Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 15. toukokuuta 2016

KISSAT

Vaikka kuinka ihania karvamussuja ovatkin nämä molemmat kisulit, niin tokihan niistä on tupla työt ja menot. Maine coonien tyypillinen murheenkryyni on hampaat ja niiden kanssa me kerran vuodessa joudumme aina jotain  operointeja teettämään eläinlääkärillä. Niin tänäkin vuonna, molemmille : (



Tässä Mauno miettii lievässä lääketokkurassa, jokohan se ruoka maistuisi kaiken koitoksen jälkeen. Reppanalta poistettiin jälleen kuusi hammasta, ei kiva!! Seuraavaksi kait saamme alkaa teettämään Maunolle kissojen tekohampaat. Onneksi ihana eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että kyllä kissat pärjäävät vaikka ei olisi yhtään hammasta kunhan vain ruoka on sellaista mitä pystyvät syömään.
Kertulta poistettiin yksi hammas ja molemmilta poistettiin tietenkin hammaskivi pois.



Joka vuoden eläinlääkärikulut rokotuksineen vievät rahaa jonkin verran, mutta tämän kerran kulu olikin jotain aika mullistavaa, 1000 €. Huh huh, viisisataa per kissa...ei halpaa lystiä! Juttelimme miehen kanssa, että kaikki ei varmastikaan ymmärrä miksi laittaa rahaa niin paljon lemmikkeihin. Laskimme että jo kissojen ruoat maksavat meillä noin 200 € kuukaudessa, eivät nimittäin syö aivan mitä tahansa ruokaa ja kaksi kissaa syö tuplaten.


Mutta on ne niin lutusia musseroita, että ei tulisi mieleenkään jättää väliin jokavuotisia tarkastuksia, rokotuksia, tarvittavia hoitoja eikä hyvää ruokaa. Jos kerran lemmikin ottaa, onhan niistä pidettävä huolta maksoi mitä maksoi...näin me ajattelemme. Mutta on kyllä tullut sellainenkin mieleen, että jos ei töitä olisi niin ei kyllä pystyisi tällaisia menoja pitämään lemmikkien kanssa.



Mutta kun aamulla heräät ja vieressä on tällainen, on valmis antamaan ihan mitä vaan niiden hyväksi. Mitä siitä, että sohvan hankinta saa nyt luvan siirtyä...istutaan entisellä : )

Näissä mietteissä tällä kertaa, leppoisaa sunnuntaita!

8 kommenttia:

  1. Ihanuudet!!!
    Pesettekö Maunon ja Kertun hampaita vai miten tuota ongelmaa voi muutoin estää ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä paljon mitenkään, syövät sellaista ruokaa joka hiukan auttaa asiaa mutta näiden hampaiden pesu kyllä on aivan mahdoton tehtävä. Yritetty joskus totutella hammastahnaankin, mutta se ei ole kummankaan mieleen. Kaikilla eläimillä taitaa suurimmaksi osaksi olla hammaskiveä, joka pitäisi poistaa. Tällä rodulla on omia ikäviä taipumuksia vielä enmmän saada ongelmia suuhun. Eikä ne itse sitä millään tavalla ilmaisen, vaan totuus paljastuu lääkärillä käydessä. Jopa serkkuni marsulta poistettiin hammaskiveä :) Toki hengitys voi haista ja jos tarpeeksi kipeää tekee, niin syönti voi olla huonoa.

      Poista
  2. Voi mitkä söpöläiset! Ihanat!😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne ihania, siitä ei voi kyllä olla eri mieltä!

      Poista
  3. Ihanat lötkö-pötköt!♡
    Meillä Leevi täyttää/täytti tässä kuussa 15v.
    Ihan tarkkaa päivää ei ole tiedossa, omistaja perhe oli ollut matkoilla silloin ja Leevin äippä oli ottanut naapurin liiterin alta synnytyssalin.☺
    En hoksannut siloin kysyä edes noin päivää, -mutta eipä sillä nyt niin suurta väliä. Äärettömän rakas on tuo kissani, jonka silloin masennuksen aikana otin "terapiakissakseni".
    Olen aina ollut kissaihminen ja aina minulla on kissa ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Leevi, hänhän on jo aivan miehen iässä ;) Kyllä lemmikit ovat parhaita antamaan terapiaa silloin kun sitä tarvitsemme. Omat karvakuonot ovat aina niin rakkaita, onpahan mitä lajia tahansa...mutta kyllä kissat ovat niin ihania persoonia. Jokainen omanlainen ja kun oppii tuntemaan niin saa kyllä niin monet naurutkin nauraa.

      Poista
  4. Meillä tytöllä on kaks kissaa. Yks kuoli vanhuuttaan vuosi sitten, nyt toinen tekee kuolemaa vanhuuttaan, sitten jää enää se yks nuori kissa. Tyttö on itkenyt silmät päästänsä, niin tärkeitä ne sille on, vaikka kuolis vanhuuttaankin.
    Tuuppas kastehelmi arvontaan.
    Hyvää keskiviikko päivää sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, se on niin kauheaa kun tämä aika koittaa. Senhän tietää jokainen, että eronhetki on joskus edessä.

      Poista