Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







sunnuntai 2. lokakuuta 2016

TAIVAALLA, MAALLA JA MERELLÄ

Loppu viikosta olen ennättänyt liitää niin pilvien päällä kuin nauttia tuulen tuiverruksesta merellisissä maisemissa .


Perjantaina käväisin mutkan työasioissa Vantaalla ja lauantaina olimmekin jo Teukan (asuntoautomme) kanssa Hailuodossa. Vielä pieni retki ennen auton talviteloille laittamista, jäi jälleen mukavia muistoja talven varalle. Hailuotoon ei meiltä ole kuin reilut 50 km, siitä noin 7 km matka kuljetaan lautalla meriteitse. Vaikka asumme todella lähellä merta, ei siellä tule kuitenkaan vietettyä aikaa juurikaan. Niinpä päätimme rantautua aivan meren rannalle matkaparkkiin, mielenkiintoisen lisän retkeemme toi suht railakas merituuli joka yltyi yötä myöten : )





Kävimme kävelemässä, söimme hyvin ja illalla saunoimme, leppoisaa oleskelua siis...ei sen ihmeempää. Yövyimme Marjaniemessä, täällä on lukuisia suloisia pieniä kalastajien mökkejä sekä aivan oikea toimiva majakka.








 Monia muitakin kauniita rakennuksia näkyi pitkin matkaa.




Kävelimme pitkospuu reittiä...


 

...ihastelimme varjosurffaajia....


 ...ja upeita maisemia...


Ei hullummat näkymät autonkaan ikkunasta!



Tuuli toi mukanaan vaahtopäitä, illalla meno oli railakkaampaa vaikka ei vielä myrskystä voinutkaan puhua.



Kun on ikänsä asunut vain järvien kupeessa, tuntuu niin upealle olla meren äärellä ja ihmetellä sen suuruutta.





Kova tuuli ja pimeys antoi retkelle oman silauksensa, kyllä syksyllä matkailussa on aivan oma ekstra tunnelmansa. Nyt sitten jäämme odottelmaan uusia ihania matkoja ensi kesään.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti