Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 17. marraskuuta 2013

NO HUH HUH MIKÄ LAUANTAI ILLAN PÄÄTÖS

Tulipahan taas uusi kokemus elämään lisää kun lauantai illan ratoksi käväisi palomiehet kyläilemässä. Olipahan yhen sortin tapahtuma tämäkin. Kaikki alkoi tästä...


Olemme kotosalla muutaman päivän aivan kahdestaan miehekkeen kanssa, tytär lähti Helsinkiin muutamaksi päiväksi siskoni luokse. Niinpä vietimme laatuaikaa kahdestaan ja sytyttelimme saunan jälkeen kynttilöitä ja tulen takkaan. Ykskaks tuli alkoi käyttäytymään todella oudosti ja savua alkoi tupruttamaan sisään. Hormista tipahteli jotain ja ulos mentyämme tarkastamaan tilannetta, tuli piipusta kipinöitä. Totesimme että nyt taitaa olla kysymys nokipalosta piipussa ja eikun kysymään palolaitokselta miten toimia.

Niinhän siinä sitten kävi että komeita miehiä tuli pillit huutaen oikein kahden ison paloauton verran tarkastamaan tilanteen. Saimme onneksi huokaista helpotuksesta, kaikki hyvin ja palokin jo sammunut. Kyllä muuten säikaytti ja opimme tästä... HUOLEHTIKAA PIIPPUJEN NUOHOUKSESTA ja polttakaa kunnon puuta!!!

Loppu ilta sitten menikin ihmetellessä tapahtumaa ja huojentunein mielin saimme mennä nukkumaankin. Kaikkea sitä sattuu!!

Loppuun vielä vähän kevyempää asiaa, näin sijottui uusimmat löydöt ja kuusi kotiimme.


Pannulaput...


piparimuottipurkki...



...ja kuusi



Ihanaa sunnutai iltaa!!

4 kommenttia:

  1. Hui, kyllä se säikäyttää! Onneksi ei käynyt kuinkaan. Pitäisiköhän minunkin kohta antaa periksi ja hakea pikkukuusi... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säikäytti todella, mutta onneksi selvisimme säikähdyksellä.
      Haehan kuusi, on se vaan niin söpö!

      Poista
  2. No huh huh! Onneksi ei teille sattunut mitään!!!

    Löydöt ovat löytäneet kauniit paikat kauniissa kodissa ♥

    VastaaPoista
  3. Sanos muuta, oli vähän karmiva kokemus.

    VastaaPoista