Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







maanantai 22. kesäkuuta 2015

JOKO NYT VIHDOINKIN??

 Jo joutui armas aika ja suvi suloinen...


Miniorvokit ovat kasvaneet ja saavat hymyn väkisinkin katsojan kasvoille. Ei ihan äkkiseltään uskoisi eläviksi kukiksi. Kukat napottavat kaikki kasvot samaan suuntaan rivissä tikkusuorina aivan kuin kuorossa : )


Juhannus meni aivan kotosalla, säät hellivät meitä kaikin puolin. Aatto iltaa istuttiin pihalla ystäväpariskunnan kanssa ja lauantaina tulivat vanhempani sekä poika Helsingistä. Mitäpä sitä muuta kuin hyvää ruokaa ja mukavaa yhdessä oloa, niin ja tietysti se kesä (ja valitettavasti myös itikat)! Tänään sitten jo saatiin taas yllätys yllätys hiukan sadettakin hetken, mutta lämmintä oli parikymmentä astetta.


Juhannus aaton yö oli kaunis ja vettäkin ripsi sen verran yöllä, että saimme ihailla kaunista sateenkaarta



Pientä juhannus puuhaakin oli lauantaille järjestetty, mies ahkeroi lieskekivien parissa ja näin pihapolku valmistui. Kuvat ennen ja jälkeen...








Kesää tässä onkin odoteltu malttamattomana, jospa vihdoinkin nyt saataisiin jo alkaa nauttimaan vähän lämpimämmästä säistä...niin ja sitä vettäkin riittäisi vähän vähemmän.

















Vielä pari viikkoa töitä ja kauan odotettu loma edessä. Mukavaa viikon alkua!

10 kommenttia:

  1. Siis teillä on niin kaunista, ettei sanotuksi saa!

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia! Kaunista!!! Ja tuosta kivipolusta tuli aivan herkku!!!

    VastaaPoista
  3. Polku on kiva, tykkään kovasti liuskekivistä. Nyt kun vielä saadaan hiukan sammalta leviämään tuohon, niin sitten se on hyvä.

    VastaaPoista
  4. Mitä kesäisiä kuvia. Ja tosi ihania ruukkuistutuksia sinulla on siellä täällä! Sitten sateet loppuvat kun meillä loppuvat työt ja loma alkaa, eikö? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä vihdoinkin on tuntunut todellakin kesälle, mutta vettäkin jo saatiin taas vaihteeksi niskaan ja niissä merkeissä mennään luultavasti loppu viikko :(
      Olen kyllä ajatellut tilata aurinkoa ja lämpöä lomille, jospa toiveemme toteutuisi!

      Poista
  5. Meillä oli viimekesän pihakukkina noita pikkuorvokeita. Kerrassaan suloisia! Tuli aina mieleen kun niitä katselin, että ne ovat todella kuin utelias kööri; kasvot samaan suuntaan kurkkimassa: "Mitäs täällä tapahtuu, kertokaa mullekin!" Liki tönivät toisiaan, että takimmaisetkin pääsisivät näkemään eikä mitään menisi ohi silmien :)

    Terveisin Keekeläinen

    VastaaPoista
  6. Just siltä ne näyttävät, meillä ne laulavat...kuulen sen aivan korvissa ;) Suloisia ja kauniita!

    VastaaPoista
  7. Aivan ihania pikkuorvokeita! Ja kaunista on kyllä muutenkin :)

    VastaaPoista
  8. Orvokit ovat aika huvittavan kauniita tuossa rivissä, melkein kuulen kuoron laulavan ;) Kiitos Mari kommentista!

    VastaaPoista