Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







tiistai 9. helmikuuta 2016

KADONNUT BLOGI JA MILJOONA KUVAA

Ette usko mikä riemu oli löytää kadonnut blogini noin 10 vuoden takaa. Aivan vahingossa netin ihmeellisestä maailmasta putkahti Mimmikatin blogista jokin omituinen "mainos sivu" ja aloin tarkemmin etsimään kauan kadoksissa ollutta blogiani. Vuodatus kaatui vuosia sitten ja se oli suuri menetys kun kaikki kuvat harrastuksestani katosi taivaan tuuliin.
Ette tainneet tietääkään tätä minusta, olen ollut innokas nukkekotiharrastaja aikoinaan. Kaiken ison sisustelun myötä se on jäänyt unhouksiin, mutta vain toistaiseksi. Pikkutalot odottavat uutta innostusta ja aikaa, eilen blogin löydyttyä melkein jo teki mieli uppoutua tähän ihanaan maailmaan jälleen. Jäin koukkuun omaan blogiini muutamaksi tunniksi, luulen että siellä tulee seikkailtua vielä muutama tunti lisääkin. Kaikki hienoudet sivuilta on hävinnyt ja postauksia joutuu selailemaan blogin alaosassa olevasta hae lisää kohdasta, mutta sieltä ne kaikki löytyvät kun vain tarpeeksi jaksaa klikkailla...AIVAN HUIPPUA!!!
Jos haluatte käydä kurkkimassa mitä sitä on saatu aikaiseksi minimaailmassa, niin täältä sinne pääsette: Mimmikatin nukkekodit

Tässä joitakin kuvia blogista...ja varoitan nyt, kuvia on PALJON!










Minipuuvärejä coctailtikuista, tilasin tyttären piirtämään suloisen minipiirustuksen kun hän oli vielä pieni neiti.




Kun se mieli muuttuu isossakin koossa, niin  tapahtuu myös minimaailmassa. Lastenhuoneeseen vaihtui tapetit ja sisustus...
















Lattialla oleva pikkiriikkinen tuttui ja sähköpistokkeet- ja katkaisijat on tehty itsekovettuvasta massasta.









 Nyt tuntuu aika mahdottomalle ajatukselle tehdä jotain näin pientä, mutta joskus vielä haluan kokeilla! Kuvissa olevat esineet ovat itse tekemiäni, nuken päällä olevat vaatteet ovat ystäväni väsäämät.
















Tunnistitko kuvasta nepparin?


















Paspis pahvista on moneksi



Mini keittokirjat ja ruokaohjeet ovat käytössä rähjääntyneet...




Emaliastioita konvehtirasian muoviosasta ja limpparipullonkorkin tiivisteistä













Vaunut jälleen paspiksesta valmistettu








Pehmyt askartelupuu (saa nukkekotiliikkeistä) on aivan mahtavaa käsitellä


Jälleen paspispahvi on käytössä




Valmiit huonekalut ovat tuunattu oman näköisiksi, puupenkki omaa tuotantoa







Sohva on itse tehty Marian ohjeilla



Mustekynän sisältä löytyy sopiva kierre vihkoon : )





Kukkia maalarinteipistä ja serveteistä, vispilä on taidonnäyte rautalankatöistä



Kaikenlainen roska on miniharrastajan aarteita, nämäkin matkalaukut on tehty pastillirasioista ja päivänvarjo jäätelöannoksen koristevarjosta







 Kaikki tämä lähti liikkeelle tästä...













...joululahja tyttärelle joka vei äidin mukanaan. Kaiken urakan jälkeen talo oli niin täynnä tavaraa, että ei sillä pystynyt enään leikkimään ; )
Niinpä äidin piti saada oma nukkekoti...









Tällainen raakile talo oli ostettaessa. Paljon on muuttunut, väliseinien paikkoja on siirrelty ja rakennettu uusia ym. ym.


Valmis se ei ole vieläkään, paljon jäi suunnitelmia toteuttamatta...



Nimen blogi sai tästä ihanuudesta, ehkäpä maailman lutuisimmasta kissasta nimeltä Mimmi. Tämä karvakuono ei olisi tehnyt pahaa kärpäsellekään ja niinpä kisu saikin olla mukana monissa lasten leikeissä, milloin potilaana lääkärileikeissä, välillä nukuttiin puettuna nukenvaunuissa ja toisinaan taas toimittiin barbien petinä. Mimmiä ei haitannut vaikka lapset eivät aina osanneet kantaa häntä kaikista hennoimmilla otteilla, vaan nautti joka ikisestä hetkestä mitä sai olla mukana. Ja kun ei huvittanut, niin sitten hypättiin naulakon päälle hanskakoriin nukkumaan.







Kiitos kun jaksoitte olla mukana, nukkekotikuvat saivat jäädä nyt sitten tähän. Öitä!!
Lähettänyt klo

21 kommenttia:

  1. gunagolu10. helmikuuta 2016 klo 6.50

    Aika ihana nukketalo sulla :) Mistä kaikkialta olet noita tavaroita löytänyt? Osan olet varmaan askarrellut itsekin? Mulla olis haaveena saada oma nukketalo tässä lähiaikoina, jos vaikka keväällä pääsis isän kanssa rakentelemaan kun ilmat vähän lämpenee.

    VastaaPoista
  2. Johanna10. helmikuuta 2016 klo 7.01

    Suosittelen, ihana ja rentouttava oma maailmansa. Tulet myös huomaamaan, että täällä on todella paljon harrastajia ja tulet saamaan paljon uusia ystäviä. Minulle ainakin kävi niin että sain monta ystävää joiden kanssa aivan oikeasti myös nähtiin, toki ne on harrastuksen hiipuessa jääneet myös pois. Olen tehnyt itse todella paljon, enemmän pientavaraa mutta mm. keittiö ja valkoinen puusohva ovat itse tekemiäni kalusteita. Valmiina löydät tavaraa esim. Minimaailmasta, Nukkekoti- ja lelu sivuilta...siellä onkin Marian aivan upea nukkekoti Väinölä. Hän on tehnyt jo useamman kirjan ja Väinölän blogista löytyy aivan huikeita ohjeita kaikkeen ihanaan askarteluun. Kun alat harrastamaan nukkekotia enemmän, tulet löytämään aivan varmasti tavaraa vaikka mistä, mutta varoitus...ei ole halpaa lystiä ostaa kaikkea valmiina. En uskalla edes ajatella mitä olen näihin kahteen minikotiin rahaa upottanut, joten roskia vaan keräämään. Ne alkavat miniharrastajan silmissä kummasti muuttumaan ihaniksi pieniksi esineiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. gunagolu10. helmikuuta 2016 klo 15.34

      Kiitos vinkeistä :) Oon kans ymmärtänyt, että tähän harrastukseen saa helposti uppoamaan rahaa niin paljon kun vaan raaskii laittaa. Olenkin jo vähän laittanut sivuun kaikkia potentiaalisia askartelumateriaaleja ja ostanut kirppiksiltä sisustusta, jos olen edullisesti löytänyt kivaa. Nyt vaan kun saisi vielä sen nukkekodin niin voisi aloittaa näpertelyn :D

      Poista
    2. Johanna10. helmikuuta 2016 klo 18.41

      Tapetteja tulostelin netistä ja hyvä materiaali on myös pienikuvioinen kangas. Esimerkkinä tuon vihreän talon vessa, eteinen ja keittiö on tapetoitu kankaalla ja aivan vain puikkoliimaa käyttämällä ovat olleet seinillä jo kymmenen vuotta. Minulla varmasti jossain vaiheessa tulee myös myyntiin nukkekotitavaroita, kunhan ennätän alkaa pitämään inventaariota sillä saralla.

      Poista
    3. Tiina 10. helmikuuta 2016 klo 23.34

      Gunagolulle vinkki, että käypäs katsomassa myös tuolla alempana kommentoineen Giacin blogi. Hämmästyt.

      Johannalle puolestaan täytyy sanoa, että kylläpäs oli Johannan näköinen talo. Tosi kiva ja nätti.
      Itsekin olen katsellut taloani sillä silmällä, että joskos taas... Mutta aina tuntuu, ettei aikaa löydy, sillä sitähän se vie kun leikkiin ryhtyy :) Kun hommasin Namun, jäi nukketalo ja nyt se on kauhiassa kaaoksessa... Minäkin aikanaan hommasin ekan talon pojalle (juu, ei jaoteltu tyttöjen ja poikien hommia), sitten oli pakko saada oma ja lopulta molemmat, joista rakensin sitten yhden "kerrostalon". Joku päivä vielä järjestelen oman taloni.....

      Voi että, kun oli kiva nähdä talosi!

      Poista
    4. Johanna11. helmikuuta 2016 klo 21.33

      Aivan, Giacin talo on jotain aivan upeaa työtä!!! Oma kärsivällisyyteni ei ehkä riittäisi ikinä moiseen taidonnäytteeseen, kaikki pitää saada tehtyä nopeasti aivan kuin kotonakin...tiedäthän sinä minut!? :)
      Meillä on juurikin niin samalla tavalla kaikki alkanut ja "päättynyt", odottelen myös omaa uutta innostustani miniharastukseen. Se vie niin mukanaan. Laitappas sinäkin kuvia omista taloistasi!!

      Poista
  3. Markanpilkkuja Myytippa10. helmikuuta 2016 klo 10.26

    Kyllä nukkekotikuvia jatkossakin voit esitellä. :D Itse liityin juuri Päijät-Hämeen nukkekotiharrastajiin, kun en tässä omaakaan harrastusta pääse harrastamaan, kun jalka kipsissä menee koko kevät. Nyt siis on kerrankin aikaa alkaa näpertämään mini juttuja. <3 On niitä tullut aina silloin tällöin tehtyä aiemminkin, mutta hevoset tuppaavat viemään kaiken vapaa-aikani, mutta nyt ne tosiaan ovat täysin muiden hoidettavissa. Näpertely vie myös mukavasti ajatukset pois nuista otuksistani, koska ikävä tuppaa olemaan tallihommiin. Menin myös osallistumaan roombox kisaan, jossa teemana on satu. Pitää vaan odottaa, että pihapolkumme sulaa, että pääsen isännän avustuksella tekemään itse boksin. :D Äidilleni ostin jo viime vuonna lahjaksi jäsenyhden ja hän on kans ihan hurahtanut ministelyyn. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna10. helmikuuta 2016 klo 18.30

      Me taidamme ymmärtää toisiamme tämän mineilyn viehättävyydestä ja sen miten siihen todellakin hurahtaa. Kiva kuulla että olet saanut itsellesi mielekästä puuhaa jolla saat pidettyä mielen virkeänä ja ikävän loitolla. Onnea kisaan, näemmekö kuvia tulevasta projektista sitten?

      Poista
    2. Markanpilkkuja Myytippa13. helmikuuta 2016 klo 15.03

      Kisatöitä saa esitellä vasta kilpailun jälkeen, mutta työt tulevat yhdistyksen nettisivulle esille, jossa niitä voi käydä muistaakseni toukokuussa äänestämässä. ;)

      Poista
  4. Giac10. helmikuuta 2016 klo 14.10

    Hei Johanna,
    Olen niin onnellinen olet löytänyt puuttuvia kuvia ja blogin. Se on kaunis nukkekoti.
    Iso halaus
    Giac

    VastaaPoista
  5. Mirja10. helmikuuta 2016 klo 15.09

    Miten viehättävä. Mitä taitoja tuollaisen taideteoksen luominen vaatiikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna10. helmikuuta 2016 klo 18.25

      Mukavaa näpertelyä, vaikka nyt kyllä ihmettelen itsekin miten noita kaikkea on voinutkaan värkätä.

      Poista
  6. Päivi Oksa10. helmikuuta 2016 klo 15.35

    Aivan superihania pikkiriikkisiä juttuja. Voi sitä ajan määrää, mikä niihin on arvatenkin uhrattu. Korvaamattomia ihanuuksia ovat kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna10. helmikuuta 2016 klo 18.24

      Aikaa on mennyt, mutta muistan kuinka tähän maailmaan uppoutuminen oli rentouttavaa ja koukuttavaa. Joskus vielä palaan pieneen maailmaani.

      Poista
  7. Pepi10. helmikuuta 2016 klo 18.05

    Nyt olen kyllä ihan sanaton ❤️

    VastaaPoista
  8. Kukkaiselämää10. helmikuuta 2016 klo 22.15

    Oho! Vau! Rapsuja kisuille!

    VastaaPoista
  9. Minttu21. helmikuuta 2016 klo 20.39

    Voi mahdoton, miten upeat kuvat!
    Kyllä olet taitava!
    Jotain samaa teidän kodissa ja tuossa nukkekodissa olin huomaavinani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna22. helmikuuta 2016 klo 18.33

      Kiitos Minttu, olen ollut taitava...en tiedä taipuisiko sormeni tänäpäivänä moisiin piperryksiin. Kyllä se taitaa pitää paikkansa että nukkekodeissa on samaa tunnelmaa kuin kotonakin. Jossain vaiheessa palaan taas tänne minisisustukseen, tulee paljon halvemmaksi ja on helpompi toteuttaa hulluimmatkin suunnitelmat :)

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)