Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







sunnuntai 6. elokuuta 2017

VÄLILLÄ KOTONAKIN

Nyt on tullut tehtyä niin monta postausta kivasta matkastamme ja vaikka lisää on ennättänyt reissujakin tässä välissä olla, palataan välillä vähän kotijuttujenkin pariin. Kuten kerroin aiemmin, on täällä iskenyt todellinen vimma laittaa kotia taas kerran vähän uuteen uskoon. Tapettiasioita olen pyöritellyt jo aiemmninkin, mutta nyt jopa saanut tilattuakin jotain.



Tähän päädyin...


 Tämän voisin laittaa makuuhuoneeseen ehkä...


 Vierashuoneeseen tai jonnekin muualle tulee tätä...


Keittiöön ruutua, en ole vielä päättänyt mikä se on monesta vaihtoehdosta. Kun kotiimme on ajan saatossa alkanut kaikki huonekalut ja useimmat tavaratkin olemaan vanhoja, haluan vastaavasti hiukan nuorentaa tapetteja jotta kotimme ei aivan museolta näyttäisi. Minut tuntien tämä voi olla jälleen väliaikainen villitys, mutta helpostihan ilmettä saa muutettua taas muuksi jos alkaa kyllästyttämään!


 Billnäsistä ostetut kasviaiheiset kuvat on niin suloisia ja osa niistä pääsi yläkerran aulan seinälle




Meidän koko yläkertamme on nykyään tyhjänä tyttären pois muuton jäljiltä, siksi tekeekin mieli vähän piristää näitä tiloja jollain uudella : )
Vilauttelinkin aiemmin tyttären huoneen sisustusta, palaan siihen kun saan kaikki "lopullisesti" paikoilleen. Ensi viikolla haen Kalixista ostamani sohvan ja sitten jännätään saadaanko se yläkertaan.

Kesän aikana olen hankkinut toisenkin puusohvan paikalliselta kirppariltamme, lähtötilanne oli tällainen...



Sohva sai mustan maalin ylleen ja ilahduttaa meitä tätänykyä alakerran aulassa.




Nimikirjaimet ovat omani ja käsiala juurikin niin huonoa kuin se monesti vanhoissa kalusteissa onkin, en halunnut että kirjaimet ovat liian säntilliset ja siksi en käyttänyt sabloonaa.


Olen tykästynyt käyttämään räsymattoja muuallakin kuin lattialla ja niinpä sohva sai päälleen yhden sellaisen.











 Laitoin ikkunaan välillä verhot ja tyhjensin kaiken ylimääräisen hilpetöörin pois...


Kukaan ei varmaan edes huomaa eroa, mutta muutamia tavaroita on todellakin taas hävinnyt ja selkeyttämisen halu vain kasvaa. Vaikka en ole KonMaria lukenut, niin jotenkin se tuntuu vaikuttavan minuunkin. Olen huomannut että aika monen muunkin blogissa on esiintynyt tätä samaa tavaran vähentämis villitystä ja selkeyttämistä, mutta tosi asiahan on että moni kaunis esine tulee esille kun tavaraa ei ole liikaa. Tämä käsitys mikä on liikaa, on tietysti eri ihmisten välillä aika erilainen ja luultavasti moni vieläkin kauhistelee meidän tavaran paljoutta ; )




 Kuvassa on lapsena rakas isäni, tätini ja mummoni...




Minä ja hän...







Näissä tunnelmissa täällä hääritään, kun matkailumme tälle kesälle rauhoittuu alkaa tapetoinnit.
Mukavaa alkavaa viikkoa!

2 kommenttia:

  1. Sohvasta tuli mielettömän upea ja kadehdin tuota tarmoasi sisustaa! Taas kerran: ihana koti sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Jaana, ei täällä olla lähellekään niin tarmokkaita kuin se ehkä näyttää... : )

      Poista