Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt yhden teinin sekä yhden nuoren herran äiti ja ihanan miehen vaimo, jonka sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogissa seuraillaan myös näiden veijareiden touhuja ja kommelluksia.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







maanantai 1. kesäkuuta 2015

KEITTIÖN PIENI MUUTOS

Kas vaan, ei varmaan yllättävää että näin vajaan kahden vuoden jälkeen jo alkaa kummasti tulemaan pieniä muutoksia jo remontoituihin paikkoihin...vaikka kaikkea ei edes ole ennätetty läpi käymään ; ) No ei mitään suurta kuiteskaan, vaikka eipähän sekään olisi mitenkään pois suljettu vaihtoehto mikäli se minusta riippuisi. Voisihan sitä vaikka väriä vaihtaa seiniin, tai tapettia,tai.... (juuh, ei passaa ääneen sanoa)

Keittiön muutos oli ihan vaan pikkiriikkinen, se kohdistui neljään vetolaatikkoon joihin vaihdoin entiset vetimet Kemistä sattumoisin eteen tupsahtaneisiin löytöihin. Sen verran hauskat oli, että päätin ne johonkin sijoittaa meillä.



Hätäinen kun oon, niin entiset reiät jäi vielä paikkaamatta...mutta ennättäähän nuo vielä!



Pieni ja virkistävä muutos, ei se aina paljoa vaadi.

8 kommenttia:

  1. Nätit vetimet, niissä on särmää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimen omaan ja siitähän minä tykkään!

      Poista
  2. No jopas ovat somat! Ja Kemistä, meijän lähikaupungista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kemissä tuli sattumalta vastaan sisustusliike joka oli ilmeisesti lopettelemassa toimintaansa ja sieltä nämä neljä jäljellä olevaa vedintä on peräisin. Oli niin söpöt ja sopivan rouheat, että mukaan otin vaikka en vielä edes paikkaa niille tiennyt.

      Poista