Ihanasti kotona: VIIKONLOPUN PUUHASTELUJA

Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

VIIKONLOPUN PUUHASTELUJA

Kyllä on ihanaa kun luonto alkaa näyttämään merkkejä siitä, että kevättä kohti ollaan menossa. Minä kyllä kuulun ehdottomasti kesä ihmisiin! Pitkän pimeän jakson aikana elän kuin jossain horroksessa ja kun päivä alkaa kirkastumaan ja pitenemään, herään kuin talviunesta taas elämään mukaan. Jopa aamu herätykset ovat ihmeen helppoja pitkästäaikaa.
Kauniista säästä huolimatta olemme puuhastelleet viikonlopun jotakuinkin sisällä, yläkerrasta on kuulunut pauketta ja kolinaa taas aamu varhaisesta asti. Uusi huone ei valitettavasti itsestään valmistu ja jotta pääsisimme sentään kesällä ulos, niin yritämme sen nyt saada valmiiksi kun vielä lumi on maassa. Itse kyllä olen vielä tässä vaiheessa ollut enmmän päällysmiehenä ja tarkkaillut mitä seuraavaksi tapahtuu. Tapettikirjoja hiukan selaillut ja miettinyt muuta väritystä huoneeseen.

Nyt on "uusi" ovi asennettuna paikoilleen, täytyy vielä maalata valkoiseksi. Purut vain ropisi lattialle seinän välistä, kun oviaukkoa suurennettiin.

Minä taas kantelin (miehen avustuksella) kaappeja paikasta toiseen. Veimme tässä aiemmin olleen kaapin yläkertaan ja tämä tuli nyt sitten tilalle. Vaihdoin verhot valkoisiin ja järjestelin muutenkin tavaroita uuteen järjestykseen. Kylläpä piristi kun hiukan sai uutta ilmettä ruokailutilaan ja aurinkoa tuli tuplaten sisälle vaaleampien sävyjen myötä. Voi kun saisi vielä ikkunatkin pestyä, aurinko valitettavasti kyllä myös paljastaa nämä pienet epäkohdat kodin siisteydessä.

Voi kyllä kuulostaa jo aika hullulta touhulta, mutta tällaista tämä meidän elämä on. Tavarat seilaavat ympäri huushollia tämän tästä ja seinät muuttavat värejään, mutta kyllä sisustaminenkin voi olla harrastus... eikö vaan!??!