Talot vanhentukoon rauhassa, mutta minä en tahdo enään ja piste!! Jotain lohduttavaa tässä ikävässä vanhentumispäivässä kuitenkin oli, sain aivan ihanat lohtulahjat.
Lahjaihanuus tulee aulaan, josta täytyy saada ensin pois entinen sohva joka on jäännös ravintola-ajoilta. Lisäksi kaarevaseinä sen takaa olisi tarkoitus purkaa ja rakentaa aivan normi malliin suoraksi, toiselle puolelle tulee makuuhuoneen komerot.
Eihän ole oikein meidän tyylinen, vai mitä???
Vieraina meillä oli viikonloppuna omat vanhempani ja poikani Kajaanista. Vihdoinkin saimme nauttia ihanista kesäsäistä ja päätimme lähteä tutustumaan Hailuotoon. Matka oli...no...ihan mukava johtuen seurasta...mutta kyllä taisi riittää tuo yksi käyntikerta siellä päin suomea.
Perillehän Hailuotoon pääsee vain ja ainostaan puolentunnin lossikyydillä. No olihan se elämys sekin, olimme siis merillä :D
Kun pääsimme perille, ajelimme läpi Hailuodon noin 30km katsellen maisemia jotka olivat suurin osa metsikköä. No jotain muutakin pienen hetken...
Nyt pyydän nöyrimmät anteeksipyyntöni jos joku lukija sattuu olemaan paikallinen, mutta on aivan pakko sanoa että meille tämä maakuntamatkailu oli täysi pettymys. Oletimme että saamme ajaa pitkin rantoja ja ihailla kauniita maisemia, mutta...ei niin sitten mitään niin ihmeellistä, ei koko paikassa. No hö, eikun takaisin ja arvatkaapa mikä meitä sitten odotteli!??
Kahden tunnin jonottelu lossille jotta pääsemme takaisin. Ou jee, tämä olisi ollut kyllä aivan kohokohta jos olisimme olleet liikkeellä henkilöautolla! Onneksi olimme lähteneet vanhempieni matkailuautolla, joten aika kului kuitenkin jokseenkin siedettävästi autojonossa pelaten, syöden eväitä ja rupatellen...niin ja ihaillen merta molemmin puolin autoa.
Mukanamme oli meitä viihdyttämässä myös ihastuttava Ruffe, jonka mainioille tempauksille saimme nauraa monet naurut tälläkin reissulla. Ihana pikku röhkijäinen!
Juuh...ja sitten vielä ne löydöt mitä tein seuraavana päivänä kun äitini kanssa käväisimme Kodin ykkösessä ja samalla kirpparilla.
Päätin sijoittaa anopiltani saadun synttärirahan näihin ihastuttaviin emalikattiloihin ja kannuun. Ihanaa kun emalikattilat ovat palanneet taas markkinoille.
Tulipas tähän nyt joristua monenlaista asiaa, nyt on pakko painua pehkuihin jotta jaksaa taas aamulla reippaana kipaista työmaalle.
Öitä!
.jpg)
Tekstit
Ihana lahja!!
VastaaPoistaPaljon onnea vanhenemisen johdosta ☺ Siinä on niin hyvät että huonot puolensa - takuuvarmasti ☺
Ikäkriisi, mikä se on ?!
Satu armaani, kyllä sinä(kin) siihen vielä törmäät ;)
PoistaHih...oikeinko me toivotaan niin?? ;D Onpa kiva että Tiina ymmärrät mistä puhuin.
PoistaToivotaan, toivotaan :)
PoistaAika näyttää, jään odottelemaan mielenkiinnolla ☺
PoistaHih...ootte niin ihanan mahottomia!!
PoistaEikö olekin ja arvaa mistä?!! :D Ja näistä puolista, kait se niin on mutta...jokin nyt tuntuu itselläni tökkivän tätä ikääntymistä vastaan. Jospa tämä tästä ohi menee ja alkaisi näkemään siinä ne hyvätkin puolensa.
VastaaPoistaEi jumalavita, noista ei enää lahjat parane! Aivan mahtavat!
VastaaPoistaAbout kahden viikon päästä täällä iskee kiikkustuoli- ja kävelykeppi-ikä ja olen miehelle ilmoittanut, etten sitten tarvitse mitään lahjaa, mutta pitäisiköhän harkita uudestaan :) Ai niin, lattiapinta ja muutkin pinnat ovat rajallisia... Siis ei mitään. (Paitsi viikko Lontoossa :)
Hirmuisesti paljon onnitteluja!!!!!! Ja ihan vähän osanottonikin...
Harkitsehan nyt kuitenkin...paitsi että olisin minäkin voinut Lontooseen lähteä. Kiitos onnitteluista ja osanotosta, kyllä se tästä!
PoistaPaljon onnea! Kirjoitin jo yhden kommentin aamulla mutta se hävisi kuin tuhka tuuleen... Upea sohva, passaa teille hyvin...
VastaaPoistaKiitos Mari! Minulle käynyt noitten kommenttien kanssa noin nyt todella monta kertaa (ärsyttävää), mm. yritin kommenttia laittaa teidän hepo-poloisen haaverista. Toivottelin pikaisia paranemisia, tulipahan ne sitten tässä sanottua.
VastaaPoistaSohva on minusta aivan ihana, odotan että saan sen joskus oikealle paikalleen.
Kommenttini on Hailuodon matkasta. - Eikö olisi kannattanut etukäteen vähän valmistautua ja hankkia tietoa paikasta. Hailuodossa voi liikkua muutenkin kuin päätiellä, Sivuteille voi poiketa ja niin pääsee rantaan asti. Rantoihin on parempi tutustua kävellen auton ikkuansta katsoen. Esimerkiksi Marjaniemestä on tasainen, puusta rakennettu polku Sumppuun asti. - Luotoon muuten mennään lautalla eikä lossilla. Lautassa ei ole ohjaavie vaijereita kuten lossissa.
VastaaPoistaKiitos hirvittävän paljon valaistuksesta, mutta taisi siltikin riittää tämä yksi reissu...olipahan kyyti sitten lossi tai lautta ;D Meidän matkamme oli kaikesta huolimatta huvittavan hauska johtuen seurasta, hyvät muistot siitä jäi.
VastaaPoista