Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







torstai 8. syyskuuta 2016

MELKOISEN KOMEA

Miten joskus voi käydä niin että joku jota olet katsellut monet monet kerrat aiemminkin ilman sen suurempia kiksejä saamatta, hyppää ykskaks eteesi ja hurmaa sinut?? En puhu nyt miehistä vaan tästä aivan upeasta peili kaunottaresta : )


Siinähän se on ollut tarjolla Tarinat-kaupan seinällä pitkän aikaa ja nyt vasta siihen oikein silmäni iskin ja tykästyin, juuri meille sopiva. 




Ensin ajattelin peilin eteisen sanomalehtiseinälle, mutta kokeilin tähän kohtaan ja tykästyin. Sopii myös loistavasti eteiseen, mutta mennään nyt ainakin hetki näin ja tässä : )






 Nyt myös saatavana Tarinoista kauan odotettu uusi JDL:n maalauskirja.



 Ihania ideoita ja ohjeita täynnä, olen ennättänyt jo leikkiä monenlaisilla ajatuksilla mitä kaikkea voisi tehdä omaan kotiin. Olisi montakin huonekalua mitä voisin harkita maalattavaksi, mutta rohkeus niiden toteuttamiseen on vielä hakusessa. Koska tiedän että en tule enään saamaan koskaan takaisin alkuperäistä pintaa, koitan miettiä ja harkita tarkkaan ennenkuin teen mitään radikaalia. Selkeästikin kotimme on todellisten muutosten aallossa ja tavaran paljous ahdistaa vieläkin. Tiedossa lisää raivaamista ja selkeyttämistä, mutta pikkuhiljaa. Tein listan kodissa olevista huonekaluista ja aatelkaa...79 mööpeliä samankaton alla!!! Plus...kaikki tuolit ja hyllyt, sekä autotallissa olevat nyt jo myyntiin menevät...KÄÄK!!!!


Aurinkoista loppuviikkoa!
Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. Pilvi8. syyskuuta 2016 klo 22.08

    Maalaaminen on hauskaa puuhaa ja muodonmuutos aina upea nähdä. Mutta hyvä, kun pohdit maltilla, niin ei tule tehneeksi mitään peruuttamatonta. Kärsin joskus samanlaisesta dilemmasta, että mieli tekisi alkaa sutimaan, mutta sitten en millään raaski yhtäkään alkuperäistä kalustetta alkaa muuttamaan. Toistaiseksi hillitty himo on ollut ihan hyvä! Minulla on myös jonkinlainen karsiminen työn alla. Hyvältä tuntuu vähentää, ajatuskin selkiytyy.

    VastaaPoista
  2. Johanna9. syyskuuta 2016 klo 9.55

    Täytyy selailla tarpeeksi uutta kirjaa ja kuvitella omat kalusteet uusin silmin, jospa sitten uskaltaisi. Suurin syy miksi niin mietin asiaa, on oma mielen ailahtelu...joku päivä tykkään toisesta ja seuraavaksi jostain aivan muusta :)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)