Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







lauantai 25. lokakuuta 2014

VOIHAN P....SKA

Nyt kävi köpelösti, lumi tuli ja melkein jo suli...samalla sattui pieni onnettomuus. Oma tyhmyys, ei tiedetty (muka) että tulee talvi. Ei voi muuta kuin syyttää itseään, perskeles vieköön!!


Se on sitten entinen paviljonki se, juuh...näin kävi. Lumi oli yön aikana sulanut vedeksi ja katos ei sitä painoa kestänyt. Ja kun olimme aikoneet vihdoinkin tänään ottaa sen pois :(


On se niin ihmeellistä aina tämä ensilumi, mutta kylläpä kirkastui kerrasta. Yön hämyssä tuli jo aivan jouluinen fiilis. Kuvissa se tunne ei aivan niin välity, mutta näky oli mitä kaunein täällä livenä.



On se sopiva määrä lunta kuitenkin niin kiva, mutta taitaa vielä sulaa tämä pois.

Kissat ovat ihmetelleet ikkunasta tätä ihmettä ja niinpä vaihdoinkin aulanikkunan alle takaisin hiukan jämerämmän pöydän jotta molemmat kattiloiset mahtuvat siihen paremmin tarkkailemaan tilannetta ja pikkulintuja joita parveilee nyt pihalla entistä enemmän. Täytynee alkaa virittelemään lintulauta paikoilleen talviruokintaa varten, jotta tiitiäisiä riittää kissojen iloksi koko talven ajan.




Samalla tuli otettua vaihteeksi muutama muukin kuva, joten menköön tässä samalla kun aulassa kerran taas ollaan. Komeron valmistus makkarissa on hiukan viivästynyt, mutta lisää maalaushommia tänään tiedossa. Pikkuhiljaa...ollaan jo voiton puolella. Mutta sen verran pidän teitä jännityksessä, että kuvia en laita ennenkuin on valmista.

Mukavaa viikonloppua!

8 kommenttia:

  1. Hih, miten samanlainen aihe täällä ☺ Paitsi meillä ei ole paviljonkia lumen alle jäänyt. Harmi homma, onko noita kangaskatoksia myynnissä missään erikseen? Kai kehikolle keksii jotain uusiokäyttöä...

    VastaaPoista
  2. Joopa joo, ei muka ole ehditty!! Ei taida kannattaa alkaa varaosia ostamaan, saattaa tulla yhtä kalliiksi kuin ostaa kokonaan uusi. Täytyy pohtia rungon käyttöä, keksiskö jotain. Siitähän olisi saattanut saada upean kissatarhan, mutta kun sekin jo siinä nyt töröttää valmiina.

    VastaaPoista
  3. Voih, meille on käynyt kerran samalla lailla! :/ Mutta aivan ihania tunnelmakuvia olet ottanut <3 Täällä juuri kuuntelen joululauluja ja fiilistelen, vaikkei lunta olekaan :) Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiih, ihanaa! Siis on myös joku muukin jolle on käynyt näin, ajattelin että kukaan muu ei ole näin pöhelö (sori) että jättää ottamatta katosta pois ajoissa. Kiitos...helpotti vaikka harmittaakin ;D
      Mukavaa viikonloppua...ritiratiralla!

      Poista
  4. No voi harmi! Se on totta, että aina tulee talvi, tavalla tai toisella yllätyksenä eli jotain on jäänyt aina vielä vaiheeseen... Ihana teepannu edellisessä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina se muka yllättää, mikähän kumma siinä on :)

      Poista
  5. Ihania tunnelmia pihapiirissä - paitsi ei tietenkään harmillisessa katoskuvassa. Jos katsota ei pysty korjaamaan, keksit varmaankin tuunaillen kankaalle ja rungolle uutta käyttöä...
    Iloa alkavaan viikkoosi<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan nyt, varmaan rungosta jotain saa tehtyä. Kyllä ärsyttää, mutta turhapa tuota on enään märehtiä...tapahtunut on ja ei voi mitään :(

      Poista