Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







sunnuntai 13. elokuuta 2017

HISTORIAN HAVINAA

Viimeisen kahden viikon aikana on tullut käytyä monenlaisissa paikoissa akselilla Tuusula - Kalix ja mikä mukavinta, tähän on mahtunut jopa kolme eri museo käyntiä. Lähdetään liikkeelle etelästä, loman jälkeen oli kiva lentää tapaamaan työkavereita ja saada puhtia alkavaan arkeen.


Kohteena Tuusula ja siellä Majatalo Onnela, kaunis paikka ja mielenkiintoinen historia (tarina löytyy linkin takaa). Teemana meillä oli Suomi 100 ja päivät alkoivat aina lipunnostolla, virallisempi puoli käytiin näissä ihanissa kokoustiloissa...








Päivään kuului asiaosuuden lisäksi paljon hauskaa, ratkoimme murhamysteerin joka liittyi juuri tämän paikan historian henkilöihin, saunoimme, uimme, illastimme hyvän orkesterin soittaessa samalla, tanssimme tietysti ja teemaan liittyvä käynti Lottamuseolla kruunasi kaiken.



Kyllä oli mielenkiintoista kuulla monenlaisia tarinoita sota-ajoista, saamme olla kiitollisia siitä että saamme asua itsenäisessä Suomessa. Oikeastaan nämä ajathan eivät ole edes kaukana, se välillä unohtuu kun kaikki on niin itsestään selvää meille uudemman sukupolven edustajille.







 Näissä huoneissa pääsi mielikuvitus valloilleen, millaista elämä oli kodeissa sodan aikana.


















Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi näiden puhelimien luurista saanut kuulla monta tarinaa vanhojen lottien kertomana.












Kaiken tämän tunnelman kruunasi äänet johon liittyi mm. junan vihellykset ym. Kuvat koskettivat, myös rakas anoppini on ollut sotalapsena Ruotsissa ja Karjalasta kotoisin oleva ukkini mukana sotimassa.









Käykää jos mahdollista! Kajaanissa tällä viikolla kävimme myös äitini kanssa paikallisen museon Suomi 100 näyttelyssä. Tämän edellisen jälkeen näytti vähän lattealta, mutta hyvä käynti tämäkin...
















Sen verran kyllä tekee mieli kritisoida Kajaanin museota, että ei vaatisi kovin paljon panostusta ja rahaa laittaa hiukan laadukkkaammin esineitä esille. Pieni myötähäpeä tuli viimeistään siinä vaiheessa kun vitriineissä näin revityt postit-lappuset : )


 Minullakin on ollut juuri tällainen vaatekerta kenkineen päivineen, tuli niin lapsuus mieleen!! : )


 Hiukan vanhempaakin historiaa on museolla vakituisesti esillä...





 Surullinen näky, Kajaani on joutunut pommituksen alle sota-aikana.



Kolmas museo käynti tapahtui eilen ja paikkana Yli-Ii. Kävimme katsomassa ystäväni Irkka Wähätuvan näyttelyä Kierikkikeskuksessa.







Irkan esinekollaasit ovat kauniita ja puhuttelevia, kaikilla on oma tarinansa takana. Käykää katsomassa, kuvissa vain murto-osa teoksista.

Kierikkikeskuksessa pääsee tutustumaan vielä hiukan kaukaisempaan historiaan, täällä perehdytään kivikauteen. 





Asumuksen sisällä  porontaljoilla istuessa saattoi kuvitella millaista asuminen on ollut kauan kauan aikaa sitten, ääniefektit lisäsivät tunnlmaa.



Upea sää ja ulos lomps kohti kivikauden kylää...





 Veneitä sai käydä kokeilemassa jos halusi, me emme rohjenneet moiseen : )








 Millaistahan olisi asua tällaisessa??? Alla kivikautinen rivitalo : ))







Ei kännykkää, ei televisiota, eikä paljon muutakaan turhaketta. Sitä vain alkoi väkisinkin miettimään millaiset talviolosuhteet ovat olleet tällaisissa asumuksissa.




Tämän polun varrelle oli rakennettu erilaisia ansoja ja pyydyksiä millä on saatu ruoka hankittua perheelle. Julmia ja raakoja vempeleitä, mutta samalla nerokkaita.

























Tästä se on ihmisen teknologia lähtenyt kehittymään, ehkä vähän liiankin huimaa vauhtia.
Olen tehnyt itsekin historiaa, kahden viikon aikana kolme museo käyntiä!! Tunnen olevani niin viisastunut : ))

Kävimme lauantain ratoksi vielä Koitelinkoskilla makkaran paistossa ja illalla vietimme omia venetsialaisia omalla pihalla. Siitä oma postaus kokonaan, koskesta voitte käydä nyt vilkaisemassa paremmat kuvat edellisestä postauksesta.
Rauhallista sunnuntaita!

4 kommenttia:

  1. Olipa aikamoinen historianpläjäys - kiitos kuvien jakamisesta<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit kuvitella miten viisas olo kun on käynyt näin lyhyellä aikavälillä useammassa museossa :)
      Liian harvoin tulee käytyä, aivan hävettää miten huonosti tuntee edes Suomen historian.

      Poista
  2. Mielenkiintoiset museot! Hienot kuvat!
    Lottamuseossa haluaisin joskus käydä.
    Mukavaa sunnuntai iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa käydä, todella mielenkiintoinen paikka.

      Poista