NYT SITTEN MEILLÄKIN

Olen ollut vähän hitaanlainen joulun valmistelija verrattuna teihin luultavasti kaikkiin muihin bloggaajiin. Jostain syystä en ole ollut yhtään innokas tekemään yhtään mitään tulevan juhlan eteen, eikä ulkona paistava lumettomuuskaan paljoa edistä saamaan tätä tunnetta itselle päälle.
Ehkäpä uusi työni on vienyt enemmän ajatuksia sinne rintamalle ja kaikki se haikeus myös siitä kun jätin entiset ihanat työkaverini ja työnantajani. Täytyi aivan jo viime viikolla piipahtaa tervehtimässä heitä ohikulkumatkalla, tuntuu siltä kuin siellä olisi ollut toinen kotini ja perheeni...niin ikävä jäi. Mutta siitäkin huolimatta olen innoissani uusista tuulista ja nyt onkin ensimmäinen viikko takana varsinaisesti työnparissa. Onneksi myös täällä on aivan fantastiset ihmiset ympärillä ja pääsinkin heti perjantaina viettämään pikkujouluja oman pienen Oulun porukkamme kanssa. Ensin kävimme rentoutumassa kuumakivihieronnassa ja sen jälkeen menimme maittavalle joululounaalle, se tuli juuri niin tarpeeseen kuin vain olla saattaa ja oli mukava tutustua paremmin uusiin työkavereihini.

Hieronnasta ja ihanasta illasta virkistyneenä, sainkin kaiveltua joulukoristeet esille ja laitoin jotain pientä itsenäisyyspäivän kunniaksi koristamaan kotiamme. Valmistauduimme illan linnanjuhlia verten runsain kynttilöin ja sen perinteisen ensimmäisen suklaakonvehtirasian kera ja tietysti lasi viiniä kruunaa kaiken. Mies oli viikolla lomalla ollessaan laittanut hiukan jouluvaloja niin sisälle kuin uloskin ja minusta se oikeastaan jo riittää tuomaan jouluisen tunnelman tulevan joulukuusen ja kynttilöiden lisäksi. En oikeastaan haluakaan laittaa paljon koristeita, vain sen verran että tunnelma on lämmin ja rauhallinen. Olemme päättäneet että tämä joulu vietetään aikaslailla pienesti jo senkin vuoksi että joudun itse selviämään todella pienillä rahoilla melkein kaksi kuukautta, johtuen siitä että olin suht pitkällä sairaslomalla tässä välillä. Onneksi lapset ovat jo niin isoja, että ymmärtävät tämän eikä turhia paineita oteta nyt tästä vaan nautitaan yhdessä olosta ja tulevista vapaapäivistä.

 Meillä on enkelit ja tontut sulassa sovussa, molemmat kuuluu jouluun.

Kuva ei liity mitenkään jouluun, mutta halusin vilauttaa senkin lähemmin. Tämä sopi minusta niin ihanasti rouvan ja herran komeronovien väliin makkariin, että päätinpä siirtää sen eteisestä tähän.

Eiköhän se joulumieli jo näillä saada aikaiseksi! Joulukukkia pitää kyllä vielä saada ehdottomasti, taidan hankkia muutaman pienen hyasintin tuomaan ihanaa tuoksua taloon.

Muutamia haasteellisia kuvia koetin ottaa myös illan pimeydessä...

Joku kuvista on todella epätarkka, mutta tunnelma niistä välittyy varmasti myös teille. Rakastan niin ylikaiken tätä meidän maalaismiljöö maisemaa ja kokonaisuutta mikä muodostuu meidän ja naapurimme rakennuksista. Siltikään emme asu maalla, vaan suht lähellä kaupunkia. Tämä on juuri se yksi syy miksi olemme kotiutuneet tänne todella hyvin, tuntuu siltä kuin olisimme asuneet jo iät ja ajat Oulussa vaikka todellisuudessa olemme olleet täällä vasta reilut yksi ja puolivuotta. Emme ole katuneet tätä suurta muutosta minkä vihdoinkin rohkenimme tekemään, ajankohta oli silloin niin sopiva ja ajankohtainen jo tyttären opiskelujenkin kannalta sekä meidän molempien töiden vuoksi. Kotimme on nyt täällä ja luulen että tänne se myös jää.

Hyvää sunnuntai iltaa, kynttilät palamaan ja joululaulut soimaan...minä taidan siirtyä köökin puolelle ruoan laittoon.