Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







maanantai 30. tammikuuta 2017

HUIPUTUSTA

Luonto meinaa huiputtaa meitä oikein kunnolla, eihän nyt kukaan usko että tammikuussa olisi jo muka kevät! Mutta siltä se kyllä tottavie on tuntunut muutaman päivän, vesi valuu räystäistä ja linnut visertelevät kuin keväällä konsanaan. Tunnetta lisää tietysti selvästikin pidentyneet valoisat hetket ja välillä jopa aurinko. No... tämä taitaa olla vielä turhan aikaista keväilyä, mutta siitäköhän lie taas tullut jonkin sortin innostus kukkiin. Kaikki vanhat raihnaiset joutavat pois ja uutta tilalle. Itse en vielä ennättänyt kukkakaupoille, ihana ystäväni sen sijaan toi tullessaan eilen kauniita valkoisia tulilatvoja useammankin kappaleen.



Kaikenlaiset vanhat astiat, kipot ja kulhot ovat kyllä niin kauniita suojaruukkuja kukille.


Hiukan "jaloissa" pyörinyt joulukaktus on ollut jo monta kertaa uhan alla joutua poistoon, nyt se mokoma alkoi tekemään pieniä valkoisia nuppuja : ) Eihän sitä poloista voi poiskaan laittaa, mutta vaikka pieni onkin niin minne tämän sijoittaisi??? Sitten onneksi muistin kaapissa lojuvan vanhan seinätelineen...



Sepäs olikin aika suloinen! Ja montakohan vuotta tuokin härveli on kaapissa ollut? : )





Ikkuna on kyllä aika kaukana kukan luota katsottuna, saapas nähdä miten kaktus viihtyy uudessa paikassaan vai joudutaanko loppujen lopuksi turvautumaan ikivihreään tekokukkaan.




Alakerran aulasta on ajan kanssa kehkeytynyt yksi lempipaikoistani, lähtötilannehan ennen remppaa oli aivan muuta. Näihin talon muutoksiin tulen tekemään aivan oman postauksen lähiaikoina, onkin kiva palata muistelemaan mitä kaikkea sitä ollaan saatu neljän vuoden aikana aikaiseksi. Tällä hetkellä sauna on valmistumassa tohinalla, sitten olisi sekin osasto läpi käyty. Ajatuksia pyörii päässä senkin jälkeen, mutta jääköön ne vielä ääneen sanomatta : )

Hyvää alkavaa viikkoa!

6 kommenttia:

  1. Kaunista! Meillä huiputus loppui. Tuli lunta taivaan täydeltä. Missä kisut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkasta taas täälläkin...sopivasti ja aurinko paistoi : )
      Kissat viettävät laiskoja päiviä aivan sisällä, ulos ne eivät kaipaa talvella ollenkaan.

      Poista
  2. Kauniita tulilatvoja, etenkin noissa astioissa :) Täälläkin ensin linnut visersi ja sitten tuli lunta taivaan täydeltä. Nyt taas loskaa ja harmaata. Kissat on viisaita, nauttivat kodin lämmöstä ♥

    VastaaPoista
  3. Joskus sitä miettii josko rupeais kissaksi : )

    VastaaPoista
  4. Meillä on kotona myös lempipaikkoja,takan lähellä on yksi sellainen.Dovaanilla saa loikoilla ja makoilla,mikä sen mukavampaa rentoutuskeinoa.

    VastaaPoista