Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







tiistai 11. lokakuuta 2016

VÄHÄN KRUMELUUTAKIN

Meidän kotiimme näyttää kotiutuvan nykyään yhä enemmän vain ruosteista, patinoitunutta tai muuten vaan kulunutta ja kolhiintunutta tavaraa, elämää nähneitä aarteita : ) Kaikki liika hörselö ja romanttisuus on hävinnyt pikkuhiljaa kodistamme, myöskään mitään kovin kiiltäviä bling bling juttuja ei enään löydy nurkistamme pahemmin. Vallan karskiksi on sisustusmakuni muuttunut, kirpputorilla on myyty aivan mahdoton määrä pois tavaraa jotka eivät enään silmiäni miellytä. Eihän tänne navettaan mitkään kovin krumeluurit sopisikaan, joten aivan mitään suurempia suruja olen luopunut tavarasta mitkä enemmän ovat sinne suuntaan. Mutta kyllä seassa pitää olla pakkaa sekoittamassa jotain romanttistakin ja niinpä tämä kiva peltitarjotin pääsi mukaani kirpparilta, onhan pian joulukin tulossa ja hiukan juhlallisempaa kattausta ja tarjoilua silloin viimeistään voisi laittaa esille.




 Sopivan tummunut patina oli tässäkin ja saa olla, sopii paremmin meille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti