Koti on paikka mistä saa olla onnellinen, mutta samalla se on paikka mikä välillä ahdistaa. Luvassa ei ole mitään sen suurempaa draamaa kuin oma sisustuskriisini, se vain näyttää jatkuvan ja kaihertavan muuttuvaa mieltäni yhä. Välillä jo luulin selvinneeni siitä urakalla hävitetyn tavaran myötä, mutta nyt kun aarteita on jo ennättänyt tulla uusia tilalle...olen taas samassa jamassa. Tänään kasasin jälleen rompetta läjään, osan myyn ja osan ehkä jätän talteen pahanpäivän varalle jos sellainen joskus koittaa. Ehkä tämä onkin hyvä oppi itselle, älä kiinny liikaa tavaraan... aina löytyy uusia aarteita.
Olen selkeästi nyt hiukan muuttamassa kotimme tyyliä himpun verran muuhun suuntaan, en vain taida vielä itsekään tietää varmaksi mihin ; ) Sen ainakin tiedän että kaipaan tietynlaista selkeyttä. Vaikka tavaraa onkin paljon, täytyy niiden keskustella toistensa kanssa ja tulla esiin eikä hukkua toisten joukkoon. Katsotaan mihin tämä ajan kanssa muuttuu, mutta oma luonteeni kärsimättömyydellään haastaa minua ja meinaa tehdä olosta välillä ahdistavan. Haluan valmista heti ja nyt, samalla kuitenkin tykkään että menossa on jonkinlainen projekti jota saa toteuttaa. Olen aivan toivoton tapaus!
Siinä olemme ME : )
Kotiimme tuli sovitteille pöytä, valkoinen saa väistyä tämän tilalta jos tähän päädyn.
Tänään Oulussa oli rompepäivät Automuseolla tuttuun tapaan näin kesäkuun alussa. Koska tapahtuma on niin lähellä kotiamme, en osannut olla sieltä poiskaan. Vaarallinen paikka... kaikenlaista kivaa olisi ollut tarjolla. En sortunut tällä kertaa kun niin päätin, vain yksi aarre pääsi meille. Hinta oli niin naurettavan halpa 1840-luvun kapasta, että en hennonnut jättää sitä ostamattakaan.
Myös toinen elintärkeätavara on kotiutunut tällä viikolla meille. Oulaisista löytyi niin suloisen raihnainen aarre, että aivan itseänikin jo hymyilytti mitä kaikkea sitä kotiin tuleekaan kuljetettua : ) Monot jotka oli kiinnitetty luistinteriin (eli luistimet), kaikessa rumuudessaan viehätti silmääni niin että neljän euron hintaan otin riskin.
Näillä sitä on joku joskus aikoinaan luistellut...
...eikä varmasti osannut kuvitellakaan millaisessa käytössä rakkaat menovinkkelit joskus tulevat olemaan : )
Innostuin vähän, mutta oli aivan pakko saada kuvata kotia ja todeta että aivan kaikki ei ole pielessä ; ) Tämmöisin aatoksin tällä kertaa, lokoisaa lauantai-iltaa!
Tekstit
Jos sinulla on tavaraa tullut ja mennyt ja vaihtunut, niin parhaat Helmet on siellä , niin kauniita kaikki !
VastaaPoistaLuistimet on karulla tavallaan söpöt, oiskohan silloinen omistaja voinut uskoa, että hänen elämää nähneet menopelit on jonkun nykyihmisen mielestä söpöt, heh :)))
Todella paljon mennyt ja välillä joutuu luopumaan jopa niistä niistä "helmistäkin", kun ailahtelevainen mieleni muuttuu ja kyllästyn tavaraan. Vanhoista vain on astetta vaikeampi luopua, niiden ainutlaatuisuuden vuoksi.
PoistaKyllä saattaisi luistinten omistaja olla ihmeissään jos tietäisi :)
Olispa hauska tietää monoluistinten tarina :) Tuo pöytä näyttää niin hyvältä ja minusta ehdottomasti parempi kuin valkoinen. Silmiini pisti myös tuo ompelukoneen suojakupu (?) - semmoinen pitäis minunkin löytää.
VastaaPoistaTerveiset sinne!
Sanos muuta, ei varmasti mitkään miellyttävimmät luisteltavat :)
PoistaKyllä itsekin tykkään tästä väristä enemmän, mietin vain pitäisikö etsiä jokin talonpoikainen pöytä vai jääkö tämä meille. Tykkään kyllä pöydästä todella paljon!
Jospa löytäisit oman kupusi, ahkerasti vaan kirpputoreille!
Upeat luistimet <3 Kyllä teillä on niin kaunista, ihan silmä lepää :)
VastaaPoistaKiitos Mari, vaikka kriiseilenkin täällä :)
PoistaMä tietyllä tavalla kiinnyn joihinkin oikein vanhoihin esineisiin ja ne sitten pysyykin sellasina kestolemppareina vuodesta toiseen. Kaikenlaista retro ja vintagekrääsää (ja ehkä jotain uusvanhaakin) tulee hankittua vähän väliä ja sitten niihin kyllästyy kuukaudessa. Pitäisi siis (ainakin minun) panostaa ns. kunnon antiikkiin ja jättää ne muutaman euron kipot ja kupit pois :D Olen siis tehnyt muutamalla eurollakin tosi kivoja löytöjä mutta ehkä ymmärsit mitä ajan takaa :) Mutta esim. eilen näin wanhan tavaran pörssissä 1700-luvun klaffipöydän ja ai että se puhutteli mua. Se olis varmaan sellanen hankinta mikä seurais vanhainkotiin asti :D
VastaaPoistaTaidan ymmärtää oikein hyvin ja samaan sorrun. Niistäpä sitä sitten onkin luovuttu nyt oikein urakalla ja koitan olla harkitsevaisempi jotta saisin vain niitä helmiä kotiini kannettavaksi. No...ei ehkä aina onnistu, mutta mahdollisimman paljon. Tänäänkin kävi rompepäivillä, enkä ostanut mitään :)
PoistaIhana koti sinulla on, ja osaat tehdä vanhoista tavaroista kauniita asetelmia. Kaikilla meillä sisustusmaku välillä muuttuu, mutta tuollaiseen vanhaan taloon kun teillä ei sovikaan mikään minimalistinen sisustus, tyhjiä pintoja ja maljakossa pari risua ristissä, ei kiitos!
VastaaPoistaMinä nuorempana inhosin kristallikruunuja, mutta nyt en mistään hinnasta luopuisi upeasta pussikruunustani, jonka senkin löysin kirpparilta!!
Laita välillä tavaroita varastoon, ja otat sitten vuoden kuluttua esille.
Ja kun on innostunut kirpputoreista, niin mikäs meidän sieltä pois pitäisi :-)
Kiitos kannustuksesta, voin siis huoletta olla ylpeä runsaudesta :)
PoistaKirpputorit ovat niitä paikkoja missä tulee käytyä vähän väliä ja liikkuva työni antaa mahdollisuuden siihen liiankin antoisasti. Tuo varastointi juttu on hyvä keino, mutta nyt olen päättänyt että en liikaa varastoi vaan osaan myös luopua jostain välillä.
Voi miten paljon kauniita kuvia!
VastaaPoistaKauniita esineitä!
Kiitos Sari, innostuin vähän ;)
PoistaKyllä, olet toivoton tapaus, mikäli sitä mitataan sillä, että omistaa paljon kauniita tavaroita :). No, ymmärrän pyrkimyksesi selkeyteen. Minä taistelen vähän väliä saman dilemman kanssa: haluan selkeyttä, mutta sitten jokin ihana esine olisi kiva saada koristeeksi, ja kyllä siinä houkutus on suuri!
VastaaPoistaTaidat ymmärtää täysin minkä tunteen kanssa täällä kamppailen. Joskus vain mietin miksi en voi pysyä pois sellaisista paikoista missä nämä houkutukset vaanivat :)
PoistaKauniita kuvia ja tunnelmaltaan niin ihania. Viihtyisin todella hyvin kodissasi kaiken ihana tavaran keskellä :) Kuvissa oli jotain tuttuakin; tismalleen samanlainen kristallikruunu löytyy myös Isolasta.
VastaaPoistaKiitos kommentista, kauniisti sanottu! Mutta tiedäthän välillä tunteen kun mikään ei ole kohdillaan, olipahan se oma naamavärkki, vaatteet tai sitten se kodinsisustus...se on inhottavaa ja oikeasti mikään ei ole sen kummemmin pielessä kuin muulloinkaan ;)
PoistaTykkään hullunlailla tuosta kristallikruunusta, sopivan yksinkertainen ja painavat kristallit ovat niin ihanan jyhkeitä.
Minusta teillä on niin kaunista ja kodikasta!♡
VastaaPoistaYmmärrän kyllä hyvin tuon "kriisin", -minusta tuntuu että itselläni on se siustuksen `punainen lanka` hukassa.
Tällä hetkellä sisällä eletään kuin pellossa, siivous on jäänyt vähälle, sisustuksesta puhumattakaan, kun tulee vietettyä niin paljon aikaa pihalla.
Saas nähdä miten käy syksyllä kun on enemmän sisällä ja tuntuu että kodin sisustus ei nyt miellytä.
Toki ongelmaan löytyisi ratkaisu jos olisi paksu lompakko.☺
Toivotan kauniita kesäpäiviä!♡
Siinäpä se, oikeastihan mikään ei ole pielessä muualla kuin omassa päässä ;) Vaihtelunhaluinen ihminen joka kyllästyy entiseen ja haluaisi muuttaa tyyliä tämän tästä. Se lompakkohan sitä vaihtelua aina tahtoo vähän rajoittaa, mutta onneksi monet uudistukset ovat aikalailla halpoja kirppislöytöjä...se etu siitä kun tykkää vanhoista tavaroista.
PoistaTeidän kotinne on myös oikein kaunis ja viihtyisä, näin kesällä ei haittaa vaikka sisähommat ovatkin vähän renpallaan. Kauniita kesäpäiviä sinnekin päin!