan tuommoisenaan.

Ja niin kuin loksahtelevat tavaratkin täällä paikoilleen, niin myös lasten asiat näyttävät alkavan löytämään uomansa. Oli kyllä suuri riemu ja helpotuksen tunne, kun samalle päivälle sain kuulla kaksi suurta uutista. Poika oli saanut mahtavan tarjouksen kivasta kimppakämpästä, aivan lähellä entistä kotiamme. Minua niin helpotti ajatus siitä, että hänen ei tarvitse jäädä yksin, vaan hyvien ystävien kanssa aloitellaan uuden opettelua ja samalla kustannukset eivät nouse liian korkeiksi. Aivan huippua! Lisäksi saimme tietää, että tyttö sai kuin saikin opiskelupaikan täältä Oulusta. Voiko äiti olla tämän onnellisempi, lasten asiat ovat järjestyksessä!!

Leppoisaa viikonloppua toivotellen, nauttikaa kesästä ja kärpäsistä!

Johanna

20 kommenttia:

  1. Kivoja löytöjä! Ja iloisia uutisia muuten! Olen iloinen puolestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henkkumaaria! Kyllä kaikista parasta elämässä on kuitenkin se, että lapset pärjäävät ja heillä on asiat kunnossa. On suuri askel aloittaa oma elämä ja kuitenkin pojan ja minun välillä on 180km. Onneksi mummolat ja isä ovat siellä lähellä.

      Poista
  2. On teillä uusi kaunis koti siellä! Ja ihana, että lastenkin asiat järjestyy. Hienoja kirppislöytöjä teit, tuo kannu on kaunis ja erikoinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari, tykkään kyllä hirmuisesti uudesta kodistamme... kun vain saataisiin rempat tehtyä ja tavarat paikoilleen. Kannu oli minustakin erikoinen ja hauska löytö, kirpparit ovat oikeita aarreaittoja :0)

      Poista
  3. Hienoja löytöjö olet tehnyt :) Ihanaa kun tyttäresi sai opiskelupaikan kotikaupungista , mä en kestäis jos mun pojat lähtis asustelemaan jonnekkin muuaalle ;)

    VastaaPoista
  4. Olen niin helpottunut näistä lasten asioista. Tuolta samalta minustakin välillä tuntuu, mutta pakko hyväksyä tosiasia että lapset lentävät aikanaan pesästä pois omilleen. Onhan hän jo kuitenkin 19v. joten eiköhän se elämä kanna ja yksin ei jätetä.

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos Titti, viihdymme kyllä täällä vaikka sekamelskassa eletäänkin. Jospa mekin joskus vielä saisimme elellä normaalisti siistimmissä puitteissa.

      Poista
  6. Minä olen tuon takkasi lumoissa!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä myös ja arvaa mitä??!! Mies on päättänyt että siitä tehdään jollain opilla varaavatakka... en tykkää, mutta enpä sano mitään ennenkuin näen lopputuloksen.

      Poista
  7. Että osaa olla somaa ja nättiä!
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helena ja kyllä tänne alkaisi pari kissaakin mahtumaan mukaan.

      Poista
  8. Hei. Blogissani on sinulle tunnustus. On mukava vierailla sinun lämpöä ja kosikkuutta huokuvassa blogisssasi. Iiris

    VastaaPoista
  9. Voi kiitos ihanainen Iiris! Lähdempä kurkkaamaan :0)

    VastaaPoista
  10. Ihana uusi blogituttavuus, tulin lukijaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Eena mukaan, pääsitkin sopivasti seuraamaan meidän perheen uutta elämää uudessa kaupungissa ja uudessa kodissa ja kaikessa uudessa :0)

      Poista
  11. Kyllä olette mahtavan kodin itsellenne löytäneet. Ihana ja niin erilainen !
    Varmasti kiva sisustaa ja näyttää jo nyt niin upealta.
    Mukavaa juhannusta ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena, kyllä me tästä koti väännetään...hitaasti ja varmasti. Vain yhtä puuttuu, väkisinkin tulee aina puheeksi että mitähän Arttu olisi tästä tuumannut.
      Juhannus on jo nyt ollut ja mennyt, mutta oikein ihanaa kesää teille!

      Poista
  12. Se minullekin tuli mieleeni...ja nyt kun äsken katselin ulkokuvia ajattelin miten Arttu siellä olisi kirmaillut. Vaan Arttu kirmailee oikein vihreillä niityillä ja seurailee elämäänne sieltä. Ja sitten kun teillä on uusia karvalapsia Arttu tuumaa, että vihdoinkin ! :)
    Mahtaisko ne karvamuksut olla Cooneja. Tosin kodittomia ihania löytökissoja on paljon ja heistä kyllä ihania perheenjäseniä tulee myöskin.
    Ihana piha , ihana koti !
    Onni täällä jakselee hyvin ja lähettää puskuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin uskon, Arttu on varmasti onnellinen. Juu, mieheni haaveilisi Cooneista... minulle kelpaisi kyllä muunlaisetkin karvaturrit. Katsotaan nyt, annamme vielä vähän aikaa sille asialle. Onnille isot rutistukset täältä Oulusta!!

      Poista