Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







tiistai 2. joulukuuta 2014

SE ON IHANA

Yläkerran portaikon vaatehuone valmistuu vaihe kerrallaan. Nyt voi jo hahmottaa mitä tuleman pitää ja kesällä hankittua ovea oli pakko sovitella omalle paikalleen, se on niin i..h..a..n..a!!! Värikin just eikä melkein minun makuuni ja maalipintakin niin hyvässä kunnossa että ei tarvii mitään tehdä. Tämä oli oikea aarre vaikka en vielä ostaessa tiennyt mihin se meillä tulee päätymään, luotin siihen että kyllä sille käyttöä löytyy ja niinhän sitten löytyikin. Pänikkkä ja Piironki Vaalassa on oikea aarreaitta...suosittelen!



Lankkulattia on paikoillaan kuivumassa ja odottelee maalausta. Mauno on ollut ahkerasti mukana touhuissa työnvalvojan roolissa :)



Tapettitehtaalta tilasin muutaman mallin tapeteista mitä ajattelin portaikon seinään mahdollisesti laittaa. Odottelen innolla omaa vuoroani päästä hommiin, tähän saakka vastuussa rakentamisesta on tämä talon miespuolinen väki. Se paras vaihe on tietysti se kun pääsee laittamaan tapetit seinille ja sutimaan maalipensselin kanssa. Mutta sitä ennen on vielä monta asiaa tehtävänä, joten malttia taas tarvitaan tältä emännältä kovasti. Mutta jouluksi on oltava valmista, ainakin osittain??

Mukavaa viikonjatkoa, huomenna olis sitten kolmas päivä uuden työn parissa...huisin jännää ja mukavaa!

Lähettänyt klo

8 kommenttia:

  1. Mantelilaakson Susanna2. joulukuuta 2014 klo 20.33

    Onpa viehättävä ovi kaunotar!
    Ja kisuliini auttamassa!
    Nauti joulun hiipivästä tunteesta ja aurinkoa täältä oliivipuun alta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna2. joulukuuta 2014 klo 23.16

      Se on! Mauno on sellainen poika joka tykkää olla vähän joka touhussa mukana kun sille päälle sattuu :) Joulun odotus on sitä parasta, kun vain saataisiin vähän lunta maahan niin tunnelma olisi taattu.

      Poista
  2. Kruunuvuokko2. joulukuuta 2014 klo 22.35

    Kaunis ovi ja sen väri on tosi kiva.

    VastaaPoista
  3. Johanna2. joulukuuta 2014 klo 23.11

    Ovi on niin kaunis että oli pakko ottaa se mukaan ja vihreä väri on aivan lemppari...ja onneksi sille löytyi juuri oikeanlainen käyttötarkoituskin.

    VastaaPoista
  4. Pepi2. joulukuuta 2014 klo 23.12

    Jostain syystä mä en nykyisin saa oikein kommetteja aikaiseksi, mutta kyllä kaikki luettu ja ihasteltua tulee ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna3. joulukuuta 2014 klo 17.24

      Ei se mitään haittaa, mutta välillä on kiva kuulla että siellä olet! Sama "laiskuus" vaivaa vähän itselläkin, kun aika tahtoo mennä kaikkeen muuhun niin tulee vain luettua suht pikaisesti vakkariblogien kuulumiset ja sitten taas muihin hommiin. Mut ei unohdeta toisiamme, kyllä täällä ollaan ja pysytään :)

      Poista
  5. Mari6. joulukuuta 2014 klo 8.44

    Hieno on ovi, hyvä, että pääsi käyttöön! Tunnelmallista itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  6. Johanna6. joulukuuta 2014 klo 10.55

    Oikein ihanaa rauhaisaa itsenäisyyspäivää teidänkin kotiinne!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)