Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







torstai 21. huhtikuuta 2016

OLIPAS SE VAUHDIKASTA

Kovin näyttää autiolta...


...kaksi kaappia lähti, uutta vanhaa tulossa tilalle : )



Kaiken tämän sai aikaiseksi MIES!! Jotain kevät hurahdusta taitaa potea hänkin, kun sai päähänsä että isompi toosa täytyy saada meidänkin kotiin. Minähän en siitä niin välittäisi, mutta suostuin kun sain sille sopivan kaapin. Näkyville ei ikinä, mutta onneksi myös toinen osapuoli on tyytyväinen : )
Kyllä täytyy sanoa että vallan nopeaa kauppaa tehtiin kahdesta kaapista eilen! Laitoin kaapit myyntiin Torille ennen saunaa, saunan jälkeen oli tullut jo monta viestiä ostajia molemmille kaapeille. Myin siis ison vitriinin ja tv-kaapin alle puolessa tunnissa, äsken ne sitten lähtivät jo uuteen kotiin.



Viikonloppuna olin Kajaanissa, tapetoimme jälleen ystäväni seiniä. Eikös olekin kaunista, juuri sopivaa ompeluhuoneeseen!
Syy miksi Kajaanissa oli tämä...


 ...ihastuttavat tanssijat. Kävin muistelemassa ja haikailemassa aikaa jolloin olin itsekin mukana tässä ryhmässä, he viettivät 10-vuotis juhlaa ja saimme nauttia ihanista tansseista Generaattorilla. Mikä ihana yllätys oli saada itsekin ruusu näytöksen päätteeksi, kyllä tuli tippa silmään ja kova ikävä.

Leppoisaa loppuviikkoa!
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)