KASVOIHAN SE!

Edellisessä postauksessa toivoin etteivät Hyasintit innostuisi kasvamaan liikaa, mutta eihän sellainen ole edes mahdollista...

...tai outoa kyllä...toinen totteli sittenkin :))

Aika söpö jos pysyisi tuollaisena! Ostin yhden lisää kaveriksi, saas nähdä ennättääkö kukkaan jouluksi. Myös vanha silitysrauta sai uuden kukkasen entisen tilalle...Kerttu piti huolen siitä että talossamme ei tule olemaan Pitsiköynnöstä nyt eikä jatkossakaan.

Kokeillaan nyt sitten Mehitähteä, josko tämä ei maistuisi niin hyvälle.

Nyt katsotaan mitä tapahtuu...

 ...nuuh nuuh...

...ei hyvä!!

Ja niin sai kukka olla rauhassa :)

Eilinen päivä meni siivotessa ja miten ihana olikaan sen jälkeen kantaa kuusi sisään ja sytytellä kynttilät! Kaiken kruunaa vielä maisema ulkona...

...joka niin ihanan valkoinen, vihdoinkin!!!

Mattikin tuli katsomaan mitä herkkuja nyt olisi tarjolla...

...ja sehän tarkoittaa sitä että kissat on heti ikkunalla...

...ja tontut nurin.

Laitappa tässä sitten kotia nätiksi :)) Nämä meidän karvakaverit tahtovat olla niin joka paikassa kaverina, kuten nyt Kerttu tässä koneen takana kun teen tätä postausta...

Onneksi nämä veijarit eivät näytä olevan moksiskaan kuusesta, saattaa pysyä siis pystyssä joulun ajan!

Hiukan uudistusta siivottuun kotiin laitettiin poroteemalla. Pukuhuoneen korituoli sai uuden peitteen entisen kauhtuneen tilalle...

Tuoli on ollut Kertun lempipaikka, mutta nyt ei rohkeus riittänyt vielä mennä siihen nukkumaan :))

Toinen poro kotiutui Pentikiltä...

Nyt tuntuu siltä että joulu on jo lähellä.

Lopuksi vielä hiukan fiilistelyä illan pimetessä.

 Oikein ihanaa 4:ttä adventtia!

ÄLKÄÄ KASVAKO PLIIIISSSS!!

Eihän joulu tule ilman kukkasia ja niinpä kotiutin pari hyasinttia vihdoin meillekin. Olen tarkoituksella koittanut venyttää niiden oston myöhempään, jotta olisivat vielä joulunakin katselukunnossa. Saas nähdä miten käy, toinen on jo uhkaavasti kasvattanut varttaan enemmän kuin olisi tarvinnut :))

Vanhat apteekinpullot steariineineen ovat minusta vallan kauniita tunnelmanluojia, sopivat tänne meidän miljööseen.

Kirppareilla en ole pahemmin käynyt viimeaikoina, lukuunottamatta pikaista piipahdusta Punaisenristin kirpparilla viimeviikolla kun ohi ajoin. Löysin sieltä kokoelmieni täydennykseksi posliinikantisen vanhanpullon, nämä ovat niin ihania että en miettinyt hetkeäkään etteikö se mukaan lähtisi. Hintakin varsin kohtuullinen kirpputorihinta.

Purnukat ja purkit ovat heikkouteni (yksi niistä monista)...

Viikon aloitus tässä harmaassa ja märässä pimeydessä tuntui jotenkin erityisen väsyttävältä tänään, mutta huomennahan on jo tiistai joten eiköhän se siitä :)

Hyvää viikonjatkoa vaan kaikille!

NYT SITTEN MEILLÄKIN

Olen ollut vähän hitaanlainen joulun valmistelija verrattuna teihin luultavasti kaikkiin muihin bloggaajiin. Jostain syystä en ole ollut yhtään innokas tekemään yhtään mitään tulevan juhlan eteen, eikä ulkona paistava lumettomuuskaan paljoa edistä saamaan tätä tunnetta itselle päälle.
Ehkäpä uusi työni on vienyt enemmän ajatuksia sinne rintamalle ja kaikki se haikeus myös siitä kun jätin entiset ihanat työkaverini ja työnantajani. Täytyi aivan jo viime viikolla piipahtaa tervehtimässä heitä ohikulkumatkalla, tuntuu siltä kuin siellä olisi ollut toinen kotini ja perheeni...niin ikävä jäi. Mutta siitäkin huolimatta olen innoissani uusista tuulista ja nyt onkin ensimmäinen viikko takana varsinaisesti työnparissa. Onneksi myös täällä on aivan fantastiset ihmiset ympärillä ja pääsinkin heti perjantaina viettämään pikkujouluja oman pienen Oulun porukkamme kanssa. Ensin kävimme rentoutumassa kuumakivihieronnassa ja sen jälkeen menimme maittavalle joululounaalle, se tuli juuri niin tarpeeseen kuin vain olla saattaa ja oli mukava tutustua paremmin uusiin työkavereihini.

Hieronnasta ja ihanasta illasta virkistyneenä, sainkin kaiveltua joulukoristeet esille ja laitoin jotain pientä itsenäisyyspäivän kunniaksi koristamaan kotiamme. Valmistauduimme illan linnanjuhlia verten runsain kynttilöin ja sen perinteisen ensimmäisen suklaakonvehtirasian kera ja tietysti lasi viiniä kruunaa kaiken. Mies oli viikolla lomalla ollessaan laittanut hiukan jouluvaloja niin sisälle kuin uloskin ja minusta se oikeastaan jo riittää tuomaan jouluisen tunnelman tulevan joulukuusen ja kynttilöiden lisäksi. En oikeastaan haluakaan laittaa paljon koristeita, vain sen verran että tunnelma on lämmin ja rauhallinen. Olemme päättäneet että tämä joulu vietetään aikaslailla pienesti jo senkin vuoksi että joudun itse selviämään todella pienillä rahoilla melkein kaksi kuukautta, johtuen siitä että olin suht pitkällä sairaslomalla tässä välillä. Onneksi lapset ovat jo niin isoja, että ymmärtävät tämän eikä turhia paineita oteta nyt tästä vaan nautitaan yhdessä olosta ja tulevista vapaapäivistä.

 Meillä on enkelit ja tontut sulassa sovussa, molemmat kuuluu jouluun.

Kuva ei liity mitenkään jouluun, mutta halusin vilauttaa senkin lähemmin. Tämä sopi minusta niin ihanasti rouvan ja herran komeronovien väliin makkariin, että päätinpä siirtää sen eteisestä tähän.

Eiköhän se joulumieli jo näillä saada aikaiseksi! Joulukukkia pitää kyllä vielä saada ehdottomasti, taidan hankkia muutaman pienen hyasintin tuomaan ihanaa tuoksua taloon.

Muutamia haasteellisia kuvia koetin ottaa myös illan pimeydessä...

Joku kuvista on todella epätarkka, mutta tunnelma niistä välittyy varmasti myös teille. Rakastan niin ylikaiken tätä meidän maalaismiljöö maisemaa ja kokonaisuutta mikä muodostuu meidän ja naapurimme rakennuksista. Siltikään emme asu maalla, vaan suht lähellä kaupunkia. Tämä on juuri se yksi syy miksi olemme kotiutuneet tänne todella hyvin, tuntuu siltä kuin olisimme asuneet jo iät ja ajat Oulussa vaikka todellisuudessa olemme olleet täällä vasta reilut yksi ja puolivuotta. Emme ole katuneet tätä suurta muutosta minkä vihdoinkin rohkenimme tekemään, ajankohta oli silloin niin sopiva ja ajankohtainen jo tyttären opiskelujenkin kannalta sekä meidän molempien töiden vuoksi. Kotimme on nyt täällä ja luulen että tänne se myös jää.

Hyvää sunnuntai iltaa, kynttilät palamaan ja joululaulut soimaan...minä taidan siirtyä köökin puolelle ruoan laittoon.

SE ON IHANA

Yläkerran portaikon vaatehuone valmistuu vaihe kerrallaan. Nyt voi jo hahmottaa mitä tuleman pitää ja kesällä hankittua ovea oli pakko sovitella omalle paikalleen, se on niin i..h..a..n..a!!! Värikin just eikä melkein minun makuuni ja maalipintakin niin hyvässä kunnossa että ei tarvii mitään tehdä. Tämä oli oikea aarre vaikka en vielä ostaessa tiennyt mihin se meillä tulee päätymään, luotin siihen että kyllä sille käyttöä löytyy ja niinhän sitten löytyikin. Pänikkkä ja Piironki Vaalassa on oikea aarreaitta...suosittelen!

Lankkulattia on paikoillaan kuivumassa ja odottelee maalausta. Mauno on ollut ahkerasti mukana touhuissa työnvalvojan roolissa :)

Tapettitehtaalta tilasin muutaman mallin tapeteista mitä ajattelin portaikon seinään mahdollisesti laittaa. Odottelen innolla omaa vuoroani päästä hommiin, tähän saakka vastuussa rakentamisesta on tämä talon miespuolinen väki. Se paras vaihe on tietysti se kun pääsee laittamaan tapetit seinille ja sutimaan maalipensselin kanssa. Mutta sitä ennen on vielä monta asiaa tehtävänä, joten malttia taas tarvitaan tältä emännältä kovasti. Mutta jouluksi on oltava valmista, ainakin osittain??

Mukavaa viikonjatkoa, huomenna olis sitten kolmas päivä uuden työn parissa...huisin jännää ja mukavaa!