Ihanasti kotona: JOSPA SE TÄSTÄ

Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

JOSPA SE TÄSTÄ

Tänään ulkona näyttäisi olevan kaunis päivä, aurinko paistaa mutta kovin on vielä vilpoista kun ulos astuu. Kukat mitä olen hankkinut kun puoleen hintaan on myyty, asettelin jopa astioihin auringonpaisteen kunniaksi. Mitään istutus hommia ei vieläkään huvita tehdä, kyllä sääliksi käy puutarhoja ja maanviljelijöitä tänä kesänä.

Tältä seinustalta poistettiin kaikki vanhat kuivuneet pensaat ja nyt pitäisi istuttaa uusia kun vain innostuisi asiasta : ) On tämä kyllä merkillistä, tavallisesti olen näihin aikoihin jo kuukauden ennättänyt hösöttää kukkien kanssa ja nyt ei huvita yhtään.

Enemmän tekee mieli viettää aikaa sisällä...

Pientä järjestelyä tehty, mutta ei mitään ihmeempiä. Tapettiasiat ovat jääneet harkinnan asteelle vielä, ylimääräisiä tavaroita kerätty kirppis myyntiä varten kasaan. Mistähän sitä myytävää aina vaan riittää?? ; ) Pari kirjoituspöytääkin lähdössä taas maailmalle, onneksi halukkaita ostajiakin näyttää aina löytyvän.

Penkin paikka löytyi aivan vahingossa pukuhuoneesta, ruokapöydän äärelle kun se ei sitten kuitenkaan jäänyt. Jotkut tavarat ne seilaavat paikasta toiseen ennenkuin löytävät oman paikkansa, joskus tuntuu siltä että olisi ihana asua aivan pienessä mummonmökissä missä olisi mahdollisimman vähän huoneita ja tavaraa mitä siirrellä niiden välillä. Ehkäpä se joskus vielä toteutuukin, pian nimittäin taidamme jäädä kaksistaan kun toinenkin lapsi muuttaa pois kotoa : )

Aurinkoista sunnuntaita!