Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

AUTOMUSEON ROMPEPÄIVÄT

Huh tätä valinnan vaikeutta, erilaisia rompepäiviä ja pihakirppis tapahtumia tuntuu täällä Oulussa olevan vähän joka viikonlopulle. Viikko sitten oli antiikkirompepäivät, mutta pojan juhlat estivät sinne menon...jospa ensi kesänä sitten. Tänä viikonloppuna oli rompepäivät Automuseon pihalla, meiltä vain parin kilsan päässä. Viime vuonna en jaksanut sinne mennä,  takana oli valtava muutto urakka joka oli vienyt mehut. Nytpä sitten suunnistin paikalle ja lauantain sää oli mitä ihanin, joten kyllä siellä kelpasi töllistellä. Kauppiaita oli todella paljon ja tarjolla jos jonkinmoista rompetta. Samalla lipulla pääsi myös automuseon sisälle, tulipahan nyt sitten käytyä sielläkin. Ja kyllä kannatti, olihan siellä aivan upeita autoja!


Tällaisia oli bussit vuonna 1925, eli silloin kun meidän talo on ollut yhden vuoden vanha. Kuljettajan lisäksi kyytiin on mahtunut 12 matkustajaa ja jokainen on tuonut omat pehmusteet penkeille tullessaan.


Ei ollut silloin vielä oikein ergonomiat kohdillaan, puupenkeillä mennä köröteltiin väliä Oulu-Kiiminki-Pudasjärvi.



Ford T-Tudor vuodelta 26, kyllä kuulkaas pisti ajattelamaan että on se meidän kotimmekin melko vanha.


Tällaisia on ollut autot 60-luvulla kun mieheni on syntynyt...


  ...ja Audi 70-luvulta jolloin minä olen syntynyt, iiks..olo tuntuu vanhalta näitä katsellessa.


Beetle-Pekan (se minun armas kulkupelini siis) kavereita vuodelta 1950 ja 1971


Vuosimallia 1911



Kyllä vaan on kelvannut matkaa taittaa nahkapenkillä. Alla oleva sininen kaunotar vuosimallia 1922


Tämä poloinen on vuodelta 1926. Tähän ei ehkä päde sanonta, mitä ruosteisempi niin sitä kauniimpi.




Olisihan näitä ollut kuvattavaksi vaikka kuinka, mutta käykääpäs itse katsomassa paikanpäällä. Kyllä kannatti käydä, aivan upeita kapistuksia ja miten taidokkaasti ne kaikki oli entisöity (lukuunottamatta tuota edellistä).




Tämä taitanee olla aikaslailla ensimmäisiä versioita moottoripyörästä


Tällainen rakkinekin sieltä löytyi :D



Ja kun kerran rompepäivillä oltiin, niin eihän sitä nyt ihan ilman romppeitakaan sieltä pois lähdetty.


Halusin ostaa julisteen mikä olisi ajoilta jolloin kotimme on rakennettu ja se sattui olemaan tämä Austin vuodelta 1922. Kävin ostamassa sille jo kehyksenkin ja kas vaan...ennätin jo pudottamaan sen lattialle ja tietysti lasi heti halki. Ei auta kuin käydä hakemassa uusi, onneksi ei ollut mikään kallis investointi.


Kerran tämä tapahtuma oli automuseolla, niin pitihän sitä tottakai aiheeseen liittyen parit rekisterikilvetkin hankkia. Aika upeita minusta, se niin ihana patinakin kohdillaan.


avaimet jonnekin, sopivan ruostuneita ;D


Kilpien alla Chic Antiguen tarjotin, tämä oli Pioni Livingin jäännöstuotteita. Kuulin ikäväkseni että kyseinen liike on lopetettu täällä Oulussa.


Jotain keittiöönkin, kyllä nyt kelpaa vispailla...




Jos tällainen vati tulee vastaan 3,5 eurolla, ei sitä voi jättää ostamatta.


 Lisää ruostuneita kaunottaria, toisen romu on toisen aarre!

Niinhän siinä sitten vielä kävi kun oli shoppailun makuun päästy, kehysten ostosreissun lomassa mukaani lähti vielä nämä ihastuttavat lasit. 


En yleensä pahemmin käy Halpahallissa, mutta kaikkea sitä näköjään voi sieltäkin löytää. Ajattelin että nämä tulevat olemaan meillä aivan arkisessa käytössä ja se hinta...1,95 kipale!!

Joten sellainen lauantai oli tälläkertaa tällä rouvalla, tämä päivä sitten oltukin töissä ja sää aikaslailla märkää.Hellurei ja palaillaan taas!

9 kommenttia:

  1. Mä olisin ottanut jonkin noista autoista mennen tulleen, mutta sitten kuvittelin itseni ratissa....kääk ja kiitos ei sittenkään ☺

    Kivoja löytöjä löysit!

    PS. Mä en ohita HH:ta ikinä, jos sellainen tielle osuu ☺

    VastaaPoista
  2. No ottaisin kyllä minäkin...kyllä voisi olla asiakkailla ihmettelemistä kun paikalle körrytteelisin tuollaisella. Luulen kyllä että aikaa täytyisi varata huomattavasti enmmän ja ehkä moottoritielle en lähtisi...mutta olishan se lesoo!

    VastaaPoista
  3. Niitähän tahtoo aina tuppaantua löytymään ;)

    VastaaPoista
  4. Nuo vanhat rekisterikilvet on aina vaan niin sympaattisia, minäkin toin niitä Amerikan reissulta monet, niiden osavaltioiden kirppiksiltä joissa käytiin! =D

    VastaaPoista
  5. Totta ja maksoin kahdesta 5 euroa yhteensä, ei paha minusta.

    VastaaPoista
  6. Ihania vanhoja automobileja. Hellehattu vain päähän ja menoksi, vaikka nyt tuntuu kyllä siltä, että saisi karvahatun laittaa ja läpät alas asti vetää korvile ja untuvatakki päälle mieli pärjätä täällä Suomen ihanaisessa kesässä. Ihanaa viikonloppua sinne Ouluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo autot oli muuten todella hienoja, niitä kyllä jaksoi ihailla ja se millä taidolla ne oli entisöity. Hurrrr... kylmä on täälläkin. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  7. Hei, voisinko saada rekisterikilven VA-merkin tarkat mitat ja kuvan suoraan edestäpäin? terv. www.kilpimuseo.fi olisi tärkeä tieto...

    VastaaPoista