Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







tiistai 18. maaliskuuta 2014

MÄ KEKSIN!!



Että täällä ylhäällä on kivaa!! Aiemmin se oli Mauno joka tänne livahti, mutta nyt pikkukirppu keksi oikein mukavan uuden leikin..."livahdan tänne ettekä saa kiinni".


Olemme vielä rajoittaneet kissojen menoa parvelle, jossa olisi tietysti aivan ihanaa hipsiä pitkin parruja. Mutta kun alas tulo ei ole aivan vielä varmaa mitä kautta se tapahtuu, olemme sulkeneet portaat toistaiseksi.



Näitä pitkin se kulku olisi suotavaa, mutta Mauno jo yhtenä päivänä oikaisi kaapin päältä missä arvatenkin on talon rouvan aarteita melkoinen määrä. Ja itsepäinen kun olen, niin siellä ne pysyykin!


No kaikki hyvin tähän saakka, mitään ei mennyt rikki. Päätimme kokeilla mitä tapahtuu ja portaat on nyt vapaassa käytössä. Kerttu kulkee sieltä mistä pitääkin ja niin onneksi Maunokin. Leuhkana kirppu kuikistelee yläilmoista ja on olevinaan suurempikin talonvaltaaja ;0) Neiti ravaa eestaas ylös ja alas, mutta nyt kun sitten on vapaa pääsy parvelle, ei se näytä Maunon mielestä enään niin kiinnostava paikka olevankaan .


Tästä takan reunalta sinne aikaisemmin livahdettiin ja siinä se viehätys piilikin, jotain ei sallittua ja jännää.


Tänään paistelee niin ihanasti aurinko ja pakkastakin kymmenkunta astetta näin aamulla. Poika Kajaanista tuli vierailulle ja päätin jäädä kotiin päiväksi jotta saadaan jutusteltua kuulumisia kaikessa rauhassa. Illalla jo lähtö takaisin, koulu kutsuu vielä. Kirjoitukset olisi nyt takana, joten nyt vain jännätään pääsemmekö juhlimaan ylioppilasta keväällä. Voi miten aika rientää, 20 vuotta tulee tässä kuussa siitä kun sain tämän esikoisen kainalooni. Kääk...olen vanha!!

Sama tyyli näyttää jatkuneen, poika nukkuu vielä...kello lähenee 11:sta. Juttukaveria odotellessa näpsin aurinkoisia kuvia kotoa. Väkisinkin suu menee hymyyn ja olo sellainen että taas alkaa pikkuhiljaa herääminen talvihorroksesta.













Ihana paljastava aurinko, olisikohan sitten ollut hyvä juttu pestä ikkunat kun vielä oli lauhaa?

Mutta mitäpä moista murehtimaan, kyllä se kevät vielä tulee ja ikkunatkin pestyä. Tänään nautitaan auringosta ja pojan seurasta, illalla olisi tiedossa keilailua ja ruokailua työporukan kanssa.

Aurinkoista tiistai päivää ihanat!


lauantai 15. maaliskuuta 2014

LAUANTAI JORINOITA

Enpä muista tehneeni koskaan maaliskuun puolessa välissä pihahommia haravoinnin merkeissä, mutta nyt tehtiin. Tosin kuin taikaiskusta alkoi satamaan pienen pieniä lumihiutaleita, mutta ei niin paljoa että maa valkoiseksi olisi mennyt ja samantien suli poiskin samantien. Toivottavasti ei nyt tämän enempää satelisi, kevät saa minun puolestani tulla jo! Lunta pihallamme ei ole ollut enään pitkiin aikoihin, eikä sitä täällä Oulussa juurikaan näy enään missään.






Virittelimme tulet pihalle haravoinnin päätteeksi ja paistoimme makkarat. Voi mikä ihana autuas tunne!



Pihalle on tarkoitus rakentaa ulkoilutarha kissa viikareille, täytyisi suunnitella joku kiva systeemi joka silmää mielyttäisi. Siihen saakka kisulit viettävät kissan elämää sisätiloissa, valjas hommat ovat vielä aivan opettelussa. Eivät ole ulos onneksi kaivanneetkaan, odottelevat lämpimämpiä kelejä vielä.



Mauno makoilee "ketsupit" nokassaan (syöty kanaa tomaattikastikkeessa, lemppari herkku) ja huomatkaa pituus! Ihme teleskooppi-kissa, osaa venyttää itsensä todella pitkäksi ja toisinaan kökötetään niin pienessä kippurassa.


Täh...puhutaanko minusta??


On siinä kissaa koko altaan täydeltä. Mitattiin yhtenä päivänä Maunon pituus tassusta tassuun kun lattialla makoili ja 110cm se mitta näytti  ;0) Ei mikään pikkukaveri, mutta niin hellyttävä mussukka!!


Kerttu on paljon pienempi mukelo ja niin kova touhuamaan lelujensa kanssa. Tylleröllä onkin hauska tapa kantaa suussaan lelujaan paikasta toiseen, en vain ole onnistunut yhtään kuvaa vielä nappaamaan. Uni maistuu rajujen leikkien välissä.




Kertustakin on pikkuhiljaa kehkeytynyt oikein hellyydenkipeä pikku-kissa ja neiti onkin saanut rohkeutta tulla oikeinkin lähelle rapsutettavaksi. Mielellään siinä sitten keikistelee, puskee ja kierii selällään, mutta syliin ei tulla. Syliin otettaessa aivan jähmettyy kauhusta, mutta pikkuisen siinäkin edetty paremmalle puolelle. Mauno on oikea sylikissa kun sillepäälle sattuu, Kerttu onkin sitten sellainen sylinvieryskissa ;0) Ihania molemmat!

Tällaisia jorinoita täällä tällä kertaa, mukavaa lauantaita kaikille!

Lisäys:
PLÄÄH...ja tuntia myöhemmin näyttikin tältä...



...kävimme kaupassa puolituntia ja sillä välin maa oli muuttunut valkoiseksi. Kissat taitavat olla sitä mieltä että parempi pysyä sisällä vaan.


torstai 13. maaliskuuta 2014

JA VALMIIMPAA TAAS...

Monenmoista touhua ollut ja pienenpieni kodinhoitohuoneemme alkaa olla viittävaille valmis. On tehty tasoa, seinää ja tapetoitu, pikkuhiljaa pääsen jo sisustamaankin. Jälleen malttamattomana tietenkin sitä jo jonkin verran olen tehnyt. Sen verran pöhelö olen, että vaikka remontti on kesken, niin en malta jotain kivaa olla jo sujauttamatta tilaan ;0)










Siinä se taas kodin yksi huone alkaisi olla kohta valmiina ja eikun seuraavan kimppuun! Olisikohan se toinen vessa vaiko pukuhuoneemme, katsotaan mihin sitten kallistutaan??
Postausten välissä on ennättänyt olla naistenpäiväkin ja jälleen meidän talon ainokainen mies ihmismuodossa muisti meitä kahta neistosta kukkasin. IHANA MIES!!



Kirpparille erehdyin lauantaina poikkeamaan, jäi mieltä kaivelemaan edelliseltä reissulta tämä taulu...


Eihän sieltä sitten pelkän taulun kanssa ulos tultu, vaan mukaan lähti myös kaksi kaunista liinaa, ikikukkanen, parit tyynynliinat ja ihana lasinen kynttilänjalka.






Että näin, eihän ollut yllätys??!! Kyllä nuo kirpparit ovat ihmepaikkoja, jotain sieltä aina tuppaa löytymään ja mikä tietysti parasta, niin halavalla lähtee!

Mukavaa torstaita, se alkas viikko olla taas paremmalla puolella :0)