Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 7. joulukuuta 2014

NYT SITTEN MEILLÄKIN

Olen ollut vähän hitaanlainen joulun valmistelija verrattuna teihin luultavasti kaikkiin muihin bloggaajiin. Jostain syystä en ole ollut yhtään innokas tekemään yhtään mitään tulevan juhlan eteen, eikä ulkona paistava lumettomuuskaan paljoa edistä saamaan tätä tunnetta itselle päälle.
Ehkäpä uusi työni on vienyt enemmän ajatuksia sinne rintamalle ja kaikki se haikeus myös siitä kun jätin entiset ihanat työkaverini ja työnantajani. Täytyi aivan jo viime viikolla piipahtaa tervehtimässä heitä ohikulkumatkalla, tuntuu siltä kuin siellä olisi ollut toinen kotini ja perheeni...niin ikävä jäi. Mutta siitäkin huolimatta olen innoissani uusista tuulista ja nyt onkin ensimmäinen viikko takana varsinaisesti työnparissa. Onneksi myös täällä on aivan fantastiset ihmiset ympärillä ja pääsinkin heti perjantaina viettämään pikkujouluja oman pienen Oulun porukkamme kanssa. Ensin kävimme rentoutumassa kuumakivihieronnassa ja sen jälkeen menimme maittavalle joululounaalle, se tuli juuri niin tarpeeseen kuin vain olla saattaa ja oli mukava tutustua paremmin uusiin työkavereihini.

Hieronnasta ja ihanasta illasta virkistyneenä, sainkin kaiveltua joulukoristeet esille ja laitoin jotain pientä itsenäisyyspäivän kunniaksi koristamaan kotiamme. Valmistauduimme illan linnanjuhlia verten runsain kynttilöin ja sen perinteisen ensimmäisen suklaakonvehtirasian kera ja tietysti lasi viiniä kruunaa kaiken. Mies oli viikolla lomalla ollessaan laittanut hiukan jouluvaloja niin sisälle kuin uloskin ja minusta se oikeastaan jo riittää tuomaan jouluisen tunnelman tulevan joulukuusen ja kynttilöiden lisäksi. En oikeastaan haluakaan laittaa paljon koristeita, vain sen verran että tunnelma on lämmin ja rauhallinen. Olemme päättäneet että tämä joulu vietetään aikaslailla pienesti jo senkin vuoksi että joudun itse selviämään todella pienillä rahoilla melkein kaksi kuukautta, johtuen siitä että olin suht pitkällä sairaslomalla tässä välillä. Onneksi lapset ovat jo niin isoja, että ymmärtävät tämän eikä turhia paineita oteta nyt tästä vaan nautitaan yhdessä olosta ja tulevista vapaapäivistä.







 Meillä on enkelit ja tontut sulassa sovussa, molemmat kuuluu jouluun.














Kuva ei liity mitenkään jouluun, mutta halusin vilauttaa senkin lähemmin. Tämä sopi minusta niin ihanasti rouvan ja herran komeronovien väliin makkariin, että päätinpä siirtää sen eteisestä tähän.







Eiköhän se joulumieli jo näillä saada aikaiseksi! Joulukukkia pitää kyllä vielä saada ehdottomasti, taidan hankkia muutaman pienen hyasintin tuomaan ihanaa tuoksua taloon.

Muutamia haasteellisia kuvia koetin ottaa myös illan pimeydessä...












Joku kuvista on todella epätarkka, mutta tunnelma niistä välittyy varmasti myös teille. Rakastan niin ylikaiken tätä meidän maalaismiljöö maisemaa ja kokonaisuutta mikä muodostuu meidän ja naapurimme rakennuksista. Siltikään emme asu maalla, vaan suht lähellä kaupunkia. Tämä on juuri se yksi syy miksi olemme kotiutuneet tänne todella hyvin, tuntuu siltä kuin olisimme asuneet jo iät ja ajat Oulussa vaikka todellisuudessa olemme olleet täällä vasta reilut yksi ja puolivuotta. Emme ole katuneet tätä suurta muutosta minkä vihdoinkin rohkenimme tekemään, ajankohta oli silloin niin sopiva ja ajankohtainen jo tyttären opiskelujenkin kannalta sekä meidän molempien töiden vuoksi. Kotimme on nyt täällä ja luulen että tänne se myös jää.

Hyvää sunnuntai iltaa, kynttilät palamaan ja joululaulut soimaan...minä taidan siirtyä köökin puolelle ruoan laittoon.

20 kommenttia:

  1. Kyllä sieltä välittyy niin lämminmaalaisjouluinen tunnelma, että!
    Niin kauniita kuvia!
    Mukavaa 2.adventtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttu, valaistus ennenkaikkea tuo sitä tunnelmaa. Samoin sinulle oikein ihanaa toista adventtia!

      Poista
  2. Kaunista ja jouluista! Tykkään! Hyvää toista adventtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähälläkin saa näköjään jouluista tehtyä, taidankin jättää koristeet tähän. Jotenkin ei tähän remontti kohteeseen tee niin mieli hirveästi laittaa mitään. Mutta kiitos ja hyvää toista adventtia!

      Poista
  3. Voi miten tavattoman kauniita kuvia <3 Ihanaa illan jatkoa!

    VastaaPoista
  4. Kynttilät ja kukat on ihan parhaat tunnelmanluojat, niitä täytyy kumpiakin huomenissa lähteä hakemaan. Ensimmäiset hyasintit odottelee jo Lillan maita....

    Huikean hauskat nuo simppelit puutontut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri, oikeastaan muuta ei tarvitsekaan. Kynttilöitä ja tuikkuja kuluu kyllä tähän aikaan hirmuiset määrät, täytynee käydä minunkin taas täyttelemässä varastoja. Hyasintit ovat vielä hakematta, voi kun ne saisi pidettyä siinä pienessä nätissä kuosissaan. En ymmärrä miten ne pidetään nättinä, meillä ne aina joko kasvavat liian pitkiksi tai sitten kuivuvat siihen paikoilleen :(
      Puutontut löytyivät ravintolan jäljiltä kodistamme, joten niillähän on jo jotain tunnearvoakin.

      Poista
  5. No herttinen, teillähän on aina tosi ihanaa, vaikket "kaivelisi yhtään mitään esille". Vaan kyllähän se tuo "pienimuotoinen" joulukoristelu vaan tuo kaunista tunnelmaa. Nuo enkelit oli mun lempparit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkelit ovat aina ihania, olipa joulu tai ei. Mutta jouluna niitä tulee otettua esiin enemmän...tietysti niitä jouluisempia. Kiitos kommentista, ihanaa tai ei mutta me viihdymme täällä.

      Poista
  6. Sinulla on kyllä niin kaunista, ettei voi kun huokaista :)

    VastaaPoista
  7. Joulu siellä on paljon pidemmällä kuin meillä, joten on näitä muitakin hitaammin eteneviä:D Kyllä on kaunista ja tunnelmallista<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh...tämä helpotti ;D Mutta kyllähän se joulu sieltä väistämättä tulee vaikka ei olisi tehnyt yhtään mitään.
      Kiitos kommentista, tunnelmaa saa ihanalla hämyisellä valaistuksella ja kynntilöillä.

      Poista
  8. Kuules, onko sulla tiedossa tuon vanhan puhelimen arvoa? Mulla on nimittäin melkeimpä samanlainen ja aina on askarruttanut tuo tieto... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hinnat vaihtelevat aika valtavasti kuin myös tietenkin puhelimetkin ja niiden kunto. itse olen maksanut meidän seinäpuhelimesta parisataa, mutta näkyy olevan pyynti monesti monta sataa enemmänkin ja hyvällä tuurilla saa halvemmallakin. Vanhojen tavaroiden hinnoittelu on aika villiä markkinoilla, hinnat taitaa mennä monesti vähän myyjänkin mukaan.

      Poista
  9. Kaunista ja jouluista. Sieltä se joulu koko ajan lähestyy. Ihana ajatella niitä joulun vapaita;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltä todellakin lähestyy ja minua alkaa hirvittämään!! Olen tässä kaiken uuden tiimmellyksessä jättänyt kaiken valmistelun ja lahjat viimetinkaan...nyt tulee kiire!!

      Poista
  10. Kylläpä on kaunista ja niin jouluinen tunnelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin ajatuksin mennään, vähäkin riittää antamaan tunnelmaa.

      Poista