Täytyi aivan itsekin tarkistaa heti alkuun minä vuonna olen blogin perustanut ja hui kamalaa...sehän on vuosi 2010!! Syksyllä on siis blogin 6-vuotis synttärit, lupaan sitten minäkin järjestää arvonnan teille ; ) En ole mikään hanakka järjestelemään sellaisia, enkä hankkimaan lukijoita millään ylimääräisillä kommervenkeillä...riittää aivan että pidän tätä ihan omaksi iloksi ja omana kotipäiväkirjanani. Tokihan on kiva että täällä seuraajiakin on ja silloin tällöin mukavaa kommenttiakin tulee, ainahan se mieltä lämmittää!!! Kiitos siis niistä kaikille jotka muutaman sanan jätätte merkiksi käynnistänne ja niillekin jotka käytte täällä aivan hissukseen salaa!
Joka päivä kävijöitä näyttää olevan ja uuden postauksen ilmestyessä jopa aika huikeitakin määriä, mutta turhan hiljaisia olette : ) Toki myönnän itsekin olevani aikalailla laiska kommentoija välillä, ei se silti sitä tarkoita ettenkö seuraisi säännöllisesti aika montaakin blogia. Elämä vain tahtoo olla välillä kiireistä ja silloin helposti jää kommentit antamatta. Olen kyllä ollut huomaavinani että blogimaailma on jotenkin lössähtänyt instagramien ym. tullessa kuvioihin mukaan. Itse en niistä piittaa, joten en ole mukana käyttäjänä enkä sen koommin seuraajanakaan. Ei niissä ole mitään vikaa, mutta itse tykkään ja olen yhä blogien kannalla (voi johtua siitäkin että olen aivan onneton rähmäkäpälä tällaisten uutuuksien kanssa). Luultavasti joskus joudun syömään sanani, kun tunnetusti jälkijunassa tulen perässä monissa asioissa : ) Ihmettelen oikeastaan itsekin tätä, koska rakastan katsella nimenomaan kuvia ja liian pitkät tekstit (kuten nyt tässä omassa postauksessani) puuduttavat minut ja hyppäänkin ne luontevasti yli jos en jaksa alkaa niitä sen tarkemmin lukemaan. HUOM!! Tämäkään ei tarkoita että niissäkään olisi mitään vikaa, mutta nämä ovat niitä minun omia tuntemuksia ja tapoja lukea blogeja.
Blogini on siis perustettu lokakuussa 2010 ja se mistä kaikki lähti liikkeelle, oli silloisten ihanien asiakkaitteni toive. Olin silloin yrittäjänä Kajaanissa ja pyörittelin Sofin Tupa nimistä sisustusputiikkia ja tein siinä lomassa myös sisustus-stailauksia asiakkaille.
Heitä kiinnosti kovasti miten olen sisustanut oman kotini ja siitäpä ajatus sitten lähti. Miksipä en voisi raottaa omaa elämääni sen verran, että päästän heidät kotiimme kuvien välityksellä. Olenhan aina rakastanut sisustamista ja koti on ollut se paikka missä näitä asioita tulee toteutettua. Samalla tietysti ajattelin että tulen hyödyntämään blogia myös Sofian Tuvan tarpeisiin.
Kotimme ei ole mikään hieno näyttelytila vaan aivan tavallinen tavallisten ihmisten koti, ei siinä mitään sen ihmeellisempää. Mutta jos onnistun edes jollekin antamaan pientä ideaa sisustamiseen, niin olen iloinen. Itse kyllä bongailen mielelläni kaikkea kivaa muiden blogeista ja joitakin ideoita saatan joskus toteuttaa omalla versiollani myös omassa kodissamme.
Tuli aika että tein suuren päätöksen ja päätin lopettaa liikkeeni. Olen yhä todella kiitollinen siitä ajasta ja kokemuksesta mitä olin yrittäjänä, mutta myös vähintäänkin yhtä onnellinen siitä että en enään sitä ole vaan olen nyt tässä! Asuimme tuolloin Kajaanissa ja nyt Oulussa, kodissamme asusti silloin myös vielä poikani ja Arttu-kissa...
...Ouluun muuton yhteydessä perheen kokoonpano hiukan muuttui, poika muutti omilleen ja Arttu meni kissojentaivaaseen. Muutto tapahtui 2013, tästä linkistä voit halutessasi kurkata sen vuoden lopun aatokset.
Asuin kaksi kuukautta ensin itsekseni vuokrayksiössä...
...ostimme siinä välissä nykyisen kotimme ja kesäkuussa muu perhe tuli myös perässä Ouluun...
Navettaamme muutti joulukuussa samana vuonna myös karvakuono musseromme Mauno ja Kerttu...
Kun katselee kuvia entisestä kodistamme, tulee mieleen hyviä muistoja ja nykyisen kodin sisustusmuutokset sekä rempat on kiva seurata vuosien jälkeen yhdestä paikasta missä näkee mitä milloinkin on tapahtunut. Monesti käyn kurkkimassa täältä tiedon, jos mietin milloin joku asia on tehty meillä.
Bloggaan siis sen vuoksi, että haluan pitää pientä päiväkirjaa pääasiassa sisustamiseen ja asumiseen liittyen, on kiva seurata jälkikäteen mitä kaikkea sitä on tullut touhuttua sillä saralla. Monesti aivan itsekin hämmästyy miten paljon koti elää, vaikka sitä ei itse edes aina huomaa.
Blogi on vain aivan pintapuolista raapaisua elämästämme, koska en halua sen koommin perheemme asioita tänne julki tuoda. En siis puhu perheestämme nimillä saatikka kuvilla, vain kissat pääsevät edustamaan talomme asukkaita : ) Koska en sen koommin täällä perheemme asioita käsittele, saattaa se varmasti joskus antaa väärän kuvan elämästämme. Ei toki minunkaan elämäni ole pelkästään sisustamista, remontoimista tai shoppailua...ehei...se on paljon muuta arkisempaa joka ei varmasti edes ketään sen koommin kiinnosta ; )
Nämä on niitä minun ajatuksiani ja aivan yhtäpaljon arvostan niitä blogeja joissa hiukan enemmän avaudutaan omistakin asioista. Myönnän taas jotain, olen minäkin utelias sellaisia lukemaan jos joku haluaa asiansa myös muille jakaa...eikä siinä ole mitään väärää.
Pidän siitä että jokainen blogi on aivan omanlainen, näistä meille jokaiselle muodostuu ne omat lempiblogit joita tulee seurattua melkeinpä päivittäin ainakin pikaisesti. Pidän siitä että jokaisella sisustusbloggaajalla on aivan omanlaisensa persoonalliset blogit ja kodit, se yhteinen kiinnostuksen aihe lähentää meitä jopa aivan ystävyyteen asti vaikka koskaan ei oltaisikaan sen koommin tavattu. Muutamia ihania tapaamisiakin on tullut tehtyä, viimeksi tavattiin Tampereella pikaisesti Villa Namu blogin Tiinan kanssa. Bloggaamisesta on tullut eräänlainen harrastus, tänne on vain niin pakko saada laittaa kuvia kaikesta sellaisesta mistä luulen ilahtuvani myöhemmin blogia selaillessani. Siinä samalla ilahdun jos joku muukin on halukas katsomaan kuviani, sillä niitähän täällä piisaa. Jonkun mielestä varmasti liikaakin, mutta niitä minä haluan katsella sitten taas joskus myöhemmin.
Pidin aiemmin blogia nimeltään Mimmikatin nukkekodit, se liittyi silloiseen harrastukseen. Olin niin iloinen kun löysin vanhan blogini jokinaikaa sitten, vaikka aika raakile versio se on siihen verrattuna mitä se silloin oli. Vuodatus-blogit kaatuivat vuosia sitten ja siinä samalla kadotin koko luomukseni. Onneksi nyt pääsen ainakin katselemaan kuvia sinne, sillä siihen liittyvät kuvat eivät ole minulla missään tallessa. Tässä siis JÄLLEEN yksi hyvä syy pitää blogia : )
Tämä olikin mielenkiintoinen haaste, tuli aivan itsekin pohdittua miksi tätä teen. Tulin siihen tulokseen että tulen jatkamaan, aivan ehdottomasti! Haluan jatkaa haastetta eteenpäin ja haastankin mukaan seuraavat bloggaajat:
Tiinan Villa Namusta
ja Marin Sekasortoa blogista
Teillä on kaunis koti ja ihanat karvamussukat!
VastaaPoistaHuom! Uusi blogini osoite: http://www.kukkaiselamaa.fi/
Kiitos Satu!! Täytyypäs tulla vierailemaan uuteen blogiisi :)
PoistaIhanaa Johanna kun otit haasteen vastaan! Kiitos, ♡
VastaaPoistaOli kiva kuulla blogisi tarina, tykkään niin kovasti blogistasi, ♡
Hauskaa Vappua Sinulle!
Kiitos haasteesta, nämä ovat silloin tällöin ihan kivoja.
PoistaMukavaa vappua!
Kiitos haasteesta :) Oli mukava lukea blogisi tarina.
VastaaPoistaMukavaa vappua!
Kiva jos otat vastaan :)
PoistaMukavaa vappua teillekin!