Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







torstai 3. heinäkuuta 2014

JUUH...UNOHTU

Miten se saattoi tapahtua?? Viime postauksen ihana sohva on niin namunen, joten unohdinpa kokonaan että tulihan sieltä Kajaanin tuliaisina vielä tämä söpö pikku pöytäkin.


Mauno katsoi tärkeäksi testata heti pöydän ja ennenkaikkea sen että mahtuuko näin iso poika sen alle ;D


Sohva ja pöytä ovat löytöjä Kajaaniin tavarakirppikseltä, joihin silmäni iskin jo toukokuun visiitilläni. Sohvahan sitten varattiin heti ja pöytä jäi kaivelemaansen verran mieltä, joten soitto perään ja pöytäkin meni varastoon odottelemaan hakijaansa. Loppujen lopuksi rakas äitini osti sohvan meille yhteiseksi syntymäpäivälahjaksi, meillä nimittäin on miehekkeen kanssa peräkkäisinä päivinä juhlat.

Eipä minulla sitten muuta, että hei vaan!
Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. Kukkaiselämää3. heinäkuuta 2014 klo 22.02

    Hih, hyvin näyttää Mauno mahtuvan. Ihana!!

    Ihmettelit, mihin ne sun kommentit katoavat blogissani. Ne tallentuvat odottamaan julkaisua. Luen kommentit läpi ennen julkaisua, sillä joskus on kirjoiteltu törkeyksiä...

    VastaaPoista
  2. Johanna3. heinäkuuta 2014 klo 23.07

    Kommentit ovat nyt tuntuneet häviävän aika monella muullakin, katoavat kuin tuhka tuuleen. Eli ei ole mitä luultavimmin tullut sinulle niitä aikaisempiakaan mitä olen laittanut, näin on käynyt muissakin blogeissa ja myös muille. Pepin blogista oli hävinnyt ykskaks kokonainen postaus...joten ei ole tekniikka aina niin varmaa.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)