Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







maanantai 6. lokakuuta 2014

RUPSAHTANUTTA KAUNEUTTA

Vaikka otsikosta päättelisittekin että kyse on minusta, niin ehei...vaikka mitä osuvimmin se voisi siihen soveltuakin ;D Kysymys on reissusta kotiinpaluun kunniaksi saatujen ruusujen jatkoajasta, jotain niin kaunista ja herkkää niissä on vaikka ovatkin aivan armottoman kuolleita.




Eihän noita raaski roskiinkaan laittaa, kauniit värit tulivat esiin vasta kuivumisen jälkeen. Viikonloppuna saimme vieraiksi vanhempani Kajaanista sekä tyttären joka on ollut viikon jo pois kotoa, hänellä alkoi työharjoittelu Vuokatissa. Kokonaista kahdeksan viikkoa saa neitokainen harjoitella hiukan oikeaa työelämää ja itsenäistä asumista ja me täällä kotona sitä hiljaisuutta mikä johtuu eniten jatkuvasta nuoriso musiikin puutteesta. Antoisa kokemus tytölle varmasti, hurjasti oli kertomista jo muutaman päivän ajalta. Olemme kyllä saaneet vaihdossa pojan kotiin väliaikais majoitukseen, kahden viikon päästä hänen tiensä suuntaa Helsingin suuntaan. Ihana viikonloppu takana, kaikki rakkaat kasassa. Mitään sen ihmeempiä emme tehneet, jutustelua ja hyvää ruokaa. Äidin kanssa käväisimme sunnuntaina parit kirpparit katsastamassa, sieltä löysin tämän...


Hauska kannellinen purnukka, olisiko sopiva vaikka emännän salaiselle karkkikätkölle...


...siellä se on hyvässä tallessa kaapin päällä ;D


Tästä on hyvä taas aloittaa arki, vaikkakin hiukan masentavan syksyisen sään merkeissä. Mukavaa alkavaa viikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti