Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







torstai 3. elokuuta 2017

JA YHÄ EDELLEEN NAAPURISSA

Voi maailma miten paljon sitä onkaan ennättänyt taas tällä matkalla näkemään, eikä tarvinnut tuon kauemmas lähteä : ) Tänään palasin työmatkalta Tuusulasta ja taas olisi niin sieltäkin nytettävää, kuin myös viime viikonlopun lähimatkailustamme... mutta käydäänpä ensin tämä Ruotsin matka loppuun.

Olimme siis perjantain Piteåssa, sen päivän tapahtumia voitte kurkata edellisestä postauksesta. Seuraava yöpyminen oli vielä samassa kaupungissa Mohems Campingillä. Jälleen rantamaisemissa, ja siellä satuimme näkemään jotain erikoista mitä ei ihan joka päivä vastaan tule.


 Siellä se kulkee tukkilasti vesiä pitkin...


Kun vertaatte lastin kokoa siihen että kyydissä oli myös normaalikokoinen iso kaivuri, niin osaatte suhteuttaa lastin koon...


 
Näitä tukkirivejä oli kaksi rinnakkain, joten kuljetus oli myös todella leveä. Aika jännä näky!

Aamulla lähdimme sommarloppikselle, joka on Piteåssa kesälauantaisin järjestetty tapahtuma. Tavaraa laidasta laitaan, myös vanhojakin aarteita voi löytää... jätin esim. ostamatta yhden edullisen renginkaapin (melkein itku silmässä), mutta nyt täytyi jo käyttää järkeä hiukan hankinnoissa... en tarvitse enään lisää kaappeja : ) Pöytiä oli valtavasti, joten se on saavutus jo kun pystyn kävelemään näiden ohi ilman ainuttakaan ostosta!


Tämän jälkeen lähdimme Luuleåån Gammelstadiin joka lauantaiseen markkinatapahtumaan, jota voi verrata meidän rompepäiviin. Kävimme täällä myös edellisenä kesänä, kiva tapahtuma.
Matkalla tuli kuitenkin ensin vastaan aivan ihana paikka...






 Ralph Lundstengården










Ja ostettavaa olisi ollut, mutta enpäs ostanut mitään! Vieressä oli myös ihastuttava ravintola ja kahvila vanhassa navetassa...



Vain pari pikaista otosta, sillä siellä oli niin paljon ihmisiä että en viitsinyt alkaa räpsimään kuvia heistä : )
Ja nyt Gammelstadiin, edellinen paikka oli Luleåssa myös.






Taas suloisia pikkumökkejä vieri vieressä, vuoden takaisesta postauksesta heinäkuun kohdalta voi käydä katsomassa kuvia taloista enemmän jos haluaa.




Ja jälleen, rompetta laidasta laitaan : ) Enpäs ostanut tänä päivänä yhtään mitään mistään, uskotteko??

Jatkoimme matkaa ja päätimme lähteä tutustumaan Älvsbyniin Pohjoismaiden ja Euroopan suurimpaan valjastamattomaan koskeen Storforseniin.
Matkalla sinne ihastelimme yllättäen muuttuneita maisemia autonikkunoista...




Löysimme kivan leirintäalueen Älvsbynin keskustan tuntumasta, täällä oli ehkä upeimmat maisemat mitä ikinä olen nähnyt näissä merkeissä ja varasimme paikan sieltä valmiiksi seuraavaksi yöksi. Kuvasta ei käy ilmi miten upea tunturimaisema auton ikkunasta näkyy tähän leiriytyessä.


 Saavumme Storforseniin...


Kosken alapuolella olisi ollut myös leirintäalue, mutta meidän makuumme liian täysi ja ahdas paikka. Tänne emme halunneet jäädä, vaikka toki täältä käsin olisi voinut mennä kätevästi koskelle retkeilemään vaikka koko illaksi. Ajoimme mieluummin illanviettoon takaisin 40 km hiukan rauhallisempiin ja viihtyisämpiin olosuhteisiin.


 Vieressä oli myös iso hotelli.


 Ajoimme täältä kosken yläpuolelle katsomaan maisemia ja kuohuja.


Emme oikeasti olleet aivan kosken huipulla, sillä se on hieman yli viiden kilometrin pituinen ja sen kokonaisputoama on 82 metriä. Tämä hyvin helppokulkuiseksi tehty paikka sijaitsi kohdassa jonka matkalla putouskorkeus on 50 metriä



Näky oli aivan uskomaton ja se kuohujen ääni!!! Ei tätä osannut tallentaa kuviin... käykää joskus itse toteamassa jos mahdollista, upea näky ja kokemus!








Kosken päässä näkyy hotellit mistä ylempänä oli kuva...


Reitin varrella kosken sivussa oli kivoja paikkoja retkeilylle, nuotioita riitti jokaiselle. Tuli mieleen meidän Kiimingin Koitelinkoski, jos olette joskus käyneet. Sielläkin vasta kävimme retkeilemässä eräänä iltana, joskus kuvia sieltäkin tiedossa.







Täältä lähdimme paluumatkalle upeaan leiriytymispaikkaamme, missä odottikin ikävä yllätys.
Vaikka matkalla kuinka oli ihania sydämiä hietikolla, niin olo oli kaikkea muuta!


Tyttö joka varasi meille valitsemamme paikan, ei ollut ilmeisesti uskaltanut sanoa Norjalaiselle perheelle että eivät voi todellakaan levittäytyä niin leveästi majailemaan : (
Ei siihen enään viitsinyt ängetä viereen väkisin ja tästä suivaantuneena tämä äkäinen muija sanoi että leiripaikka vaihtuu just nyt!! Niinpä... eikun eteenpäin sanoi mummo lumessa.



Tämän päässä täytyy olla aarre!!??


Ja olihan se, löysimme kivan yöpymispaikan jälleen!



Nyt jouduimme hiukan tinkimään omista mieltymyksistämme rauhallisemmasta ja väljemmästä leiripaikasta, mutta oikeastaa oli välillä ihan kiva kuunnella Ruotsalaisten kausipaikkalaisten Helan går Sjung hopp faderallan lallan lej-laulua ja vieressä sattui olemaan Sipoolainen kiva pariskunta... joten välillä saatiin vähän jutustella ihan oman maan kielellä : )



Käväisimme jopa kota-bubissa juomassa Johanna-nimiset iltamyssyt. Sattuu olemaan minun nimeni ja jos kerran oikein nimikko-juomasekoitus on olemassa, on se aivan pakko maistaa... hyvä oli!!



Postausten perusteella voisi luulla että olemme olleet vähintään kuukauden matkalla, vieläkään ei nimittäin loppua näy... huh ; ) Mutta koska haluan pitää blogiani jonkinlaisena omana päiväkirjanani, niin joudun vielä jatkamaan yhden postauksen verran vierailuamme naapurissa. Joten kestäkää tai hyppikää yli, vielä jatkoa tiedossa : )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti